Perustelut

Yleistä

Komission puitepäätösehdotuksen kohteena on henkilötietojen suojaaminen III pilarin poliisi- ja oikeudellisen yhteistyön alalla. Ehdotusta on arvioitava ennen muuta perustuslain 10 §:n 1 momentissa turvatun henkilötietojen suojan kannalta. Sen mukaan henkilötietojen suojasta säädetään tarkemmin lailla. Perustuslain lakiviittaus edellyttää lainsäätäjän säätävän tästä oikeudesta (PeVM 25/1994 vp, s. 6/I), mutta jättää sääntelyn yksityiskohdat lainsäätäjän harkintaan. Tällainen perusoikeussäännös sitoo lainsäätäjän sisällöllistä harkintaa vähemmän kuin sen tapainen sääntelyvarauksen sisältävä säännös, jossa perusoikeuden todetaan olevan olemassa sen mukaan kuin lailla säädetään (esim. PeVL 51/2002 vp, s. 2/I ja PeVL 35/2004 vp, s. 2/I).

Perustuslakivaliokunnan käytännön (esim. PeVL 14/2002 vp, s. 2) mukaan lainsäätäjän liikkuma-alaa rajoittaa kuitenkin se, että henkilötietojen suoja osittain sisältyy samassa momentissa turvatun yksityiselämän piiriin. Kysymys on kaiken kaikkiaan siitä, että lainsäätäjän tulee turvata tämä oikeus tavalla, jota voidaan pitää hyväksyttävänä perusoikeusjärjestelmän kokonaisuudessa. Lainsäätäjän harkintaa sitoo se, että henkilötietojen suojan kannalta tärkeitä sääntelykohteita rekisteröinnissä ovat ainakin rekisteröinnin tavoite, rekisteröitävien henkilötietojen sisältö, niiden sallitut käyttötarkoitukset tietojen luovutettavuus mukaan luettuna sekä tietojen säilytysaika henkilörekisterissä ja rekisteröidyn oikeusturva, minkä lisäksi näiden seikkojen sääntelyn lain tasolla tulee olla kattavaa ja yksityiskohtaista (esim. PeVL 51/2002 vp, s. 2/I ja PeVL 35/2004 vp, s. 2/II).

Henkilötietojen suojaa käsitellään myös Euroopan unionin perusoikeuskirjan 8 artiklassa. Niin ikään Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artikla sisältää määräyksiä jokaisen oikeudesta nauttia yksityiselämäänsä kohdistuvaa kunnioitusta. Lisäksi on huomioitava Euroopan neuvoston puitteissa vuonna 1981 tehty yleissopimus yksilöiden suojelusta henkilötietojen automaattisessa tietojenkäsittelyssä.

Tietojen virheettömyys ja luotettavuus

Jäsenvaltiot voivat 4 artiklan 1 kohdan d alakohdan nojalla säätää tietojenkäsittelyn virheettömyyden ja luotettavuuden asteista. Tällöin on erityisesti erotettava toisistaan tosiasioihin perustuvat tiedot ja lausuntoihin tai henkilökohtaisiin arvioihin perustuvat tiedot.

Säännös näyttäisi antavan jäsenvaltioille mahdollisuuden säätää myös sellaisten tietojen rekisteröinnistä, jotka perustuvat muihin kuin todennettaviin tosiasioihin ja joihin sisältyy siten korostunut virheellisyyden riski. Valiokunta pitää tällaista sääntelyä rekisteröidyn yksityisyyden suojan ja oikeusturvan kannalta ongelmallisena kun otetaan huomioon, että poliisi- ja oikeusviranomaisten tiedot ovat usein arkaluonteisia. Näin on erityisesti silloin, kun viranomaiset ovat saaneet niitä tietoonsa henkilöön kohdistuneen tutkinnan yhteydessä. Tietojen edelleen siirtämisen seurauksena tietoja voidaan käsitellä kaukana alkuperäisestä lähteestään. Tällaisten tietojen virheettömyydelle ja luotettavuudelle on syytä asettaa erityisen painavia vaatimuksia. Säännöksestä on valiokunnan mielestä käytävä ehdotettua selkeämmin ilmi henkilökohtaisten arvioiden rekisteröinnin poikkeuksellisuus sekä se, että näillä on perustavanlaatuinen ero tosiasiatietoihin verrattuna.

Tietojen säilytysaika

Jäsenvaltioiden on 7 artiklan mukaan säädettävä, että henkilötietoja ei säilytetä pidempään kuin on tarpeen sitä tarkoitusta varten, jonka vuoksi ne kerättiin, ellei kansallisessa lainsäädännössä toisin säädetä. Säännös on sinänsä hyvin väljä. Se ei kuitenkaan muodostu valtiosääntöoikeudellisesti ongelmalliseksi jättäessään jäsenvaltiolle mahdollisuuden ottaa perusoikeusnäkökohdat huomioon puitepäätöstä täytäntöönpantaessa.

Rekisteröidyn oikeudet

Jäsenvaltioiden on 21 artiklan 1 kohdan nojalla taattava rekisteröidylle oikeus saada rekisterinpitäjältä tietoja siitä, käsitelläänkö häntä koskevia tietoja, sekä mahdollisuus saada tiedot oikaistuiksi, poistetuiksi tai suojatuiksi erityisesti tietojen puutteellisen tai virheellisen luonteen vuoksi. Rekisterinpitäjä voi kuitenkin 2 kohdan mukaan kieltäytyä kaikista näistä toimista, jos se on tarpeen esimerkiksi rekisterinpitäjän lakisääteisten tehtävien asianmukaisen suorittamisen kannalta tai yleisen turvallisuuden ja yleisen järjestyksen turvaamiseksi jäsenvaltiossa.

Rekisterinpitäjällä näyttäisi olevan artiklan 2 kohdan perusteella hyvin laaja harkintavalta jättää rekisteröidyn oikeudet toteuttamatta. Erityisen ongelmallisena rekisteröidyn yksityisyyden suojan ja oikeusturvan kannalta voidaan pitää sitä, että poikkeussäännöksen sanamuoto näyttäisi sallivan rekisterinpitäjän kieltäytyä korjaamasta puitepäätöksen vastaiset sellaiset tiedot, jotka ovat puutteellisia tai luonteeltaan virheellisiä. Artiklan sanamuotoa on muutettava tämän mahdollisuuden estämiseksi. Sääntelyä on lisäksi syytä täsmentää siltä osin kuin kysymys on rekisterinpitäjän erittäin laajan harkintavallan mahdollistavasta oikeudesta kieltäytyä kaikista rekisteröidyn oikeuksia toteuttavista toimista, "jotta rekisterinpitäjä voi suorittaa lakisääteiset tehtävänsä asianmukaisesti". Tämä huomio koskee myös 19 artiklan 2 kohtaa ja 20 artiklan 2 kohtaa. Artiklojen poikkeussäännöksiä on syytä täydentää myös viittauksella jäsenvaltion mahdollisuuteen säätää rekisterinpitäjän kieltäytymisoikeudesta, jolloin rekisteröidyn oikeuksia koskevien rajoitusten täytäntöönpano ja niiden laajuus jäävät jäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä säänneltäviksi.

Tietojen edelleen siirtäminen

Puitepäätösehdotuksen 15 artiklassa säädetään henkilötietojen suojan kannalta pääosin asianmukaisesti edellytyksistä tietojen siirtämiseksi kolmansien maiden toimivaltaisille viranomaisille tai kansainvälisille elimille. Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota 15 artiklan 6 kohtaan, jonka mukaan toisen jäsenvaltion viranomaiselta saatuja tietoja voidaan poikkeuksellisesti siirtää edelleen myös sellaisille kolmansien maiden viranomaisille tai kansainvälisille elimille, joiden osalta tietosuojan riittävää tasoa ei voida turvata. Poikkeuksellisen siirron edellytyksenä on, että siirto on ehdottoman välttämätön jäsenvaltion keskeisten etujen turvaamiseksi taikka yleistä turvallisuutta tai henkilöä tai henkilöitä uhkaavan välittömän vakavan vaaran turvaamiseksi. Tällaisen tiedonsiirron mahdollistavaa sääntelyä on syytä täsmentää vaatimuksella, että siirron on täytettävä saman artiklan ensimmäisen kohdan a—c alakohdassa säädetyt edellytykset.