Perustelut
Yleistä
Edellinen valtiosopimusselvitys annettiin eduskunnalle helmikuussa
2006. Saadun selvityksen mukaan jatkossa valtioneuvoston tarkoitus
on pyrkiä antamaan valtiosopimusselvitys eduskunnalle käsiteltäväksi
heti vaalikauden alussa. Valiokunta pitää tärkeänä,
että tällainen selvitys todella saadaan tehdyksi
heti vaalikauden alussa, jolloin sen lisäarvo valiokuntien
informoimisen kannalta olisi suurin.
Edellisestä valtiosopimusselvityksestä antamassaan
lausunnossa (UaVL 2/2006 vp)
ulkoasiainvaliokunta kiinnitti huomiota eduskunnan oikea-aikaiseen
ja kattavaan informointiin tuoden muun muassa esiin, että tietojensaanti
tulee kytkeä myös sopimusneuvottelujen aloitusvaiheeseen.
Myös muut erikoisvaliokunnat ovat kiinnittäneet
huomiota eduskunnan informoimiseen kansainvälisten sopimusten
valmistelusta. Ohjelmistoradioprojektista antamassaan mietinnössä (PuVM
1/2008 vp) puolustusvaliokunta näki
olevan tarpeen kehittää eduskunnan tiedonsaantia
valtiosopimusten valmisteluvaiheessa. Valiokunta totesi lisäksi,
että vaikkei sopimus itsessään olisi
sisällöllisesti erityisen merkittävä, siihen
saattaa liittyä merkittäviä periaatteellisia kysymyksiä,
jotka on hyvä saattaa asianomaisen valiokunnan tietoon
jo neuvottelujen aikana.
Nyt annettuun selvitykseen vuosien 2006—2009 kansainvälisestä sopimuspolitiikasta
ja sen kehityssuunnista (UM/HEL 7191-8) sisältyy puolustushallintoa
koskeva osuus (s. 49—51), jonka valmistelussa puolustusministeriö on
ollut tiiviisti mukana. Selvityksessä todetaan, että käsiteltävät
teemat on pyritty valitsemaan aiheista, jotka kytkeytyvät
hallitusohjelman tavoitteisiin ja joissa Suomi on esiintynyt aktiivisesti
tai jotka muutoin ovat Suomen kannalta olleet keskeisiä.
Tällaisen teemakohtaisen tarkastelun toivotaan tuovan aiempaa
paremmin esiin keskeiset sopimushankkeet ja sopimusten poliittiset
tavoitteet.
Valiokunta pitää teemakohtaista tarkastelukulmaa
eri hankkeisiin sinänsä luontevana tapana hahmottaa
monimutkaista kansainvälistä sopimusjärjestelyverkostoa.
Valiokunta huomauttaa kuitenkin, että puolustushallinnon
sopimusjärjestelyjä koskevassa jaksossa on keskitytty
lähes yksinomaan kahdenvälisten puolustusmateriaaliprojektien
kuvaamiseen ja sivuutettu muu puolustuspoliittinen yhteistyö.
Euroopan unionin tasolla tehtävä merkittävä ja
syvälle menevä yhteistyö EU:n turvallisuus- ja
puolustuspolitiikan kehittämiseksi — erityisesti
Euroopan puolustusviraston puitteissa — jää selvityksessä vain
maininnan asteelle. Lisäksi Suomen osallistuminen unionin
taisteluosastoyhteistyöhön vuosina 2007 ja 2008
ja sen puitteissa tehtyjen sopimusjärjestelyjen avaaminen jäävät
selvityksessä tekemättä. Valiokunta huomauttaa,
että taisteluosastojen suhteen Suomi on tietyn, 3—5
vuoden välein toistuvan aikasyklin mukaisesti sitoutunut
tiiviiseen yhteistyöhön — eräänlaiseen
strategiseen kumppanuuteen — tiettyjen unionimaiden kanssa.
Taisteluosastoyhteistyön luonteesta on eduskuntaa syytä informoida
jatkossa aiempaa huomattavasti yksityiskohtaisemmin.
Myös alati tiivistyvä pohjoismainen yhteistyö jää vain
viittauksen asteelle, samoin Nato-yhteistyö. Merkittävänä puutteena
voidaan pitää myös strategisen ilmakuljetuskyvyn
kehittämiseksi tehtyjen SALIS- ja SAC-järjestelyjen
puitteissa tehtyjen sopimusjärjestelyjen sivuuttamista.
Valiokunta korostaa, että monella esimerkiksi yhteisymmärryspöytäkirjan
kautta käynnistettävällä yhteistyöhankkeella
on laajempaa poliittista mielenkiintoa ja merkitystä huolimatta
siitä, ettei pöytäkirjoissa olisikaan
lainsäädännön alaan kuuluvia
kysymyksiä. Valiokunta pitää keskeisen
tärkeänä eduskunnan etupainotteista informointia
tehtävien sopimusjärjestelyjen sisällöstä ja
niissä annetuista sitoumuksista. Puolustusvaliokunnan toimialan
osalta tietojensaantioikeus perustuu perustuslain 47 §:ään.
Eduskunnan rooli puolustusmateriaaliprojektien hyväksymisessä
Saadun selvityksen mukaan puolustusministeriön hallinnonalalla
tehdään koko ajan yhä enemmän
puolustusmateriaaliyhteistyötä koskevia sopimuksia,
mikä on näkynyt puolustusministeriössä muun
muassa työmäärän selvänä kasvuna.
Käytännössä sopimukset ovat
erilaisia projektisopimuksia, jotka voivat olla myös oikeudellisesti
sitovia, sekä yhteisymmärryspöytäkirjoja
(Memorandum of Understanding, MoU) tai muita oikeudellisesti sitomattomia asiakirjoja.
Valiokunta toteaa, että vaikka laadittuja yhteisymmärryspöytäkirjoja
ei yleensä ole pidetty oikeudellisesti sitovina, osapuolet
noudattavat niitä tarkasti. Yhteisymmärryspöytäkirjoilla
ja teknisiä järjestelyjä koskevilla asiakirjoilla
on puolustushallinnossa suuri merkitys, koska niiden perusteella
määräytyy tosiasiallisesti osapuolten
taloudellinen vastuu. Lisäksi useissa tapauksissa näihin
yhteisymmärryspöytäkirjoihin joudutaan
sisällyttämään määräyksiä,
jotka kuuluvat tai ainakin sivuavat Suomessa lainsäädännön
alaa. Tämä on johtanut siihen, että joitakin pöytäkirjoja
käsitellään Suomessa kansallisesti oikeudellisesti
sitovina asiakirjoina ja ne hyväksytään
ja saatetaan voimaan perustuslain 8 luvun mukaisesti.
Saadun selvityksen mukaan Suomen omaksuma linja puolustusmateriaalialan
yhteisymmärryspöytäkirjojen kansallisessa
käsittelyssä on poikkeuksellinen. Puolustusmateriaalialan
yhteisymmärryspöytäkirjat eivät
pääsääntöisesti muissa
maissa vaadi parlamentin hyväksyntää, vaan
toimivalta kuuluu kyseessä olevan maan puolustusministeriölle.
Valiokunnalle toimitetussa puolustusministeriön muistiossa
tuotiin esiin, että Suomen kansallinen hyväksymismenettely
voi pahimmillaan viivästyttää koko hanketta
tai jopa estää Suomen osallistumisen hankkeeseen.
Suullisessa kuulemisessa kävi ilmi, ettei ainakaan vielä ole
päädytty tilanteeseen, jossa Suomen olisi ollut
pakko jättäytyä tietyn materiaaliprojektin
ulkopuolelle.
Perustuslakivaliokunta käsitteli ohjelmistoradioprojektia
lausunnossaan kesällä 2008 (PeVL 16/2008
vp). Perustuslakivaliokunta totesi muun muassa, että eduskunnan
hyväksymisen ulkopuolelle teknisesti rajattavissa olevan
velvoitteen osiin ei voi sisältyä lainsäädännön
alaan kuuluvia — eikä niihin vaikuttavia — tai
muutoin eduskunnan hyväksymistä vaativia määräyksiä.
Perustuslakivaliokunta totesi, että esimerkiksi sopimuspuolten
välisten sopimuksen tulkintaa tai soveltamista koskevien
riitojen ratkaiseminen välimiesmenettelyssä kuuluu
lainsäädännön alaan. Samoin
määräykset ohjelmaan osallistuvan valtion
vahingonkorvausvastuusta sekä määräykset
eri tavoin tuotettujen tai saatujen tietojen salassapidosta kuuluvat
lainsäädännön alaan.
Puolustusvaliokunta toteaa, että koska edellä kuvatut
elementit kuuluvat oleellisena osana lähes poikkeuksetta
minkä tahansa materiaaliprojektin yhteisymmärryspöytäkirjaan,
ei perustuslakivaliokunnan omaksuman käytännön
valossa liene mahdollista siirtyä menettelyyn, jossa toimivalta
yhteisymmärryspöytäkirjojen hyväksymisestä Suomessa
olisi ainoastaan puolustusministeriöllä puolustushallinnon
alan hankkeissa.
Vaikka nykykäytäntö ei olekaan johtanut Suomen
ulosjääntiin puolustusmateriaaliprojekteista,
valiokunta pitää mahdollisena, että näin voi
tietyissä tapauksissa käydä. Suomen suhteellista
kiinnostavuutta yhteistyökumppanien silmissä heikentää lisäksi
se, että Suomi ei kuulu keskeisiin eurooppalaisiin puolustusmateriaalituottajiin.
Valiokunta ilmaisee huolensa myös siitä, että Suomen
omaksuma voimaansaattamismenettely voi vaikeuttaa kansallisen puolustusteollisuuden
integroitumista hankkeisiin.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että mahdollisuuksia Suomen kansallisen ratifiointimenettelyn
kehittämiseksi tutkitaan puolustusmateriaalihankkeiden
hyväksymisen osalta. Valiokunnan mielestä oleellista
on pystyä tunnistamaan jo hyvissä ajoin, onko
kyseessä hanke, joka vaatii eduskunnan hyväksynnän.
Tämä taas vaatii muun muassa sopimusvalmistelijoiden
koulutuksen tehostamista. Kansallista käsittelyprosessia
voidaan valiokunnan mielestä nopeuttaa myös siten,
että mahdollisuuksien mukaan hyödynnetään
olemassa olevia mallisopimuksia (ks. esim. PuVM 1/2008
vp, PuVM 2/2008 vp, PuVM 1/2009
vp). Valiokunta pitää lyhyellä aikavälillä keskeisen
tärkeänä toimena sen varmistamista, että puolustusministeriössä on
riittävät henkilöresurssit kansainvälisten
puolustusmateriaalialan yhteistyöhankkeiden ripeää kansallista
käsittelyä varten.