Perustuslakivaliokunta on antanut asiasta aikaisemmin kaksi lausuntoa (PeVL 20/2017 vp ja PeVL 43/2016 vp). Valiokunnan lausunnoissa valtioneuvoston kantaa asetusehdotuksiin on arvioitu erityisesti perus- ja ihmisoikeuksien kannalta. Valiokunta kiinnitti vakavaa huomiota siihen, että asetusehdotusta on sen valmistelussa arvioitava perus- ja ihmisoikeuksien kannalta, myös EU-tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytäntöön tukeutuen. Valiokunta painotti erikseen, että Suomen perustuslain tulee ohjata valtioneuvoston kannanmuodostusta EU-lainsäädännön valmistelussa. Valiokunta kiinnitti jälkimmäisessä lausunnossa erityistä huomiota eräisiin Suomen perustuslain kannalta ongelmalliselta vaikuttaneisiin säännösehdotuksiin.  

Nyt tarkasteltavana olevassa jatkokirjelmässä käsitellään perheenjäsenen määritelmää, suojeluperusteisen oleskeluluvan peruuttamista tai uusimatta jättämistä sekä kansainvälistä suojelua saavien yksintulleiden alaikäisten edustajajärjestelmää. Jatkokirjelmässä ei käsitellä perustuslakivaliokunnan erityisesti ongelmallisina esiin nostamia säännöksiä palautusmahdollisuudesta ja matkustusasiakirjojen myöntämättä jättämisestä. Valiokunta korostaa, että tämän johdosta valtiosääntöoikeudellinen arviointi tämän jatkokirjelmän käsittelyn yhteydessä ei kohdistu edellisessä lausunnossa ongelmallisina pidettyihin asiakokonaisuuksiin. 

Perheenjäsenen määritelmä ja perheenyhtenäisyyden säilyttäminen

Komission ehdotuksessa nykyisen määritelmädirektiivin mukaista perheenjäsenten piiriä laajennettaisiin koskemaan lähtömaasta lähtemisen ja jäsenvaltioiden alueelle saapumisen välillä ns. kauttakulkumaissa muodostettuja perheitä. Neuvoston puheenjohtajavaltion aiemmassa kompromissiehdotuksessa lähtökohtana on ollut perheenjäsenen määritelmän säilyttäminen nykyisen direktiivin määritelmän mukaisena, jolloin perheen tulisi olla muodostettu jo alkuperämaassa. Suomi on jatkokirjelmän mukaan alun perin lähtenyt siitä, että perheenjäsenen määritelmän tulee säilyä ennallaan ja että perheen tulee olla muodostettu alkuperämaassa.  

Jatkokirjelmän mukaan mainittu aiempi kompromissiehdotus ei ole saavuttamassa riittävää tukea jäsenvaltioiden keskuudessa. Suomi on jatkokirjelmän mukaan valmis hyväksymään sen, että perheenjäsenen määritelmä kattaa myös kauttakulkumaissa muodostetut perheet. Perustuslakivaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että asetusehdotus on tältä osin merkityksellinen perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuussääntelyn ja 10 §:ssä säädetyn yksityiselämän suojan kannalta, ottaen huomioon, että perhe-elämä kuuluu perustuslaissa turvatun yksityiselämän suojan piiriin (HE 309/1993 vp, s. 52—53; PeVL 16/2010 vp, s. 5/II). Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin katsoi tapauksessa Hode ja Abdi v. Yhdistyneet kuningaskunnat 6.11.2012, että sellaiset pakolaisaseman saaneet henkilöt, joiden perhe on muodostettu lähtömaasta poistumisen jälkeen, ovat yhdenvertaisuusarvioinnin kannalta merkityksellisellä tavalla vertailukelpoisessa asemassa sellaisiin pakolaisaseman saaneisiin henkilöihin nähden, joiden perhe on muodostettu ennen lähtömaasta poistumista (tuomion kohta 50). Jotta tällaisessa vertailukelpoisessa asemassa olevien henkilöiden erilainen kohtelu olisi sallittua, tulisi kohtelulla olla hyväksyttävä tavoite ja sen tulisi olla oikeasuhtaista (tuomion kohta 52). Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan tällaista hyväksyttävää tavoitetta erottelulle ei mainitussa tapauksessa ollut ilmennyt, joten näihin eri ryhmiin kuuluvien erilainen kohtelu oli Euroopan ihmisoikeussopimuksen 14 artiklassa tarkoitettua syrjintää, luettuna yhdessä sopimuksen 8 artiklan kanssa. 

Perustuslakivaliokunnan mielestä valtioneuvoston on syytä tämän johdosta tarkistaa kantaansa siten, että valtioneuvosto voi hyväksyä vain sellaisen nykyisessäkin kannassa hyväksymänsä ehdotuksen, jossa perheenjäsenen määritelmä kattaa myös kauttakulkumaissa muodostetut perheet. 

Kansainväliseen suojeluun perustuvan oleskeluluvan uusimatta jättäminen tai peruuttaminen kansalliseen turvallisuuteen tai yleiseen järjestykseen liittyvistä syistä

Jatkokirjelmän mukaan useat jäsenvaltiot ovat halunneet lisätä valmisteltavaan asetukseen jo voimassa olevaan direktiiviin sisältyvät säännökset oleskeluluvan uusimatta jättämisestä ja peruuttamisesta yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen liittyvistä syistä. Jatkokirjelmän mukaan tämä voisi johtaa tilanteeseen, jossa oleskelulupaa vaille jäävälle henkilölle jää kuitenkin suojeluasema. Jatkokirjelmässä viitataan siihen, että tätä on pidetty Suomessa ongelmallisena siksi, että asetuksen mukaan kansainvälistä suojelua saavalla tulisi olla pääsy hänelle kuuluviin oikeuksiin siitä lähtien, kun suojeluasema myönnetään. Suomessa kansainvälistä suojelua saavien oikeudet perustuvat pääsääntöisesti heille myönnettyyn oleskelulupaan. Perusteen soveltaminen on trilogi-neuvottelujen pohjaksi hyväksytyssä neuvoston kompromissitekstissä rajattu koskemaan pakottavia kansalliseen turvallisuuteen tai yleiseen järjestykseen liittyviä syitä. 

Perustuslakivaliokunta pitää valitettavana, että jatkokirjelmässä ei tältä osin esitetä näkemystä sääntelyehdotuksen suhteesta kansainvälisiin ihmisoikeussopimusvelvoitteisiin tai suhteesta Euroopan unionin oikeuteen taikka suhteesta Suomen perustuslakiin. Kirjelmässä viitataan kuitenkin siihen, että jäsenmaille jää kuitenkin harkintavaltaa kansallisen turvallisuuden ja yleisen järjestyksen käsitteiden suhteen. Soveltamiskäytännössä on siten valtioneuvoston mukaan mahdollista pyrkiä siihen, ettei kansainvälistä suojelua saavia henkilöitä jää tällaiseen tulkinnanvaraiseen tilanteeseen.  

Perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan kansallisen turvallisuuden ja yleisen järjestyksen käsitteiden tulkinta ei kuulu EU:n oikeusjärjestyksessä yksinomaan jäsenvaltion harkintavaltaan. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan kansallinen harkintavalta asiassa on nyt käsillä olevassa sääntelykontekstissa kirjattu kuitenkin trilogien pohjaksi valmisteltuun kompromissitekstiin nimenomaisena johdantokappaleena. Valiokunnan mielestä valtioneuvoston on syytä lisäksi varmistua oleskelulupaa vaille jäävän henkilön oikeusaseman perustuslainmukaisuudesta. Valiokunnan käsityksen mukaan oikeusasema jää jatkokirjelmän perusteella verraten vaikeasti hahmottuvaksi esimerkiksi liikkumisvapauden rajoitusten osalta, minkä johdosta valiokunta toistaa vielä erikseen kantansa siitä, että valtioneuvosto ei voi hyväksyä perustuslain 9 §:n 2 momentin kanssa ristiriitaan johtavien EU-asetusten säätämistä.