Perustelut

Yleistä

Nuorisopoliittisessa keskustelussa korostuivat viime syksynä väitteet siitä, että jopa 100 000 nuorta on kadoksissa eli he eivät ole työssä, koulutuksessa tai asevelvollisuutta suorittamassa. Toisaalta opetusministeriön Nuoriso työssä, koulutuksessa ja muussa toiminnassa -julkaisussa (Politiikkajulkaisu 1/2008) todetaan käytetyistä tilastoista, että nuoret eivät kuitenkaan ole laajoin joukoin "hukassa", koska sekä peruskoulun päättäneistä että 15—24-vuotiaista ikäluokkaa kohden vain noin tuhannesta ei ole tehdyn tarkastelun valossa minkäänlaista tilastotietoa tai arviota käytettävissä. Valiokunta päätti selvittää asiaa ja miettiä omalta osaltaan, onko vielä joitain konkreettisia toimenpiteitä, joita tulisi tehdä syrjäytymisen estämiseksi ja osallisuuden lisäämiseksi.

Syrjäytymistä voidaan kuvata monella tavalla riippuen siitä, mitä tekijöitä valitaan tarkastelun lähtökohdaksi. Syrjäytymistä ei voida täsmällisesti mitata eikä yksiselitteisesti ilmoittaa, kuinka monta henkilöä on syrjäytynyt. Tekijöitä, joilla on mitattu syrjäytymistä, ovat esimerkiksi se, että nuori on koulutuksen tai työelämän ulkopuolella tai sosiaalisesti, taloudellisesti tai terveyteen liittyen ulkopuolinen. Nuorten omasta mielestä syrjäytymisen tärkein syy on ystävien puute.

Nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn liittyviä selvityksiä ja tutkimuksia on tehty runsaasti viime vuosina. Nuorten tämänhetkistä hyvinvointia kuvaa polarisoituminen — nuoret ovat jakautuneet pärjääjiin ja erittäin huonosti voiviin. Huonosti voivien lasten tilanne on usein seurausta kodin muista ongelmista: päihteistä, mielenterveysongelmista, kodin rikkoutumisista, heikosta toimeentulosta jne. Suomalaisen koulumenestyksen toinen puoli myös on, että esimerkiksi WHO:n koululaistutkimuksen mukaan suomalaiset oppilaat pitävät koulunkäynnistä vähemmän kuin minkään muun tutkimukseen osallistuneen Euroopan maan oppilaat.

Stakesin mukaan lapsiköyhyysaste, joka kuvaa pienituloisissa perheissä elävien lasten osuutta lapsiperheistä, oli tuoreimman tiedon mukaan noin 13 prosenttia. Tämä osuus on kasvanut tasaisesti jo 1990-luvun puolivälin neljästä prosentista. Lastensuojelussa (kodin ulkopuolelle sijoitetut ja avohuollon piirissä olevat) olevia lapsia ja nuoria on Stakesin tilastojen mukaan 62 000. Mielenterveyden tilaa kuvaavaa tietoa on esimerkiksi keskivaikeaa tai vaikeaa masentuneisuutta potevista nuorista. Peruskoulun yläluokilla masentuneisuutta on 18 prosentilla tytöistä ja 8 prosentilla pojista. Lukiossa vastaavat osuudet ovat 14 ja 7 prosenttia. Pitkäaikaista toimeentulotukea saavien osuus 18—24-vuotiaista on pysynyt 2,5 prosentissa koko 2000-luvun. Asunnottomia alle 25-vuotiaita nuoria arvioidaan olevan noin 1 400. Nuorisotyöttömyys sen sijaan on laskussa ja on nykyisellään noin 10 prosenttia.

Tutkimusten mukaan monenlaiset psykososiaaliset ongelmat kasautuvat väestönosalle, jota palvelusektori ei onnistu tavoittamaan. Lasten ja nuorten ja heidän perheidensä ongelmien varhainen tunnistaminen erilaisissa kohtaamistilanteissa neuvolan ja 18 ikävuoden välillä on kriittinen menestystekijä syrjäytymisen ehkäisyssä. Syrjäytyminen ei välttämättä ole absoluuttista, täydellistä tai lopullista, vaan monessa tapauksessa syrjäytymiskierre voidaan katkaista. Tämän vuoksi olisikin hyvä puhua esimerkiksi syrjäytymisvaarassa olevista. Syrjäytymistä estetään osallisuuden tukemisella ja lisäämisellä. Syrjäytymisen ehkäisemisessä on tavoitteena eri tavoin syrjäytyneiden tai syrjäytymisuhan alla olevien vetäminen takaisin yhteiskuntaan.

Valiokunta painottaa sitä, että tärkein kasvuympäristö lapselle on oma perhe. Perhettä tuetaan ja lapsen kehitystä aletaan seurata neuvolassa, missä jo voidaan havaita syrjäytymisvaaraan johtavia tekijöitä. Myöhemmin enemmistö lapsista tulee myös varhaiskasvatuksen palveluiden piiriin ja lähes kaikki kouluun oppivelvollisuuttaan suorittamaan. Vertaisryhmän merkitys kasvaa lapsen kasvaessa. Myös harrastukset ovat tärkeä ympäristö kasvulle ja kehitykselle. Useimmiten tehokkainta lapsen syrjäytymisen ehkäisyä on hänen perheensä tukeminen hyvin varhaisessa vaiheessa. Vanhemmuuteen kasvua tulee tukea moniammatillisen yhteistyön avulla ja niin, että mahdollisuus käyttää palveluja on helppoa.

Koulutuksen rakenteet ja lainsäädäntö mahdollistavat monet erilaiset ratkaisut. Opetusministeriö on myös käynnistänyt monia hyviä hankkeita nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi, ja lukuisia hankkeita on onnistuneesti toteutettu. Valiokunta pitää tärkeänä hallitusohjelman kirjausta, jonka mukaan perusopetuksen voimavaroja vahvistamalla ehkäistään ja lievennetään lasten ja nuorten syrjäytymistä. Tavoitteena on ryhmäkokojen pienentäminen sekä tuki- ja erityisopetuksen, opinto-ohjauksen ja oppilashuollon vahvistaminen ja koulujen kerhotoimintaan panostaminen. Vanhempien ja koulun yhteistyötä edistetään. Edelleen hallitus on sitoutunut vähentämään lasten, nuorten ja perheiden pahoinvointia ja syrjäytymiskehitystä. Valtioneuvoston 13.12.2007 hyväksytyssä ensimmäisessä lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmassa vuosille 2007—2011 käsitellään monipuolisesti lasten ja nuorten asemaa ja tehdään lukuisia toimenpide-ehdotuksia lasten ja nuorten olosuhteiden parantamiseksi.

Haasteena yhteiskunnan rakenteiden ja järjestelmien kehittämisessä syrjäytymisen estämistä tukevaan suuntaan on laaja ja pirstaleinen palvelujärjestelmä; toimijoita ja erilaisia toimintakulttuureita on paljon. Ehkäisevät palvelut, kuten liikunta- ja nuorisotyö sekä kulttuuripalvelut ja neuvola, koulun oppilashuolto sekä lastensuojelun avohuolto, ovat liian heikkoja useissa kunnissa. Lastensuojelun palvelut ovat laadultaan hyvin epätasaisia, ja osaavista lastensuojelun sosiaalityöntekijöistä on pulaa. Monet lapset ja nuoret lisäksi selviytyisivät ongelmista huolimatta kohtuullisesti, jos he saisivat ajoissa tukea lähiyhteisöltä ja palveluista sekä onnistumisen kokemuksia esim. harrastuksissa. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on tullut selvästi esille, että sosiaalitoimen, nuorisotoimen ja koulun yhteistyötä haittaa edelleen sektoroitunut ajattelu- ja työskentelytapa, joskus myös ennakkoluulot. Sektorirajat estävät edelleen moniammatillisen yhteistyön toteutumista, vaikka lainsäädäntö ei sitä varsinaisesti estäisikään.

Yksi moniammatillista yhteistyötä selvästikin estävä tekijä on salassapitosäännöksiin ja niiden tulkintaan liittyvät ongelmat. Sen vuoksi valiokunta esittää, että salassapitosäännöksiä pikaisesti selkeytetään. (Kannanotto 3)

Yleisellä tasolla ongelmana on nuorten peruspalvelujen järjestyminen ongelmakeskeisesti. Useimmiten palvelujen järjestämisen tavat ovat korjaavia sen sijaan, että panostettaisiin ennaltaehkäisyyn ja ongelmien varhaiseen tunnistamiseen. Kun lähtökohtana on tasa-arvo palvelujen tarjoamisessa — ei tasa-arvo palvelujen vaikutuksissa — tuloksena on eriarvoa eri alueilla asuvien nuorten välillä.

Erilaisilla pilotti- ja kehittämishankkeilla on onnistuttu löytämään monia toimivia malleja, joilla ongelmia voidaan ehkäistä ja korjata. Pitkäjänteistä työtä ei kuitenkaan voi rakentaa projektien varaan, vaan perustyöhön on suunnattava riittävästi voimavaroja, jotta hyvät käytännöt voivat juurtua ja levitä.Valiokunta korostaa sitä, että syrjäytymistä ehkäisevien ja korjaavien toimien pitäisi niveltyä opetuksen perusrakenteisiin.

Lasten ja nuorten sekä perheiden hyvinvoinnin turvaaminen on helpointa toteuttaa ennen kaikkea varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen toimintaympäristössä. Syrjäytyminen on usein pitkällinen prosessi, jonka juuret saattavat olla jo elämänkaaren varhaisvaiheissa. Ensimmäiset merkit syrjäytymisuhasta ovatkin havaittavissa jo neuvolatarkastusten yhteydessä. Toisaalta esimerkiksi perusopetuksessa kohdataan koko ikäluokka. Muilla viranomaistahoilla ei ole vastaavaa kontaktipintaa kaikkiin lapsiin, nuoriin ja heidän huoltajiinsa.

Valiokunnan mielestä varhaiskasvatus on osa kasvatusjärjestelmää, jonka tarkoituksena on edistää lapsen tasapainoista kasvua, kehitystä ja oppimista laadukkaan varhaispedagogiikan avulla. Tämä perustehtävä on yhteinen opetustoimen kanssa. Sen vuoksi varhaiskasvatuksen hallinnon tulisi kuulua samaan hallinnonalaan kuin perusopetuskin. Varhaiskasvatus tulisi siirtää opetustoimen piiriin. Kasvatus- ja koulutusjärjestelmän yhteinen hallinto turvaisi kasvatuksen ja opetuksen yhtenäisen, katkeamattoman ketjun sekä tukisi eri kasvu- ja oppimisympäristöjen keskinäistä yhteistyötä ja lasten joustavaa siirtymistä oppimisympäristöstä toiseen. (Kannanotto 9)

Kouluyhteisö

Koulu ovat syrjäytymisen ehkäisyssä monessakin suhteessa avainasemassa. Ehkä tärkein opiskelijoiden hyvinvointia ja mahdollista syrjäytymisvaarassa olemista määrittävä tekijä koulussa on opetuksen lähituntien määrä ja opiskelijaryhmäkohtaisten opettajavastuiden selkeä määrittäminen.

YTT Nora Ellosen väitöstutkimusEllonen, Noora. Kasvuyhteisö nuoren turvana. Sosiaalisen pääoman yhteys nuorten masentuneisuuteen ja riskikäyttäytymiseen. Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 690. Nuorisotutkimusseuran julkaisuja 82. Yliopistopaino. Tampere 2008. osoittaa, että sosiaalisesti tukeva ilmapiiri koulussa vähentää nuorten masentuneisuuden riskiä. Vaikutus on ennen kaikkea yhteisöllistä: Jos opettajien ja oppilaiden muodostama kouluilmapiiri on sosiaalisesti tukeva ja kannustava, vaikuttaa se masentuneisuutta vähentävästi kaikkiin koulun oppilaisiin, myös niihin, jotka eivät itse koe saavansa opettajaltaan tai koulukavereiltaan yksilöllistä tukea. Se sijaan, jos toiset oppilaat kokevat ilmapiirin hyväksi ja toiset huonoksi, heikentää se ilmapiirin positiivista merkitystä. Kokemus epätasa-arvoisesta kohtelusta opettajien taholta lisää nuorten masentuneisuuden riskiä.

Sen vuoksi yksi tärkeä keino on yhteisöllisyyden lisääminen kouluissa. Jokaiselle oppilaalle tulisi olla oma tuttu, turvallinen ja pysyvä yhteisö, jossa oppilaat tuntevat hyvin toisensa. Koko koulussa tulisi pyrkiä yhteisölliseen toimintakulttuuriin: oppilaat tuntevat henkilökunnan, koulun ja kodin yhteistyö toimii ja koulussa kiinnitetään huomiota myös muuhun kuin koulusuorituksiin, esimerkiksi kerhotoiminnalla.

Myös koulujen taideopetusta tulisi lisätä, sillä se on tärkeä osa tunnekasvatusta ja henkistä kasvua. Draaman käytöstä tunnekasvatuksen keinona on varsinkin muissa Pohjoismaissa rohkaisevia esimerkkejä. Sen käyttöä tulisi kouluissa ja oppilaitoksissa lisätä ja tukea.

Tarkoitus ei kuitenkaan ole, että koulussa pyritään ratkaisemaan kaikki oppilaan syrjäytymisriskiin liittyvät ongelmat, vaan että ne havaitaan koulussa ja asiaan puututaan yhteistyössä huoltajien ja tarvittavien oppilashuollon asiantuntijoiden kanssa.

Kun on selvitetty, millaista apua lapsi tai nuori tarvitsee ja kenen luokse hänet seuraavaksi ohjataan, on varmistettava, että palveluketju todella toimii ja henkilö saa nopeasti tarvitsemansa tuen ja avun. Tarvitaan moniammatillista ja pitkäaikaistakin yhteistyötä paikallistasolla kestävän ratkaisun löytymiseksi. (Kannanotto 5)

Varsinkin pienimmille koululaisille on tärkeää saada tavanomaiset palvelut koulussa. Kaikkien lasten ja nuorten puolestaan tulisi voida mahdollisimman helposti saada yhteys ammattiauttajiin. (Kannanotto 6)

Kouluissa tulisi olla säännöllisesti tavoitettavissa aikuisia, jotka oppilaat tuntevat. Opettajien lisäksi näitä ovat muun muassa opintojenohjaajat, kouluterveydenhoitaja, kuraattori ja koulupsykologi. Olennaista on, että henkilöt olisivat mahdollisimman pysyviä ja usein tavattavissa. Läsnäolon rajoittaminen muutamaan tuntiin viikossa ei riitä. Nykyinen malli edellyttääkin lisäresursseja kaikkien näiden ammattiryhmien osalta. Myös säännöllinen yhteydenpito kouluterveydenhuollon kanssa on tärkeää/välttämätöntä. Yksi 20 minuutin lääkärintarkastus yläkoulussa ei riitä havaitsemaan mahdollisia mielialaongelmia.

Opintojen ohjaus.

Nuoren kannalta kouluasteiden nivelvaiheet ovat kriittisiä paikkoja. Nyt yhteistyö tehdään satunnaisesti ja monesti vastuut on selvittämättä.

Valiokunta on useissa yhteyksissä käsitellyt tarvetta lisätä opinto-ohjausta. Peruskoulun ja ammatillisen perusopetuksen opinto-ohjaukseen ja oppilashuoltoon liittyviä voimavaroja tulee lisätä. Jyväskylän yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan opintojen ohjaajien täydennyskoulutuksen määrä on vähentynyt kaikista opettajaryhmistä eniten. Opinto-ohjaajat tarvitsevat erityisen paljon ajankohtaista tietoa ja siten täydennyskoulutusta, koska ohjaukseen liittyy keskeisesti esimerkiksi työmarkkinatilanteen, koulutusalojen ja hakuprosessien tunteminen.

Lukioiden osalta selkeä läpäisyyn ja nivelvaiheisiin liittyvä ongelma on toimivan opinto-ohjauksen puute. Valiokunnalle esitetyn arvion mukaan tällä hetkellä kolmasosassa Suomen lukioista ei järjestetä edes opintojen ohjauksen pakollista kurssia. Opiskelijoilla tulisi olla kaikilla koulutustasoilla oikeus saada ajanmukaista tietoa jatko-opinnoista, opintoihin hakeutumisesta, pääsykokeista ja työmarkkinatilanteesta. Ajankohtaisella ja ammattimaisella opintojen ohjauksella on merkittäviä vaikutuksia jatko-opintoihin siirtymisessä, opintojen suorittamisessa tavoiteajassa, opintojen mielekkyydessä ja tulevaisuuden vaihtoehtoihin vaikuttavissa valinnoissa. (Kannanotto 7)

Kouluterveydenhuolto, opiskeluterveydenhuolto ja oppilashuoltopalvelut.

Tärkeää olisi nimenomaan nuorten pahoinvoinnin tunnistaminen aikaisessa vaiheessa ja panostaminen ennaltaehkäisevän toiminnan kehittämiseen. Sen vuoksi kunnille tulisi olla selkeät normit kouluterveydenhuollon riittävästä henkilömäärästä nykyisten suositusten sijaan (Kannanotto 1).

Koulupsykologien ja koulun sosiaalityöntekijöiden (koulukuraattorit) palveluiden järjestäminen peruskoulun oppilaille on koulun ylläpitäjän lakisääteinen tehtävä. Toisen asteen koulutuksen lainsäädännöstä vastaavat säännökset puuttuvat.

Valiokunnan mielestä on perusteltua, että myös lukioiden ja ammattioppilaitosten opiskelijoilla olisi vastaava oikeus oppilashuoltoon ja mielenterveyspalveluihin. Lukiolaista ja ammatillisesta koulutuksesta annetusta laista puuttuu koulutuksen järjestäjän velvollisuus huolehtia siitä, että koulupsykologi- ja kuraattoripalvelut ovat käytännössä oppilaiden saatavilla — myös sellaisten oppilaiden, joita ei ole etukäteen arvioitu vammaisiksi tai erityistuen tarpeessa oleviksi. (Kannanotto 2)

Ryhmäkoot.

Opettajan kautta oppilas löytää oppilashuollon palvelut, joten olisi tärkeää, että opettaja tuntisi oppilaat ja kykenisi huomaamaan mahdolliset käyttäytymisen muutokset. On tärkeää että luokkakoot ovat kohtuullisia. (Kannanotto 8)

Nuorten seurantajärjestelmän luominen.

  Valiokunnan mielestä olisi tärkeää rakentaa maahamme nuorten seurantajärjestelmä, jonka tarkoitus olisi seurata peruskoulunsa päättäneitä nuoria esimerkiksi 25-vuotiaaksi asti. Siinä määritettäisiin vastuutaho, joka seuraisi nuoren edistymistä ja selviytymistä. Seurantajärjestelmä tukisi valtionvallan nykyisiä koulutus- ja yhteiskuntatakuuseen liittyviä pyrkimyksiä yhdessä etsivän työparitoiminnan kanssa. (Kannanotto 6)

Hyvä esimerkki toimivasta nuorten tavoittamisesta on ns. Koppari-malli, jota on toteutettu Kuopion seudulla. Kopparilla pyritään tavoittamaan niitä nuoria, jotka muuten jäisivät viettämään peruskoulun jälkeistä välivuotta. Toiminnalla yritetään siis estää nuorta ajautumasta eristyneeksi ja sitä kautta mahdollisesti syrjäytyneeksi. Perustoimintamalli on yhtenäinen, mutta käytännön menettelytavat eroavat kunnittain. Malli on vakiintumassa osaksi Kuopion seudulla tehtävää moniammatillista työtä.

Osallisuus.

Aktiivisesti toimiva oppilaskunta lisää tutkitusti yhteishenkeä ja viihtyvyyttä kouluissa sekä nostaa siten kynnystä irrottautua kouluyhteisöstä. Oppilaskunnille on annettava mahdollisuus järjestää kouluviihtyvyyttä ja opiskelijoiden yhteishenkeä nostattavia tapahtumia oppilaitoksesta riippumatta.

Vertaistuki.

Tärkeä tiedonsaannin kanava on oppilaiden ja opiskelijoiden vertaistoiminta eli esimerkiksi tutorointi. Siinä mukana olevien oppilaiden avulla saadaan tietoa opiskelijoiden hyvinvoinnista, koska usein opiskelijat huomaavat parhaiten, kuka heistä jää ulkopuoliseksi ja kenellä tuntuu olevan vaikeuksia elämänhallinnan kanssa. Opiskelijoille tulisi myös antaa mahdollisuus ilmaista itse, jos he tuntevat olevansa eristäytyneitä muista opiskelijoista tai heidän opiskeluintonsa on huonontunut. Kaikki eivät osaa tätä ilmaista suullisesti tai sosiaalisen paineen alla, joten henkilökohtaiset kyselyt tai keskustelut opiskelumotivaatiosta ja sosiaalisesta tilanteesta voisivat olla yksi keino löytää syrjäytymisvaarassa olevia. Oppilaitoksiin tulee luoda opiskelijoille mahdollisuus myös sähköiseen ja tarvittaessa nimettömään yhteydenottoon. Viestinnän on pystyttävä seuraamaan nuorten omia välineitä ja keinoja, jotka ovat viime vuosina muuttuneet huomattavasti. Mallia voi ottaa esimerkiksi korkeakouluopiskelijoiden Nyyti-palvelusta. Myös toisen asteen ammatillisissa kouluissa opiskelijoiden välinen vertaistuki voisi toimia sähköisesti, kuten se epävirallisissa yhteyksissä jo usein toimiikin.

Kerhotoimintaan panostaminen.

  Tutkimukset osoittavat, että suurin osa ammatillisen perusopetuksen keskeyttäneistä on nuoria, joilla ei ole peruskoulusta lainkaan myönteisiä oppimiskokemuksia. Koulun tulee tarjota mahdollisuuksia harrastamiseen, luovaan toimintaan ja kätten taitoihin myös niille lapsille, joiden vanhemmilla ei ole taloudellisia mahdollisuuksia tukea lastensa harrastuksia. Kerhotoiminnassa koulu voi tarjota lapsille ja nuorille näitä kokemuksia.

Työpajatoiminta ja joustavat opetusjärjestelyt

Nuorten työpajatoiminta on osoittautunut tärkeäksi väyläksi syrjäytymisvaarassa olevien nuorten ohjaamisessa koulutukseen ja työelämään. Nuorten työpajatoiminnan tärkeimmät tehtävät ovat nuoren koulutukseen ja työelämään ohjaaminen sekä nuoren elämänhallinnan yksilöllinen tukeminen ja arjenhallintataitojen kartuttaminen. Työpajatoiminnalla on vahva nuorisotyöllinen lähtökohta, jonka mukaan jokainen nuori on arvokas. Nuoren tukitarve myös määritellään yksilöllisten tarpeiden mukaisesti.

Valtion lisääntynyt taloudellinen tuki on mahdollistanut toiminnan vakinaistamista ja valmentajien työsuhteiden pidentymisen.

Työpajojen ja ammatillisen koulutuksen välistä toimintojen sisällöllistä kehittämistä tulisi jatkaa ja yhteistyöstä tulisi antaa Opetushallituksen suositus. Valiokunnan mielestä on tärkeää laajentaa joustavien opetusjärjestelyjen käyttöä syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Kannatettavaa on esimerkiksi, että Vaihtoehtoisen ammatti- ja oppisopimuskoulun luoma järjestelmä hyödynnetään valtakunnallisesti. Mallin toimivuudesta on selkeä näyttö jo pitkältä ajalta. Sen avulla tavoitetaan virallisen järjestelmän ulkopuolelle jääneet nuoret ja aikuiset, jolloin tuloksena voi olla toimiva, yhteistyössä eri toimijoiden kanssa kehitetty malli, jossa sosiaalitoimistojen tuen tarve häviää pysyvästi henkilöiden siirtyessä aidosti vaihtoehtoisen koulutuksen kautta työelämään.

Valiokunta kiirehtii työpajatoiminnan alueellisen kattavuuden ja saavutettavuuden lisäämistä.

Toimiva lisäopetuksen luokka (kymppiluokka) on esimerkki joustavasta, koulutusrakenteiden sisällä olevasta ratkaisusta nuorten tukemiseksi nivelvaiheessa, kun he siirtyvät toiselle asteelle.

Vapaa-aika

Säännöllinen ja mielekäs harrastustoiminta on tärkeä osa lapsen ja nuoren kasvua. Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelman mukaisesti tavoitteena on, että jokaiselle peruskouluikäiselle on tarjolla innostava ja kehittävä harrastus.

Nuorisotyö.

Nuorisotyön kautta nuoret keräävät elämässä menestymiseen välttämätöntä sosiaalista pääomaa. Vuonna 2006 voimaan astuneessa nuorisolaissa on keskeisenä tavoitteena nuorten kasvun ja itsenäistymisen tukemisen, kasvu- ja elinolojen parantamisen sekä nuorten aktiivisen kansalaisuuden edistämisen lisäksi nuorten sosiaalinen vahvistaminen. Nuorten sosiaalinen vahvistaminen sekä syrjäytymisen ehkäisy nousevat esille myös valtioneuvoston 13.12.2007 hyväksymässä hallituksen lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmassa.

Nuorisolain mukaan kuntien on järjestettävä nuorten kuuleminen heitä koskevissa päätöksissä. Saadun tiedon mukaan niissä kunnissa, joissa nuoret on otettu tosissaan mukaan päätöksentekoon, nuoriso vaikuttaa ja äänestää aktiivisemmin.

Liikunta.

Terveen kehityksen perusta luodaan lapsuudessa ja nuoruudessa. Lasten ja nuorten hyvinvoinnin kannalta tärkeässä asemassa on riittävä liikunta.

Lähiliikuntapaikkojen rakentamisella tuetaan nuorten toimintaedellytyksiä. Kynnys liikunnan harrastamiseen madaltuu, jos liikuntapaikka on riittävän lähellä.

Järjestöihin kuulumattomien nuorten liikuntaa tulee pyrkiä lisäämään. Erityisesti järjestöihin kuulumattomille lapsille ja nuorille tarjotaan mahdollisuus harrastaa eri liikuntamuotoja. Tässä esimerkiksi kerhotoiminta voi tarjota hyvän tavan harrastaa liikuntaa.

Kulttuuri.

Erityisesti kirjastot ovat tärkeä linkki sekä lapsiin että nuoriin. Siksi kirjastojen asemaa pitäisi vahvistaa myös siten, että ne pystyvät tarjoamaan nuoria kiinnostavaa materiaalia, toimintaa ja virikkeellisen ympäristön.

Uussuomalaiset ja etniset ryhmät

Maahanmuuttajanuorten tilanne kahden kulttuurin välimaastossa asettaa omat erityishaasteensa. Positiivisen diskriminaation malli on paikallisesti antanut suuntaviivoja erilaisten erityistilanteiden kohtaamiseksi. Mallin ydin on resurssien kohdentaminen tarpeen mukaan. Se edellyttää kuitenkin myös herkkävaistoista ja perusteellista tarpeiden ennakointia, muuten kohdentaminen ei onnistu. Usein tämä tieto onkin paikallisilla toimijoilla, esimerkiksi kouluilla, sosiaalityöntekijöillä ja poliisilla, mutta järjestelmän ongelma on, ettei tieto yllä päätöksentekijöille, ainakaan riittävän nopeasti. Valtakunnalliset tietojärjestelmät ovat jäljessä oikea-aikaisen päätöksenteon tarpeisiin.

Peruskoulussa syrjäytymisvaarassa olevat kaksi- ja monikieliset oppilaat ovat taustoiltaan erilaisia. Osa on muuttanut Suomeen 13—15-vuotiaina, moni vastoin tahtoaan. Ystäväpiiri, koulu, isovanhemmat ja sukulaiset ovat jääneet kotimaahan, eikä motivaatiota suomen kielen opiskeluun ja kotoutumiseen ole. He tuntevat itsensä irrallisiksi ja korvaavat ihmissuhteiden puutteen viettämällä aikaa internetissä. Pakolaisina viime aikoina maahan tulleilla nuorilla on hyvin katkonainen koulutausta, tai sitä ei ole lainkaan. Hiljattain maahan tulleet nuoret saattavat mennä mukaan etniseen jengiin, joka ei ole kotoutunut ja joka tarjoaa vääriä toimintamalleja.

Valiokunta viittaa koulutuspoliittisen selonteon käsittelyn yhteydessä hyväksyttyyn lausumaan (SiVM 12/2006 vp — VNS 4/2008 vp), jossa eduskunta edellytti hallituksen ryhtyvän toimenpiteisiin maahanmuuttajaopetuksen valmistavan opetuksen ja kielikoulutuksen laajentamiseksi. Kehyspäätöksen 2009—2012 mukaan matalapalkkatuen määrärahasta osa kohdennetaan perusopetukseen valmistavaan koulutukseen. Valiokunnan mielestä on edelleenkin lisättävä valmistavaa koulutusta ja suomi tai ruotsi toisena kielenä -opetusta. (Kannanotto 11)

Nuoriso- ja liikuntatoimet ovat usein verkostoituneet kunnan eri hallintokuntien, seurakuntien, poliisin, järjestökentän ja muiden nuorisoa kohtaavien yhteisöjen kanssa. Maahanmuuttajien kotouttamisessa nuoriso- ja liikuntatoimilla on tärkeä rooli. Toimialat voivat tarjota maahanmuuttajille luonnollisia paikkoja kohdata muuta väestöä erilaisten harrastusten tai kansalaistoiminnan parissa.

Romaninuorten kohdalla syrjäytyminen heijastaa myös polarisoitumista. Heidän kohdallaan ilmiöön on sekoittunut sekä syrjäytymistä että toisaalta rakenteellista syrjintää. Nykyisellään julkisia palveluita ei osata vielä suunnata romanikulttuuritaustaisille eivätkä romaniperheet yleensä osaa tai uskalla hakeutua erilaisten palvelu- ja tukitoimien piiriin. Valiokunta kannattaa romanipoliittisen ohjelman käynnistämistä. (Kannanotto 10)

Valiokunnan mielestä on myös tärkeää palkata romanitaustaisia tukihenkilöitä päiväkotien ja peruskoulujen palvelukseen parantamaan romanilasten koulunkäyntiä, vähentämään poissaoloja ja keskeyttämisiä.