Perustelut
         
         Yleistä
         
         Eduskunnan oikeusasiamiehen kertomus toiminnastaan vuodelta
            2005 on edellisten vuosien tapaan hyvin laadittu ja selkeä esitys
            oikeusasiamiehen toiminnasta ja yleisemmistä laillisuusvalvonnassa
            esiin nousseista ongelmista. Kertomus sisältää oikeusasiamiehen
            ja apulaisoikeusasiamiesten puheenvuorot laillisuusvalvonnassa esille
            tulleista ajankohtaisista aiheista, katsauksen kertomusvuoden toimintaan,
            havaintoja perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen ongelmista, telepakkokeinojen
            ja peitetoiminnan valvontaa koskevan jakson sekä asiaryhmittäiset
            kuvaukset oikeusasiamiehen laillisuusvalvonnasta. Kertomuksesta
            saa kattavan kuvan oikeusasiamiehen toiminnasta kertomusvuonna.
         
         
         Oikeusasiamies valvoo tehtäväänsä hoitaessaan
            perustuslain 109 §:n 1 momentin mukaan perusoikeuksien
            ja ihmisoikeuksien toteutumista. Oikeusasiamiehen kertomuksessa
            tulee eduskunnan oikeusasiamiehestä annetun lain 12 §:n mukaan
            kiinnittää erityistä huomiota perus-
            ja ihmisoikeuksien toteutumiseen. Perus- ja ihmisoikeudet ovatkin
            hallitsevassa asemassa laillisuusvalvonnassa, ja se käy
            jo vakiintuneesti ilmi läpi koko kertomuksen.
         
         
         Kertomusvuoden aikana ratkaistujen laillisuusvalvonta-asioiden
            määrä (3 491) on edelleen kasvanut
            edellisvuodesta (3 286). Kanteluiden keskimääräinen
            käsittelyaika (6,1 kuukautta) lyheni huomattavasti edellisestä vuodesta (7,6
            kuukautta). Kanteluita oikeusasiamiehelle (3 352)
            tehtiin edellistä vuotta (2 950) enemmän.
            Kertomusvuonna tarkastuksia (76) tehtiin edellisvuotta (81) vähemmän.
            Kertomuksesta ilmenee, että toimenpiteisiin johtaneita
            ratkaisuja oli vuonna 2005 yhteensä 513. Huomautuksia annettiin
            40 ja käsityksiä 429. Käsityksistä moittivia
            oli 209 ja ohjaavia 220. Virkasyytteitä ei määrätty
            nostettaviksi.
         
         
         Valiokunta ei ole erikseen arvioinut oikeusasiamiehen yksittäisiä ratkaisuja
            tai kannanottoja.
         
         
         Telepakkokeinojen ja peitetoiminnan valvonta
         
         Telepakkokeinojen käytön ja peitetoiminnan valvonta
            ovat oikeusasiamiehen erityistehtäviä. Kertomuksessa
            on perustuslakivaliokunnan edellyttämällä tavalla
            varattu telepakkokeinoja ja peitetoimintaa varten oma pääjakso
            (PeVM 15/2002 vp). Siten on voitu muodostaa
            menettely, jossa perustuslakivaliokunta kuulee näiden kysymysten
            osalta asiantuntijoita ja oikeusasiamiehellä on mahdollisuus
            esittää näkemyksensä kuulemisessa
            esille tulleista seikoista.
         
         
         Sisäasiainministeriö antaa pakkokeinolain mukaisesti
            eduskunnan oikeusasiamiehelle vuosittain kertomuksen telekuuntelun
            ja -valvonnan sekä teknisen kuuntelun käytöstä samoin
            kuin selvityksen teknisen tarkkailun käytöstä rangaistuslaitoksissa.
            Tämän kertomuksen liitteenä on Tullihallituksen
            laatima selvitys tullin käyttämistä telepakkokeinoista.
            Lisäksi puolustusministeriö antaa vuosittain kertomuksen
            puolustusvoimissa suoritetusta teknisestä kuuntelusta.
         
         
         Tuomioistuinten poliisille (1 506) myöntä-mien
            telekuuntelulupien määrä putosi selvästi vuodesta
            2004 (2 028). Tullille (171) lupia myönnettiin
            lähes saman verran kuin edellisenä vuonna (164).
            Pakkokeinolain nojalla poliisille (1 419) myönnettyjen
            televalvontalupien määrä jatkoi laskuaan
            vuonna 2005 (1 822 vuonna 2004). Tullille (352) televalvontalupia
            myönnettiin hieman edellisvuotta enemmän (316). 
         
         
         Oikeusasiamiehellä on ollut tärkeä rooli
            telepakkokeinojen valvonnassa ja valvontajärjestelmien
            kehittämisessä. Laillisuusvalvonta voi kuitenkin
            ainoastaan täydentää hallinnon sisäisiä valvontamekanismeja.
            Lisäksi on syytä korostaa pakkokeinolainsäädäntöä soveltavien
            tuomioistuinten asemaa ja tehtäviä pakkokeinojen kohteiden
            oikeusturvan kannalta.
         
         
         Perustuslakivaliokunta on aiemmin kiinnittänyt huomiota
            pakkokeinolainsäädännön puutteisiin
            ja pitänyt tärkeänä lainsäädännön
            kokonaisuudistuksen aikaansaamista. Tavoitteena tulee valiokunnan
            mielestä olla perusoikeusjärjestelmän
            vaatimukset täyttävä, selkeä ja
            johdonmukainen sääntelykokonaisuus. Tämän
            tavoitteen saavuttaminen saattaa edellyttää pakkokeinolainsäädännön
            uudistamista muiltakin kuin telepakkokeinoja koskevilta osilta.
            Samalla on tärkeää ennakkoluulottomasti
            kokonaisuudesta käsin arvioida nykyisten oikeusturva- ja
            valvontajärjestelmien kehittämistarpeita ja valmistella tarvittaessa
            ehdotukset lainsäädännön uudistamiseksi
            näiltäkin osin (PeVL 11/2005
               vp, s. 3/I). Valiokunta pitää tärkeänä,
            että valtioneuvoston piirissä jatketaan toimenpiteitä pakkokeinolainsäädännön
            kokonaisuudistuksen aikaansaamiseksi. 
         
         
         Poliisimiehellä on poliisilain mukaan oikeus käyttää tiettyjen
            rikosten estämiseksi, paljastamiseksi tai selvittämiseksi
            peitetoimintaan tai valeostoihin perustuvia menetelmiä.
            Sisäasiainministeriön on poliisilain 32 a §:n
            mukaan annettava vuosittain eduskunnan oikeusasiamiehelle kertomus
            peitetoiminnan käytöstä. Poliisille peitetoiminta
            merkitsee valtuuksia toimia tietyissä rajoissa vastoin
            rikosoikeudellisia kieltoja. Valtuuksien käyttöön
            on perus- ja ihmisoikeuksiin liittyvien näkökohtien
            takia suhtauduttava varsin varovasti (PeVL 5/1999
               vp, s. 4—6). Oikeusasiamiehen laillisuusvalvonnalla
            on tärkeä merkitys peitetoiminnan valvonnan seurannassa.
         
         
         Muita seikkoja
         
         Perustuslakivaliokunta on kertomuskauteen sinänsä liittymättömänä seikkana
            kiinnittänyt perustuslain näkökulmasta
            huomiota sisällöltään uskonnolliseksi
            luonnehdittavan viestinnän vapauteen. 
         
         
         Perustuslain 12 §:n 1 momentissa turvattuun sananvapauteen
            sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja,
            mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään
            ennakolta estämättä. Säännös
            on sen esitöiden mukaan ymmärrettävä alaltaan
            huomattavan laajaksi. Siten esimerkiksi julkistamisella säännöksessä tarkoitetaan
            kaikenlaista viestien julkaisemista, välittämistä ja
            levittämistä (HE 309/1993 vp,
            s. 57/I). Sananvapauden perustuslainsuojan piiriin kuuluvat
            tiedot, mielipiteet ja muut viestit niiden sisällöstä riippumatta
            (HE 309/1993 vp, s. 56/II).
            Myös uskonnollisten viestien levittäminen on näin
            ollen perustuslain sananvapaussäännöksen
            suojaamaa. Sananvapautta suojataan myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen
            10 artiklan määräyksillä.
         
         
         Perustuslain 11 §:ssä turvattuun uskonnon
            ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa
            uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta
            uskonnolliseen yhdyskuntaan. Oikeus ilmaista vakaumus vahvistaa
            perustuslain sananvapaussäännöksestä johtuvaa
            suojaa uskonnollisen ja muun vakaumuksellisen viestinnän
            vapaudelle. Uskonnollisen sanoman levittäminen on uskonnon-
            ja sananvapautta suojaavien perustuslainsäännösten
            erityisesti turvaamaa toimintaa, kuten eduskunnan oikeusasiamies
            on aivan oikein aiemmin todennut.Eduskunnan oikeusasiamiehen
            kertomus toiminnastaan vuonna 2000, s. 277. 
            
         
         
         Euroopan ihmisoikeussopimuksen 9 artiklassa turvattu ajatuksen-,
            omantunnon- ja uskonnonvapaus sisältää vapauden
            vaihtaa uskontoa tai uskoa ja vapauden tunnustaa uskontoaan tai uskoaan
            joko yksin tai yhdessä muiden kanssa julkisesti tai yksityisesti
            jumalanpalveluksissa, opettamalla, hartaudenharjoituksissa ja uskonnollisin
            menoin. Oikeus yrittää vakuuttaa muita ihmisiä esimerkiksi
            opettamalla kuuluu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan tähän vapauteen.
            Artiklassa turvattu oikeus vaihtaa uskontoa tai uskoa voisi muussa
            tapauksessa jäädä kuolleeksi kirjaimeksi.Kokkinakis
            v. Kreikka (25.5.1993), tuomion kohta 31. 
            
         
         
         Uskonnon- ja sananvapauden taustalla vaikuttavat yleiset ajatukset
            moniarvoisesta ja suvaitsevasta yhteiskunnasta. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin
            on näistä lähtökohdista jo perinteisesti
            katsonut Euroopan ihmisoikeussopimuksen sananvapausartiklan soveltamisalaan
            kuuluviksi myös sellaiset viestit, jotka ovat sisällöltään
            esimerkiksi väestön jonkin osan mielestä järkyttäviä tai
            hämmentäviä.Esimerkiksi Handyside
            v. Yhdistynyt kuningaskunta (7.12.1976), tuomion kohta 49. Selvää toisaalta on,
            etteivät esimerkiksi väkivaltaisetKokkinakis
            v. Kreikka (25.5.1993), tuomion kohdat 48—49. tai
            hyökkäävätEduskunnan oikeusasiamiehen
            kertomus toiminnastaan vuonna 2000, s. 277—278. tavat
            levittää uskonnollisia tai muitakaan viestejä kuulu
            perus- ja ihmisoikeusjärjestelmien turvaaman toiminnan
            piiriin.
         
         
         Perustuslaki ja Euroopan ihmisoikeussopimus antavat hyvin vahvaa
            suojaa uskonnollisen ja muun vakaumuksellisen viestinnän
            vapaudelle. Tämä vapaus kuuluu yhtäläisesti
            jokaiselle Suomen oikeudenkäyttöpiirissä olevalle
            yksilölle samoin kuin esimerkiksi kaikille Suomessa toimiville
            uskonnollisille yhdyskunnille. Mahdollisista rajoituksista viestinnän
            vapauteen voidaan säätää lailla,
            mutta sellaisen lain tulee täyttää perusoikeusrajoituksiin
            kohdistuvat yleiset vaatimukset muun ohella sääntelyn
            hyväksyttävyydestä ja välttämättömyydestä samoin
            kuin tarkkarajaisuudesta ja täsmällisyydestä.