Yleisperustelut
Saamelaiset ovat Suomen ainoa alkuperäiskansa. Heitä asuu
Suomessa noin 7 500, joista vajaat 4 000 asuu
saamelaisten kotiseutualueella. Saamelaiset muodostavat asukkaiden
enemmistön vain Utsjoen kunnassa. Suomen saamelaisista
noin kolmasosa puhuu saamen kieltä äidinkielenään,
kun taas suomea vajaat 4 000. Suomessa puhutaan pohjoissaamea
(äidinkielenään yli 1 700),
inarinsaamea (noin 300) ja koltansaamea (vajaat 400). Ne ovat eri
kieliä, joista yhden osaaminen ei merkitse muiden ymmärtämistä.
Lain tarkoituksena on turvata saamelaisten oikeus ylläpitää ja
kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan
sekä käyttää tuomioistuimissa
ja muissa viranomaisissa omaa saamen kieltään. Lain
pääpaino on selkeästi tämän
tavoitteen jälkimmäisessä osassa. Saamen
kielen ja saamelaiskulttuurin ylläpitämiseen ja
yleiseen kehittämiseen laki liittyy ennen muuta vahvistaessaan saamen
kielen virallista asemaa ja madaltamalla kynnystä käyttää kieltä virallisissa
yhteyksissä.
Lain sisältämät keinot tarkoittavat
yhtäältä pyrkimystä lisätä saamen
kieltä taitavien henkilöiden määrää niissä viranomaisissa,
joita laki koskee. Tämän toteutuessa voidaan saamelaisten
kotiseutualueen väestölle järjestää nykyistä useammin
laadullisesti ja määrällisesti samanlaiset
palvelut äidinkielestä riippumatta. Tulkkauksen
ja kääntämisen käyttäminen
merkitsisivät kuitenkin myös tulevaisuudessa tärkeää keinoa
tavoitteiden saavuttamiseksi.
Vuoden 2004 valtion talousarvioesityksen momentin 25.01.51 käyttösuunnitelman
mukaan avustuksiin saamelaisten kulttuuri-itsehallinnon ylläpitämiseen
on käytössä 1 270 000 euroa. Määrärahan
mitoituksessa on otettu lisäyksenä edelliseen
vuoteen verrattuna huomioon 150 000 euroa kulttuuri-itsehallinnon
ylläpitämiseen ja 100 000 euroa uuden
saamen kielilain vaatimiin menoihin. Kielilain johdosta on käsiteltävänä olevan
lakiesityksen mukaan tarkoitus perustaa kaksi uutta kielenkääntäjätulkin
virkaa saamelaiskäräjien yhteydessä toimivaan
saamen kielen toimistoon. Toimistossa on tämän
jälkeen kaikkiaan kuusi virkaa.
Momentin 33.33.31 määrärahaa, joka
on suuruudeltaan edellisen varainhoitovuoden tapaan 300 000
euroa, puolestaan saa käyttää saamelaisten
kotiseutualueen kunnille saamenkielisten sosiaali- ja terveyspalvelujen
turvaamiseksi. Määräraha on merkityksellinen
näille kunnille varsinkin siltä osin kuin niille
lakiehdotuksen 32 §:n 3 momentin johdosta aiheutuu
velvoitteita järjestää saamenkielistä palvelua
sosiaali- ja terveydenhoidossa.
Saamelaiskulttuurin elinvoimaisuuden ja kehittämisen
keskeinen edellytys on, että lapset ja nuoret voivat oppia
saamen kieltä. Saame voi perusopetuslain mukaan olla koulun
opetuskielenä. Saamelaisten kotiseutualueella asuvien saamen
kieltä osaavien oppilaiden opetus tulee antaa pääosin
saamen kielellä. Äidinkielenä voidaan
opettaa oppilaan opetuskielen mukaisesti myös saamen kieltä.
Viime vuosien aikana on saamelaisten kotiseutualueen kunnille maksettu saamenkielisestä
opetuksesta
ja saamen kielen opetuksesta aiheutuvat kulut kokonaan valtion varoista.
Asenteet tällaista opetusta kohtaan ovat muuttuneet myönteisiksi.
Samaan aikaan on entistä useampi oppilas ollut saamenkielisen
opetuksen piirissä. Saamenkielinen opetus on siten lisääntynyt
suhteessa saamen kielen opetukseen. Saamenkielisten opettajien vähyys,
erityisesti inarinsaamen ja koltansaamen osalta, on kuitenkin käytännössä merkittävä
tekijä.
Uhanalaisiksi muodostuneiden inarinsaamen ja koltansaamen elvyttämiseksi
aloitettiin 1990-luvulla alle kouluikäisiä lapsia
varten kielipesätoiminta. Kielipesien on todettu antavan
lapsille niin hyvän kielellisen pohjan, että he
pystyvät osallistumaan saamenkieliseen opetukseen peruskoulussa.
Kielipesien perinnettä jatkavat vuonna 2001 aloitetut kieli-
ja kulttuurisiidat, pohjoissaamenkieliset Enontekiöllä,
Utsjoella ja Vuotsossa, inarinsaamenkielinen Ivalossa ja koltansaamenkielinen
Sevettijärvellä.
Saamelaisten kielellisten oikeuksien toteutumisen hyväksi
on tehty paljon myönteistä viime aikoina. Valiokunta
pitää tärkeänä, että valtioneuvosto
yhteistyössä saamelaiskäräjien
kanssa selvittää mahdollisuuksia jatkaa tämänsuuntaista
työtä ja sitä, millaisin voimavarapanostuksin sitä voidaan
tehostaa edelleen, sekä laatii asiasta tarvittavat toimenpide-ehdotukset.
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta pitää esityksessä omaksuttuja
asiaratkaisuja perusteltuina ja puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin
huomautuksin ja muutoksin.
Yksityiskohtaiset perustelut
2 §. Lain soveltamisala.
Valiokunta on muuttanut 1 momentin 1 kohtaa niin, että se
vastaa momentin muuta rakennetta ja kuntalain terminologiaa.
Pykälän 3 momentti on muutettu puhtaaksi viittaussäännökseksi
siitä, että lain soveltamisesta liikelaitoksiin
ja yhtiöihin sekä yksityisiin säädetään
17 ja 18 §:ssä. Viittaukseen on lisätty maininta
lain soveltamisesta kirkollisiin viranomaisiin.
Pykälän 4 momentissa on lueteltu ne tämän lain
kohdat, joita sovelletaan myös muihin kuin 1 ja 2 momentissa
tarkoitettuihin valtion viranomaisiin. Valiokunta pitää riittävänä,
että kyseisistä säännöksistä itsestään
ilmenee niiden erityinen soveltamisala, ja on siksi poistanut momentin
tarpeettomana.
3 §. Määritelmät.
Valiokunta on yksinkertaistanut 4 kohdan sanontaa ja lisäksi
poistanut säännöksen loppuosan, koska
siinä tarkoitetuista säännöksistä ilmenee,
miten ja millä edellytyksillä laki koskee liikelaitoksia
sekä yksityisiä.
8 §. Viranomaisten tiedottaminen.
Valiokunta on jakanut 1 momentin kahteen osaan, koska näin
muodostuvassa uudessa suppeassa 1 momentissa sopivasti korostuu
saamen kielen käyttämisen periaatteellinen tärkeys
viranomaisten yleisölle suunnatussa tiedottamisessa.
Lakiehdotuksen 3 momenttia vastaavaan 4 momenttiin
on tehty esityksen yleistä terminologiaa vastaava tekninen
muutos.
11 §. Erityiset velvollisuudet.
Valiokunnan mielestä on aiheellista sijoittaa lakiehdotuksen
liikelaitoksia ja valtion tai kunnan omistamia yhtiöitä (30 §)
ja yksityisten toimeksiantotehtäviä (29 §)
koskevat säännökset käsillä olevaan
3 lukuun saamelaisten kotiseutualueella sovellettavista säännöksistä.
Tästä syytä 11 §:ää on
teknisesti muutettu.
14 §. Saamen kielen taito ja sitä koskevat
kelpoisuusvaatimukset.
Pykälän 1 momenttia on tarkistettu sanonnallisesti.
Pykälän 2 momentin loppuun on lisätty
voimassa olevaa lakia vastaava säännös
siitä, että saamen kielen taito katsotaan erityiseksi
ansioksi, vaikka sitä ei ole asetettu viran, toimen tai tehtävän
kelpoisuusvaatimukseksi. Tällaisen säännöksen
säilyttämistä puoltaa valiokunnan mielestä se
perustuslain 17 §:n 3 momentin kohta, jonka mukaan saamelaisilla
alkuperäiskansana on oikeus ylläpitää ja
kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan.
Momenttia on lisäksi muutettu vastaamaan julkisyhteisöjen
henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta
annetun lain 5 §:n 2 momentin sanontaa (PeVM 9/2002
vp, s. 6/II).
Saamen kielen taito osoitetaan ehdotuksen 3 momentin
mukaan noudattaen soveltuvin osin, mitä edellä mainitussa
laissa säädetään. Asiasta kuitenkin
säädetään yleisistä kielitutkinnoista annetussa
laissa. Valiokunta on tästä syystä muuttanut
lakiviittauksen.
15 §. Palkallinen virkavapaus ja vapautus työstä saamen
kielen taidon hankkimista varten.
Tämä ehdotus ei koske suoranaisesti saamen kielen
käyttämistä saamelaisten kotiseutualueella,
minkä vuoksi valiokunta on siirtänyt pykälän 5
lukuun kielellisiä oikeuksia edistävistä toimenpiteistä.
17 (30) §. Liikelaitokset sekä valtion tai
kunnan omistamat yhtiöt.
Valiokunta on siirtänyt pykälän ehdotetun
sisältöisenä tähän
saamelaisten kotiseutualuetta koskevaan lukuun, koska tällainen
soveltaminen on esityksen tarkoituksena.
18 (29) §. Yksityisen kielellinen palveluvelvollisuus.
Valiokunta on 17 §:ssä mainitusta syystä siirtänyt
pykälän tähän lukuun. Pykälän
sanamuoto on muutettu vastaamaan kielilain 25 §:ää (PeVM
9/2002 vp, s. 5—6).
22 (21) §. Vastuu kääntämisestä tai
tulkkauksesta aiheutuneista kustannuksista.
Ehdotuksessa käytetty ilmaisu "muu itsehallintoyhdyskunta" on
esityksen tarkoitusta vastaavasti muutettu hiippakunnaksi ja seurakunnaksi.
Pykäläviittaukset on tarkistettu vastaamaan
tämän mietinnön mukaista järjestystä.
23 (22) §. Käännöksen hankkiminen
asiakkaan kustannuksella.
Pykälässä on otettu käyttöön kirkollisen
viranomaisen käsite, jota käytetään mietinnön
mukaan myös 30 §:ssä.
25 (15) §. Palkallinen virkavapaus ja vapautus työstä saamen
kielen taidon hankkimista varten.
Pykälän 1 momenttiin sisältyy
perustuslain 80 §:n kannalta ongelmallinen asetuksenantovaltuus.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan tarkoitus on, että momentissa
ehdotettu virkavapausoikeus syntyy, kun asianomaisen virkasuhde
tarkoitetun viranomaisen palveluksessa on kestänyt vähintään
vuoden. Valiokunta on lisännyt tämän
edellytyksen momenttiin ja poistanut siitä asetuksenantovaltuuden.
Ehdotettu 2 momentti koskee palvelussitoumusta ja 3 momentti
harkinnanvaraista virkavapautta. Tämä on tulkittavissa
niin, että palvelussitoumus on käytettävissä vain
1 momentissa säännellyssä tapauksessa.
Valiokunta on pitänyt tarkoituksenmukaisena, että palvelussitoumus voidaan
kytkeä myös harkinnanvaraisen virkavapauden myöntämiseen.
Momenttien järjestys on muutettu tässä tarkoituksessa.
Harkinnanvaraista virkavapautta koskevaan sääntelyyn
(2 mom.) on tehty sanonnallisia muutoksia. Tarkoituksena valiokunnan
saaman selvityksen mukaan on, että myös tällöin
virkavapauden saaminen edellyttää palvelussuhteen
jatkuneen saman työnantajan palveluksessa vähintään
vuoden. Valiokunta on lisännyt tämän
momenttiin. Valtioneuvoston asetuksella voidaan, kuten esityksessä on
ehdotettu, säätää muista virkavapauden
tai työstä vapautuksen ehdoista.
Palvelussitoumusta koskeva sääntely (3 mom.)
merkitsee valtiosääntöoikeudelliselta kannalta
perusoikeusrajoitusta, joka kohdistuu perustuslain 7 §:n
1 momentissa turvattuun henkilökohtaiseen vapauteen ja
18 §:n 1 momentissa turvattuun oikeuteen hankkia toimeentulo
valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Palvelussitoumusmahdollisuuden
käytölle on tässä sääntely-yhteydessä hyväksyttävä,
viime kädessä perustuslain 17 §:n 3 momentin
säännöksistä johtuva peruste.
Ehdotus ei ole muutoinkaan valtiosääntöoikeudellisesti
ongelmallinen (PeVL 13/2001 vp, s. 2—3).
30 (28) §. Kirkolliset viranomaiset.
Valiokunta on teknisten tarkistusten lisäksi muuttanut
pykälän otsikon vastaamaan paremmin sen sisältöä.
31 §. Valtion taloudellinen vastuu.
Pykälän sanamuotoa on tarkistettu vastaamaan
lakiehdotuksen käsitteistöä. Sääntelyn
sisältö vastaa esityksessä ehdotettua.