Perustelut
Esityksessä ehdotetaan, että työttömyysetuuden sovittelussa
otetaan käyttöön suojaosa, joka koskee
pelastuslaitoksen sivutoimisen henkilöstön, sopimuspalokunnan
tai muun pelastusalalla toimivan yhteisön henkilöstön
jäsenten pelastustoimintaan osallistumisesta saamaa tuloa.
Ehdotuksen mukaan pelastuslaitoksen sivutoimisen henkilöstön,
sopimuspalokunnan tai muun pelastusalalla toimivan yhteisön
henkilöstön jäsenet voisivat ansaita
pelastustoimeen osallistumisesta enintään 300 euroa
sovittelujakson aikana ilman, että se vaikuttaa työttömyysetuuden
määrään.
Ehdotuksen seurauksena mainittujen pelastusalalla toimivien
henkilöiden pelastustoimeen osallistumisesta saamat tulot
vähentävät työttömyysetuutta
eri tavoin kuin muiden henkilöiden satunnaisesta työstä saamat
ansiot. Tällaista ehdotusta on arvioitava lähinnä perustuslain
6 §:n 1 momentin yleisen yhdenvertaisuussäännöksen kannalta.
Sääntelyn yhteys saman pykälän
2 momentin sisältämään syrjintäkieltoon
on melko etäinen, vaikka siinä mainittujen kiellettyjen erotteluperusteiden
luettelo ei olekaan tyhjentävä (ks. HE
309/1993 vp, s. 43—44).
Yhdenvertaisuussäännös kohdistuu
perusoikeusuudistuksen esitöiden perusteella
myös lainsäätäjään.
Lailla ei voida mielivaltaisesti asettaa kansalaisia tai kansalaisryhmiä toisia edullisempaan
tai epäedullisempaan asemaan. Yhdenvertaisuussäännös
ei kuitenkaan edellytä kaikkien kansalaisten samanlaista
kohtelua, elleivät asiaan vaikuttavat olosuhteet
ole samanlaisia. Yhdenvertaisuusnäkökohdilla on
merkitystä myönnettäessä lailla
etuja ja oikeuksia kansalaisille. Toisaalta lainsäädännölle
on ominaista, että se kohtelee tietyn hyväksyttävän
yhteiskunnallisen intressin vuoksi ihmisiä eri tavoin edistääkseen
muun muassa tosiasiallista tasa-arvoa (HE 309/1993
vp, s. 42—43). Perustuslakivaliokunnan käytännössä on
vakiintuneesti korostettu, ettei yhdenvertaisuusperiaatteesta voi
johtua tiukkoja rajoja lainsäätäjän
harkinnalle pyrittäessä kulloisenkin yhteiskuntakehityksen
vaatimaan sääntelyyn (ks. esim. PeVL 28/2009
vp, s. 2/II, PeVL 38/2006
vp, s. 2/I, PeVL 1/2006 vp,
s. 2/I, PeVL 59/2002 vp, s. 2/II).
Työttömyysturvalain muutoksen tarkoituksena
on edistää tehokkaan pelastusvalmiuden ylläpitämistä.
Vapaaehtoisuuteen perustuvan sopimuspalokuntatoiminnan ja sivutoimisen
henkilöstön käyttö on välttämätöntä erityisesti
harvaanasutuilla alueilla. Vapaaehtoinen ja sivutoiminen henkilöstö muodostaa
myös välttämättömän
osan poikkeusolojen pelastustoimen henkilöstöstä.
Sääntelyn tavoite on hyväksyttävä.
Tietyn henkilöryhmän suosiminen työttömyysturvan
suhteen ehdotetulla tavalla ei valiokunnan mielestä tällaisessa
yhteydessä muodostu mielivaltaiseksi tai kohtuuttomaksi.
Työttömyysturvajärjestelmään
tehtävät muutokset tulisi valiokunnan mielestä kuitenkin
pääsääntöisesti toteuttaa
niin, että työttömiä ei aseteta
eri asemaan sillä perusteella, millaisesta toiminnasta
heidän ansaitsemansa tulo on peräisin. Lisäksi
valiokunta huomauttaa, että pelastustoimen lisäksi
on ilmeisesti olemassa muitakin vapaaehtoistyön tehtäviä,
jotka ovat vastaavalla tavalla esimerkiksi yhteiskunnan perustoimintojen
turvaamisen kannalta tärkeitä. Ehdotettu sääntely
muodostuu näin varsin pistemäiseksi, mikä ei
perustuslain yhdenvertaisuussäännöstenkään
näkökulmasta ole täysin asianmukaista. Ehdotus
kuitenkin mahtuu valiokunnan mielestä lainsäätäjälle
kuuluvan harkintavallan piiriin ja lakiehdotus voidaan siten säätää tavallisen
lain säätämisjärjestyksessä.
Sosiaali- ja terveysvaliokunnan on syytä asian jatkovalmistelussa
varmistaa, että ehdotettua järjestelmää sovelletaan
myös Ahvenanmaan maakunnassa toimiviin laissa tarkoitettuihin
henkilöihin.