Käsittely
Todettiin asiantuntijakuuleminen päättyneeksi.
Apulaissihteeri esitteli lausuntoluonnoksen, asiakirja
A 4 §.
Merkittiin, ettei yleiskeskustelua syntynyt.
Yksityiskohtaisessa käsittelyssä luonnos hyväksyttiin
sellaisenaan.
Käsittely todettiin päättyneeksi.
Päätettiin yksimielisesti pitää tätä käsittelyä asian
ratkaisevana käsittelynä.
Asia todettiin valiokunnassa loppuun käsitellyksi.
Jatkokirjelmä 4. VM 20.05.2014
Käsittely
Todettiin asiantuntijakuuleminen päättyneeksi.
Sihteeri esitteli kannanottoluonnoksen.
Käytiin yleiskeskustelu.
Yksityiskohtaisessa käsittelyssä pj. Koskinen
ehdotti, että valiokunnan kannanoton ponsi muutetaan kuulumaan
seuraavasti: "Kannanottonaan valiokunta ilmoittaa, että se
pitää valtioneuvoston kantaa hyväksyttävänä edellä mainituin
korostuksin." Käsittelyn pohjaksi hyväksyttiin
näin muutettu kannanottoluonnos.
Ed. Saarakkala ehdotti ed. Kivelän kannattamana, että valiokunta ei
yhdy valtioneuvoston kantaan ja esitti perustelut. Äänin
10—3 valiokunta hyväksyi seuraavan kannanoton:
Valiokunta on käsitellyt useaan otteeseen ehdotusta
pankkien suorasta pääomittamista Euroopan vakausmekanismin
(EVM) kautta ja antanut asiasta lausunnon (PeVL 3/2013
vp) ja kaksi pöytäkirjakannanottoa (PeVP 108/2013
vp ja PeVP 18/2014 vp).
Neuvottelut tukivälineen toimintaperiaatteista ovat
loppusuoralla. Valtioneuvoston selvitys sisältää euroryhmän
puheenjohtajan tekemän esityksen EVM:n suoran pääomitusvälineen
toimintaperiaatteiden vielä avoinna olevista kysymyksistä.
Näitä ovat sijoittajavastuun laajuus, takausten
käyttö, rahoitustuen hinnoittelu ja tukivälineen
määräaikaisuus.
Arvioidessaan Euroopan vakausmekanismin ja sen tukivälineiden valtiosääntöoikeudellisia
kysymyksiä valiokunta on pitänyt tärkeinä seikkoina
Suomen vastuiden kokonaismäärää,
niiden toteutumisen todennäköisyyttä,
eduskunnan osallistumista päätöksentekoon
ja vaikutuksia valtion mahdollisuuksiin vastata perustuslain mukaisista
velvollisuuksista. Lisäksi valiokunta on pitänyt parempana,
että pankkien suoran pääomittamisen käyttöönottamisesta
päätettäisiin EVM-sopimusta muuttamalla,
eikä EVM-sopimuksen 19 artiklan mukaisessa menettelyssä (PeVL 3/2013 vp, s. 2/II).
Ehdotuksen hyväksyminen merkitsee uuden EVM:n tukivälineen perustamista
EVM:n hallintoneuvoston päätöksellä.
Pankkien suora pääomittaminen — kuten
muidenkin EVM:n tukivälineiden käyttö — edellyttää EVM:n
hallintoneuvoston yksimielistä päätöstä.
Ennen hallintoneuvoston päätöksentekoa
eduskunta ottaa kantaa asiaan perustuslain 96 ja 97 §:n
mukaisessa menettelyssä. Valiokunta korostaa sitä,
että eduskunnalla on oltava tällaisessa mahdollisesti
eteen tulevassa tilanteessa käytettävissään
riittävä selvitys tukivälineen käyttöön
ja käyttämättä jättämiseen
liittyvistä taloudellisista riskeistä ja vaikutuksista.
Neuvotteluissa edelleen avoinna olevien kysymysten osalta valiokunta
pitää tärkeänä, että pääomitusvälineen
toimintaperiaatteet sisältävät EVM:n
rahoitusapuvälineisiin nähden mahdollisimman laajan
ensisijaisen sijoittajavastuun ja kansallisen julkisen pääomituksen.
Takausten käyttö on EVM:n riskienhallinnan ja
valtion vastuiden realisoitumisen kannalta syytä rajata
tiukasti.
Kannanottonaan valiokunta ilmoittaa, että se pitää valtioneuvoston
kantaa hyväksyttävänä edellä mainituin
korostuksin.
Edustajat Saarakkala, Kivelä ja Packalén
jättivät sihteerille pöytäkirjaan
liitettäväksi seuraavan eriävän
kannanoton:
"ERIÄVÄ KANNANOTTO
Perustelut
EVM-sopimuksen hyväksyminen on johtanut Suomen vastuisiin, jotka
vaarantavat Suomen valtion mahdollisuudet vastata niistä velvoitteistaan,
jotka sillä perustuslain mukaan on. Näiden tulevaisuudessa
mahdollisesti realisoituvien vastuiden osalta käsittelyjärjestystä eduskunnassa
on arvioitava paitsi absoluuttisen eurosumman kannalta myös
suhteessa siihen, miten todennäköinen riski on.
Juuri tämä todennäköisen
riskin arvioiminen on viimeaikaisen taloudellisen kehityksen seurauksena
käynyt yhä ongelmallisemmaksi. Eri euromaissa
jatkuva, mutta poliittisenkin tilanteen mukaan vaihteleva kriisi
on osoitus riskiarvion tekemisen vaikeudesta. Riskit ovat kuitenkin
merkittävät jo tällä hetkellä.
On ilmeistä, että EVM-sopimuksen 13—18
artikloiden mukainen, 85 prosentin määräenemmistöin
tapahtuva hätätilamenettely on lähiaikojen
realiteetti. Odotetusti Suomelta vaaditaankin nyt uusia muutoksia
vakausmekanismiin Suomelle epäedulliseen suuntaan.
EVM-sopimuksen 15 artiklassa todetaan seuraavasti: "Tukea
ei anneta suoraan rahoituslaitokselle, vaan se annetaan asianomaisen
valtion välityksellä." Esitetty pankkien
suora pääomittaminen olisi omiaan lisäämään
Suomeen kohdistuvia riskejä, ja koska EVM-sopimuksen 3
artiklan mukaan vakautustukea voidaan antaa vain EVM:n jäsenmaille,
joilla on vakavia rahoitusongelmia tai joille uhkaa niitä tulla,
ei pankkien suoran pääomittamisen mahdollistaminen
voi ylipäätänsä tulla kysymykseen
ilman EVM-sopimuksen muuttamista. Eduskunnan hyväksymän
EVM-sopimuksen mukaan EVM:llä on etuoikeutetun velkojan
asema. EVM:n suora pankkien pääomittaminen tarkoittaisi
pankkien osakkeiden tai muiden velkajärjestelyssä muita
velkojia heikommassa asemassa olevien instrumenttien hankkimista.
Hätätilamenettelystä johtuen edellä kuvattu
tilanne merkitsee perustuslain 94 ja 95 §:n osalta sitä,
että pankkien suoran pääomittamisen käyttöönoton
mahdollistamisen hyväksyminen olisi reaalisilta vaikutuksiltaan
Suomen täysivaltaisuuden kannalta niin merkittävää toimivallan
siirtoa kansainväliselle toimielimelle (EVM), että käyttöönoton
mahdollistamisen hyväksyminen, toisin sanoen EVM:n uuden
rahoitusapuvälineen käyttöönoton
mahdollistamisen hyväksyminen, vaatii eduskunnan päätöstä ja
eduskunnassa vähintään kaksi kolmasosaa
annetuista äänistä. Muussa tapauksessa
tämä Eduskunta voisi äänten
enemmistöllä hyvin pitkälle sitoa tulevien
eduskuntien käsiä eduskunnan perustuslaillisen
budjettivallan käytössä. Tätä menettelyä on
pidettävä välttämättömänä myös
siksi, että pankkien suoran pääomittamisen
voidaan katsoa olevan selkeästi ristiriidassa nykyisen
EVM-sopimuksen 3 artiklaan nähden.
Pankkien suoran pääomittamisen käyttöönoton
mahdollistamisen hyväksyminen edellyttäisi mielestämme
käytännössä EVM-sopimukseen
muutosta, joka tulisi Suomessa eduskunnan hyväksyä. Sopimusmuutos
olisi hyväksyttävä eduskunnan tekemällä perustuslain
94 §:n 2 momentin mukaisella päätöksellä,
jota on kannattanut vähintään kaksi kolmasosaa
annetuista äänistä. Lakiehdotuksen voimaansaattaminen
olisi hyväksyttävä eduskunnassa perustuslain
95 §:n 2 momentin mukaisella päätöksellä,
jota on kannattanut vähintään kaksi kolmasosaa
annetuista äänistä.
Ehdotus
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että valiokunta ei yhdy asiassa valtioneuvoston
kantaan."
Käsittely todettiin päättyneeksi.