Ehdotus ja sen arvioinnin perusteet
Euroopan unionin perusoikeuskirjan 39 artiklassa taataan jokaiselle unionin kansalaiselle ääni-oikeus Euroopan parlamentin vaaleissa siinä jäsenvaltiossa, jossa hän asuu.
Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 223 artiklan 1 kohdan mukaan Euroopan parlamentti laatii esityksen tarvittavista säännöksistä jäsentensä yleisten ja välittömien vaalien toimittamiseksi yhdenmukaista menettelyä noudattaen kaikissa jäsenvaltioissa tai kaikille jäsenvaltioille yhteisten periaatteiden mukaisesti. Neuvosto vahvistaa tarvittavat säännökset yksimielisesti erityistä lainsäätämisjärjestystä noudattaen ja saatuaan Euroopan parlamentin jäsentensä enemmistöllä antaman hyväksynnän. Säännökset tulevat voimaan, kun jäsenvaltiot ovat hyväksyneet ne valtiosääntönsä asettamien vaatimusten mukaisesti.
Perustuslain 14 §:n 2 momentin mukaan jokaisella Suomen kansalaisella ja maassa asuvalla muulla Euroopan unionin kansalaisella, joka on täyttänyt kahdeksantoista vuotta, on oikeus äänestää Euroopan parlamentin vaaleissa sen mukaan kuin lailla säädetään. Euroopan parlamentin vaaleihin liittyvistä järjestelyistä säädetään vaalilaissa.
Ehdotuksessa on kysymys vuonna 1976 annetun ja vuonna 2002 muutetun EU:n vaalisäädöksen (76/787/EHTY, ETY, Euratom) uudistamisesta (ks. HE 27/2003 vp ja PeVM 2/2003 vp). Muutoksen tavoitteena on muun muassa lisätä Euroopan parlamentin vaalien demokraattista ja ylikansallista ulottuvuutta ja unionin päätöksenteon legitimiteettiä sekä tehostaa vaalien toimittamista ja sitä kautta lisätä äänestysaktiivisuutta.
Ehdotetun 2 a artiklan nojalla perustetaan yhteinen vaalipiiri, jossa kunkin poliittisen perheen nimittämä komission puheenjohtajaehdokas asetetaan vaalipiirin listojen kärkeen. Ehdotetun 3 artiklan mukaan niiden jäsenvaltioiden, joilla on parlamentissa yli 26 paikkaa, on asetettava paikkojen jakamista varten 3 tai 5 %:n äänikynnys.
Vaalisäädökseen ehdotetaan lisättäväksi vaalien toimittamiseen liittyvät uudet 3 a—3 f artiklat. Ehdokasasettelun määräaika on 12 viikkoa ennen vaaleja (artikla 3 a). Vaaleissa käytettäviin äänes-tyslippuihin on merkittävä yhtä näkyvästi kansallisten poliittisten puolueiden ja Euroopan tason poliittisten puolueiden nimet ja logot (artikla 3 e). Euroopan tason poliittisten puolueiden on nimettävä ehdokkaansa komission puheenjohtajan toimeen vähintään 12 viikkoa ennen äänestysajanjakson alkua (artikla 3 f).
Vaalisäädökseen ehdotetaan lisättäväksi maininta sähköisen äänestyksen ja internetäänestyksen (artikla 4 a) ja postiäänestyksen (artikla 4 b) mahdollisuudesta. Ehdotetun 11 artiklan mukaan Euroopan parlamentti päättää neuvostoa kuultuaan vaalien äänestysajanjakson vähintään yhtä vuotta ennen viisivuotisen vaalikauden loppumista.
Valtioneuvoston kannan arviointi
Valtioneuvoston kirjelmän kantaosassa ehdotuksia pidetään "pääosin kannatettavina". Kirjelmässä kuitenkin yksilöidään joukko ehdotuksen artikloita, joita valtioneuvoston mukaan tulee vielä tarkastella taikka muuttaa. Näitä ovat ainakin yleiseurooppalaista ehdokaslistaa (2 a artikla), ehdokasluettelon vahvistamisen määräaikaa (3 a artikla), äänestyslipukkeisiin tehtäviä puolueiden nimien ja logojen merkintöjä (3 e artikla), kärkiehdokkaiden asettelua (3 f artikla), vaalitulosennusteiden julkistamista (10 artikla), vaalien ajankohdasta päättämistä (11 artikla) ja määräenemmistöpäätöksiä vaalien täytäntöönpanossa (14 artikla) koskevat ehdotukset.
Perustuslakivaliokunnan mielestä ehdotettu vaalisäädöksen muutos sisältää valtioneuvoston kirjelmän perusteella vain vähän ehdotuksia, joita valtioneuvosto varsinaisesti tukisi. Tämä vastaa myös valiokunnan käsitystä ehdotuksen kannatettavuudesta. Perustuslakivaliokunta toteaa, että ehdotuksen tavoitteet sinänsä — unionin päätöksenteon legitimiteetin vahvistaminen, osallistumisoikeuksien ja vaalien toimittamisen tehostaminen sekä äänestysaktiivisuuden lisääminen — ovat epäilyksittä kannatettavia. Valiokunta ei kuitenkaan ole vakuuttunut siitä, ovatko kaikki ehdotetut toimenpiteet omiaan myötävaikuttamaan tavoitteiden saavuttamiseen.
Ehdotus sisältää Suomen vaalijärjestelmän yhdenmukaisuuden kannalta epäsuotavia yksityiskohtia ja merkitsisi toteutuessaan vaalijärjestelmän yhdenmukaisuuden heikentymistä, mikä on myös otettava huomioon sääntelyn arvioinnissa. Valiokunta katsoo, että kansallisen vaalilainsäädännön kannalta sellaisesta yksityiskohtaisesta EU-tason sääntelystä, joiden kytkös tavoiteltujen päämäärien toteutumiseen on kyseenalaista, tulee pidättäytyä. Näiltä osin tulisikin harkita siirtymistä säädöksen muuttamisen sijasta suosituksiin.