Hallituksen esityksen 3. lakiehdotukseen sisältyvä vaalilain 112 §:n mukaisen jäsenäänestyksen pakollisuuden poistaminen laista heikentäisi perustuslain takaaman kansanvaltaisuuden toteutumista. Esitys on heikosti perusteltu ja täysin tarpeeton. Esitän, että tällaista muutosta ei tehdä, vaan kyseinen muutos poistetaan esityksestä ja vaalilain 112 § pidetään nykyisellään.
Lisäksi vastustan perustuslakivaliokunnan mietinnössään 1. ja 2. lakiehdotukseen lisäämää muutosta, jolla vaalirahoituslaissa säädettyjä vaalirahoituksen ilmoitusrajoja sekä puoluelaissa säädettyjä puolueen saaman tuen ilmoitusrajoja nostettaisiin elinkustannusindeksin muutosta vastaavasti. Vaalirahoituksen avoimuutta tulisi parantaa nykyisestä, ei heikentää. Esitän, että tällaisia muutoksia ei tehdä vaan lakiehdotukset hyväksytään näiltä osin hallituksen esityksen mukaisessa muodossa.
Muilta osin yhdyn valiokunnan mietintöön.
Vaalirahalain ja puoluelain ilmoitusrajojen nosto
Perustuslakivaliokunta ehdottaa mietinnössään 1. lakiehdotuksen muuttamista siten, että vaalirahoituksen ilmoitusrajoja nostettaisiin elinkustannusindeksin muutosta vastaavasti. Lisäksi perustuslakivaliokunta ehdottaa vastaavasti 2. lakiehdotuksen muuttamista siten, että puolueen saaman tuen tai puolueen ottaman lainan ilmoitusrajoja nostetaan.
Vaalirahoituslain (273/2009) tarkoituksena on muun muassa lisätä vaalirahoituksen avoimuutta ja tietoa ehdokkaiden mahdollisista sidonnaisuuksista. Kuten oikeusministeriö on valiokunnalle antamassaan selvityksessä katsonut, lain tarkoitus huomioiden rajojen nostamista ei voida pitää lain hengen eikä vaalirahoituslainsäädännön aikaisemman kehityksen mukaisena, vaan muutoksen myötä mentäisiin asiassa taaksepäin.
Muutos olisi myös täysin vastakkainen toimenpide siihen nähden, mitä valvova viranomainen on esittänyt lainsäädännön muutostarpeena. Valtiontalouden tarkastusvirasto on esittänyt kertomuksissaan eduskunnalle vaalirahoituksen valvonnasta (eduskuntavaalit 2023, eurovaalit 2024, presidentin vaali 2024) sekä puoluerahoituksen valvonnasta (2023 ja 2024), että erikseen ilmoitettavan tuen alarajaa tulisi laskea tai poistaa se kokonaan oikeushenkilöiltä. Valvontakäytännön perusteella alarajan laskeminen kuitenkin toisi paljon lisää avoimuutta sekä poliittisen rahoituksen lähteisiin että siinä esiintyviin sääntöjenvastaisuuksiin.
Tarkastusvirasto on esittänyt huolensa siitä, että pitkälti vapaaehtoisuuteen perustuva järjestelmä ei ole kannustanut riittävästi avoimuuteen, ja lain alkuperäisiä tavoitteita ei ole saavutettu. Edellisissä eduskuntavaaleissa vuonna 2023 ulkopuolisesta tuesta 57 prosenttia vastaanotettiin ilmoitusrajan alle jäävinä summina. Tarkastusviraston mukaan ilmoitusvelvolliset pitävät kiinni oikeudestaan olla julkaisematta alle 1 500 euron suuruisten tukien antajia, vaikka laki mahdollistaisikin suuremman läpinäkyvyyden.
Oikeusministeriö ei ole nähnyt perusteita rajojen nostamiselle. Lisäksi oikeusministeriö on painottanut, että lainsäädännöllisille muutoksille tulisi joka tapauksessa varata riittävä aika huolelliseen lainvalmisteluun, kattavaan vaikutusten arviointiin ja kuulemisprosessiin.
Yhdyn asiassa oikeusministeriön esittämiin näkemyksiin ja vastustan valiokunnan 1. ja 2. lakiehdotukseen esittämiä muutoksia.
Jäsenäänestys ehdokasasettelussa
Esityksessä ehdotetaan vaalilain 112 §:n muuttamista siten, että puolueiden ehdokasasetteluun eduskuntavaaleissa liittyvä pakollinen jäsenäänestys poistettaisiin.
Perustuslain 2 §:n mukaan valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Kansanvaltaan sisältyy pykälän mukaan yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen. Perustuslain 25 §:n mukaan oikeus asettaa ehdokkaita eduskuntavaaleissa on rekisteröidyillä puolueilla ja laissa säädetyllä määrällä äänioikeutettuja. Puoluelain 2 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan rekisteröidyn puolueen sääntöjen on turvattava kansanvaltaisten periaatteiden noudattaminen yhdistyksen päätöksenteossa ja toiminnassa. Poliittisen puolueen toiminnan keskeinen tarkoitus on asettaa ehdokkaita eduskuntavaaleissa.
Eduskuntavaalien ehdokasasetteluun liittyvästä pakollisesta jäsenäänestyksestä säädetään vaalilain (2.10.1998/714) 112 §:ssä, jonka mukaan "puolueen on toimitettava vaalipiirissä salainen ja yhtäläiseen äänioikeuteen perustuva jäsenäänestys". Äänioikeus tässä jäsenäänestyksessä on "vaalipiirissä asuvilla puolueen ja sen perusjärjestöjen henkilöjäsenillä".
Jäsenäänestys on kiistatta kansanvaltainen päätöksentekomuoto. Sellaisenaan se osaltaan toteuttaa perustuslain 2 §:ssä tarkoitettua kansanvaltaisuutta.
Nykyistä vaalilain 112 §:ä vastaava säännös jäsenäänestyksestä lisättiin lainsäädäntöön vuonna 1975 kansanedustajain vaaleista annettuun lakiin tehdyllä muutoksella (319/1975). Asiasta säädettiin, jotta puolueen keskusjohdon sijasta puolueen jäsenet vaalipiirissä saisivat päättää eduskuntavaalien ehdokasasettelusta. Muutoksella haluttiin turvata se, että eduskuntavaalien ehdokasasettelussa noudatettaisiin edellä mainittua puoluelain 2 §:n 1 momentin 3 kohdan periaatetta, jonka mukaan rekisteröidyn puolueen sääntöjen on turvattava kansanvaltaisten periaatteiden noudattaminen yhdistyksen päätöksenteossa ja toiminnassa.
Jäsenäänestystä koskeva sääntely on ollut voimassa 50 vuotta. Sääntelyn muuttamista perustellaan hallituksen esityksessä lähinnä jäsenäänestystä koskevien sääntöjen joustavoittamisella ja suuremman painoarvon antamisella puolueiden säännöille ehdokkaiden asettamisessa. Perustelut eivät selvästikään pohjaa kansanvaltaisuusperiaatteen toteuttamiseen vaan ehkä muihin seikkoihin puolueiden käytännön toiminnan organisoimisessa. Esityksessä tai valiokunnan saamassa selvityksessä ei ole tuotu esiin mitään ongelmia nykysääntelyssä.
Esityksen mukaan jäsenäänestystä ei tarvitsisi järjestää, jos puolue säännöillään muulla tavoin huolehtii siitä, että vaalipiirissä asuvan jäsenistön kansanvaltaiset mahdollisuudet vaikuttaa ehdokkaiden asettamiseen toteutuvat. Säännöksen toteutumista pyrittäisiin varmistamaan siten, että oikeusministeriö kävisi läpi puolueen päätöksenteon kansanvaltaisuuden turvaamisen sääntötarkastuksessaan puolueen sääntöjä rekisteröitäessä tai niitä muutettaessa.
Puoluelain 2 §:ssä edellytetään nykyisinkin, että puolueen säännöt, jotka oikeusministeriö tarkistaa, turvaavat kansanvaltaisten periaatteiden noudattamisen yhdistyksen päätöksenteossa ja toiminnassa. Käytännössä säännöstä kansanvaltaisuudesta on tässä yhteydessä pidetty lähinnä ohjelmallisena. Oikeusministeriössä on kiinnitetty siihen lisääntyvää huomiota lähinnä viime aikoina. Kysymys sääntöjen kansanvaltaisuudesta on noussut esiin Sinimusta Liike ry:n rekisteröintiin liittyen. Korkein hallintooikeus purki oikeusministeriön omasta hakemuksesta puolueen rekisteröintiä koskeneen päätöksen, koska se perustui erehdykseen ja yleinen etu vaati päätöksen purkamista, eikä yhdistyksen sääntöjen voitu katsoa turvaavan kansanvaltaisten periaatteiden noudattamista yhdistyksen päätöksenteossa ja toiminnassa. (KHO:2024:63)
Hallituksen esityksen perustelut tai valiokunnan kuulemisissa saatu selvitys eivät juurikaan anna osviittaa siitä, millaisia kirjauksia sääntöihin konkreettisesti edellytettäisiin tai millä tavoin oikeusministeriö käytännössä arvioisi ehdokasasettelua koskevien sääntömääräysten riittävyyttä kansanvaltaisuuden turvaamisen näkökulmasta.
Käytännössä eduskuntavaaliehdokkaiden asettaminen on suomalaiseen vaalijärjestelmään liittyvistä syistä ollut historiallisesti lähes kokonaan puolueiden hallussa, kun tarkastelun lähtökohdaksi otetaan läpi päässeet ehdokkaat. Vuoden 1987 eduskuntavaalien jälkeen läpi ei ole päässyt ainoatakaan ehdokasta rekisteröityjen puolueiden listojen ulkopuolelta. Tämä tosiasia korostaa kansanvaltaisten periaatteiden noudattamisen tärkeyttä puolueiden ehdokasasettelussa. Lisäksi on myös yhdenvertaisten osallistumisoikeuksien kannalta perusteltua, että kansanvaltaisten periaatteiden toteutumisesta säädetään laissa eikä eri tavoin eri puolueiden säännöissä.
Myös yhdistyslaki vaatii rekisteröidyltä yhdistykseltä ja siis myös puolueelta tiettyä kansanvaltaisuutta, tai pikemminkin jäsenvaltaisuutta, mitä ilmentää muun muassa jäsenten yhdenvertaisuuden periaate ja se, että lähtökohtaisesti kaikilla jäsenillä tulee olla yhdistyksessä äänioikeus.
Ehdokasasettelussa päätösvaltaa on nykytilanteessa kolmella eri tasolla: keskusorganisaatiolla, piirijärjestöllä ja perusjärjestöllä. Kansanvaltainen menettely edellyttää, että ehdokasasettelusta vastaavat vaalipiirissä asuvat puolueen ja sen perusjärjestöjen jäsenet. Vaalilain tarkoituksena ei ole ollut antaa määräysvaltaa eri vaalipiirien ehdokkaista puolueen keskusorganisaatiolle. Jäsenäänestys eduskuntavaalien ehdokasasettelussa on tehokkaasti varmistanut päätösvallan hajautuksen jäsenille. Jos pakollisuus poistetaan, on todennäköistä, että valta eduskuntavaalien ehdokasasettelussa keskittyy puolueissa huomattavasti nykyistä voimakkaammin.
Katson, että vaalilain jäsenäänestystä koskevaa sääntelyä ei ole perusteltua muuttaa hallituksen esityksessä ja valiokunnan mietinnössä esitetyllä tavalla.