Perustelut

Sivistysvaliokunta käsittelee tässä lausunnossaan erityisesti yliopistojen rahoitusta, yliopistojen harjoittelukoulujen rahoitusta, ammatillisten oppilaitosten ja ammattikorkeakoulujen sekä aikuiskoulutuksen perustamiskustannusten rahoitusta valtionosuusmuutosten siirtymävaiheessa, toisen asteen koulutuksessa olevien opiskelijoiden opintotuen kehittämistä ja kuntien kulttuuritoiminnan tukemista.

Yliopistojen rahoitus

Valiokunta on useissa yhteyksissä käsitellyt yliopistojen rahoitusta. (Esim. SiVL 5/2003 vp ja SiVM 10/2004 vp). Valiokunta edelleenkin korostaa sitä, että yliopistot tuottavat vahvan osaamisperustan ja luovat kansallista hyvinvointia. Yliopistot osallistuvat yhteiskunnan rakentamiseen niin alueellisesti kuin koko maan kannalta ja valmistavat osaajia yhteiskunnan eri sektoreille. Ne toimivat uuden tiedon luojina ja välittäjinä, innovaatioketjun keskeisinä osina, kulttuurin kehittäjinä, yhteiskunnan tarvitseman työvoiman kouluttajina ja keskustelun kriittisinä osapuolina. Yhteiskunnan edun mukaista on, että Suomen yliopistot pystyvät antamaan laadultaan kilpailukykyistä yliopistokoulutusta ja vastaamaan tiedon uudistamisesta ja innovaatioiden synnyttämisestä.

Yliopistojen perusrahoitus oli suurissa vaikeuksissa koko 1990-luvun. Kuluvan vuosituhannen alussa yliopistojen kannalta rahoitustilanne muodostui kestämättömäksi. Kehittämislain muutoksella ja laajentamisella yliopistojen määrärahoja on korotettu vuosittain 20 miljoonalla eurolla, mikä on helpottanut tilannetta. Yliopistojen rahoitustilanne on kuitenkin edelleenkin vaikea. Monet yliopistot rahoittavat eri toimintojaan hanke- ja projektirahoituksella. Tilakustannusten ongelmaa ei ole edelleenkään ratkaistu. Yliopistot ovat esittäneet tilakustannusten sisällyttämistä kehittämislakiin. Kehittämislain tuomat määrärahalisäykset ovat yliopistojen ilmoitusten mukaan viime vuosina menneet jopa kokonaisuudessaan vuokratason korotuksiin. Yliopistot ovat tehostaneet tilojen käyttöä, mutta vuokrakustannukset muodostavat kasvavan osan toimintamenoista.

Hallitusohjelman sekä opetuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman 2003—2008 mukaan laaja-alainen ja korkeatasoinen osaaminen on keskeinen tavoite. Valtioneuvoston tuottavuusohjelma kohdistaa yliopistoihin suuria vaatimuksia. Yliopistot ovat raportoineet tuottavuutta lisäävistä hankkeistaan toiminnan eri alueilla, kuten opinto-, henkilöstö- ja taloushallinnossa, tietopalvelussa ja tutkimuksen tukipalveluissa. Yliopistot ovat liittäneet laatujärjestelmiä toimintojensa osaksi ja syventäneet niiden soveltamista. Laaja verkostoituminen on tuottanut todellisia synergia- ja tuottavuusetuja. Valiokunta edellyttää, että yliopistojen tehostamistoimenpiteistä vapautuvia varoja kohdistetaan yliopistojen omien strategisten tavoitteiden mukaisesti opetuksen, tutkimuksen ja taiteellisen toiminnan vahvistamiseen.

Valiokunta myös uudistaa huomautuksensa siitä, että yliopistoille tehtävien lahjoitusten verovapauskattoa ei ole nostettu. Lahjoituksilla on kuitenkin yliopistoille suuri merkitys tutkimuksen ja koulutuksen rahoituksessa, ja ne ovat omiaan konkreettisesti edistämään yliopistojen ja muun yhteiskunnan vuorovaikutusta, mikä on kirjattu yliopistojen tehtäväksi nykyiseen yliopistolakiin.

Sivistysvaliokunta ehdottaa,

Yliopistojen harjoittelukoulujen rahoitus

Yliopistojen harjoittelukoulujen tavoitteena on hallituksen esityksen mukaan opettajankoulutusta palvelevan toiminnan korkea taso ja läheinen vuorovaikutus yliopiston kanssa. Harjoittelukoulut huolehtivat opetussuunnitelmatyön ja opetuksen laadusta sekä kehittävät monipuolista ohjattua harjoittelua ja opetusteknologian käyttöä. Peruskoulun ja lukion oppilaiden määrällinen tavoite vuodelle 2006 on harjoittelukouluissa 7 900 oppilasta. Kiinteistömenojen kasvu sekä hanke- ja tulosrahoituksen pienentäminen johtavat siihen, että harjoittelukoulujen rahoitustilanne on koko ajan vaikeutunut. Hankerahoituksen pienenemisestä johtuen ei voida käynnistää uusia hankkeita eikä riittävässä määrin uudistaa koulujen kalusteita tai opetusvälineistöä. Viime vuosien aikana maahanmuuttajien sekä erityisoppilaiden määrä Suomessa on lisääntynyt. Lisäksi erityisoppilaiden sijoittaminen on siirtynyt erityiskouluista integraation ja inkluusion myötä yleisopetukseen ja yliopistojen harjoittelukouluihin.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että opetusharjoittelua järjestävien normaalikoulujen olisi taattava opettajaksi opiskeleville mahdollisuus oppia rakentamaan heille soveltuvia oppimisympäristöjä, myös erityistä tukea tarvitseville oppilaille sekä maahanmuuttajille. Kasvatuksellisten erityistarpeiden yleistyminen lisää kaikkien opettajien erityispedagogisen osaamisen vaatimuksia. Tämän vuoksi opettajaksi opiskelevilla pitää olla mahdollisuus jo opetusharjoittelujen yhteydessä päästä oppimaan ja soveltamaan erityispedagogisia tietoja käytännössä. Vuoden 2005 talousarvioesityksestä antamassaan lausunnossa (SiVL 9/2004 vp) sivistysvaliokunta kiinnitti huomiota opettajaksi opiskelevien erityispedagogisiin taitoihin. Tuossa yhteydessä valiokunta korosti sitä, että erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden määrän kasvu, integraatio, maahanmuuttajaopetus sekä sosiaalisten ongelmien lisääntyminen kouluissa vaativat opettajilta laaja-alaisempaa osaamista sekä moniammatillisuutta. Valiokunnan mukaan tämä muutos tulee huomioida opettajakoulutuksessa. Valiokunta piti myös välttämättömänä tuolloin, että jokaisen opettajan peruskoulutuksessa on riittävästi pedagogisten opintojen osana erityistä tukea tarvitsevien lasten oppimista ja opettamista koskevaa tietoa.

Valiokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että valtionosuusjärjestelmässä huomioidaan erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden opetusjärjestelyjä erityisopetussiirtopäätöksiin sidotuilla korotuksilla. Lisäksi vuoden 2006 alusta voimaan tulevaksi tarkoitettu uusi valtionosuusjärjestelmä (HE 88/2005 vp) huomioi vieraskieliset oppilaat. Tällaisia lakisääteisiä tukimuotoja ei ole valtion harjoittelukouluissa. Maahanmuuttajien, erityisoppilaiden ja vammaisoppilaiden opetuksen lisäkustannusten rahoitusongelmat ovat johtaneet siihen, että harjoittelukouluissa on mm. erityisoppilaita vajaa yksi prosentti, kun heitä kunnan kouluissa on noin kuusi prosenttia.

Valiokunta pitää välttämättömänä selvittää harjoittelukoulujen rahoituksellinen tilanne ja ryhtyä toimenpiteisiin, joilla voidaan turvata harjoittelukoulujen asianmukainen toiminta. Sen vuoksi sivistysvaliokunta ehdottaa,

Ammatillisten oppilaitosten ja aikuiskoulutuksen perustamiskustannusten rahoitus valtionosuusmuutosten siirtymävaiheessa

Valtionosuutta koskevien lainsäädäntömuutosten yhteydessä investointien tukeminen siirretään osaksi yksikköhintoja. Tämä vaikuttaa negatiivisesti eräiden oppilaitosmuotojen rakennushankkeiden toteuttamiseen. Perustamishankkeiden valtionosuuksia ei vuonna 2006 enää myönnettäisi ammatillisen koulutuksen ja ammattikorkeakoulujen hankkeisiin eikä valtionavustuksia ammatillisen aikuiskoulutuksen hankkeisiin. Vuoden 2006 alusta ei siten myönnettäisi valtionosuuksia tai -avustuksia edes sellaisille perustamishankkeille, jotka ovat jo vahvistetussa perustamishankkeiden rahoitussuunnitelmassa. Opetusministeriö on peruuttanut hankkeiden erillisrahoituksen ja ilmoittanut toimijoille rahoituksen siirtymisestä yksikköhintoihin. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan muutostilanteen rakennushankkeita on tarkoitus avustaa harkinnanvaraisilla avustuksilla. Valiokunta pitää välttämättömänä, että yksikköhinnan harkinnanvaraista korotusta käytetään myös perustamishankkeiden rahoitussuunnitelmaan sisältyvien hankkeiden osalta niissä tapauksissa, joissa hankkeen toteuttaminen tulisi koulutuksen järjestäjälle muuten taloudellisesti vaikeaksi. Sen vuoksi sivistysvaliokunta ehdottaa

Nykyisin opetusministeriö voi vahvistaa ammatillisen koulutuksen ja ammattikorkeakoulujen osalta vuosivuokran valtionosuuden laskentaperusteeksi, jos koulutusta järjestetään merkittävässä määrin vuokratiloissa. Muutoksen yhteydessä on tarkoitus luopua myös tästä erikseen valtionosuusperusteissa huomioon otettavasta erästä. Valiokunta pitää välttämättömänä, että muutoksen eräille koulutuksen järjestäjille aiheuttamaa valtionosuuden menetystä kompensoidaan tarvittaessa yksikköhintaan tehtävällä harkinnanvaraisella korotuksella.

Edellä olevan perusteella sivistysvaliokunta ehdottaa,

Toisen asteen koulutuksessa olevien opiskelijoiden opintotuen kehittäminen

Opintotukeen on tehty parannuksia viime vuosina. Kiireellisesti korjattavana epäkohtana voidaan pitää kuitenkin sitä, että opintorahan suuruuteen vaikuttavat vanhempien tulot kaikilla alle 20-vuotiailla toisen asteen opiskelijoilla. Toisen asteen opiskelijoiden vanhempien tulot vaikuttavat heille myönnettävään opintorahaan sekä asumislisään suurimmalla osalla opiskelijoista. Vanhempien luona asuvilla alle 18-vuotiailla opintorahan taso on riittämätön. Täysimääräisen opintotuen voi saada vain, jos vanhempien yhteiset kuukausitulot jäävät alle 2 331 euron. Tätä tulorajaa ei ole tarkistettu vuoden 1994 jälkeen.

Itsenäisesti asuvat toisen asteen opiskelijat ovat myös opintotukeen vaikuttavien vanhempien tulojen harkinnassa eri asemassa alle 20-vuotiaiden korkeakouluopiskelijoiden kanssa. Kuitenkin merkittävä osa ammattiin opiskelevista asuu itsenäisesti. Kun oppilaitoksia joudutaan ikäluokkien pienenemisen vuoksi sulkemaan ja toisaalta niin ammatillinen kuin yleissivistäväkin koulutus samalla erikoistuvat, yhä useammin toisen asteen opiskelijat joutuvat muuttamaan toiselle paikkakunnalle. Eräiden selvitysten mukaan tällä hetkellä noin 15 prosenttia lukiolaisista ja 30 prosenttia ammattiin opiskelevista asuu muualla kuin vanhempiensa luona.

Valiokunta huomauttaa, että toisen asteen opiskelijoiden opintotuen jälkeenjääneisyys uhkaa nimenomaan syrjäseutujen nuorten, monilapsisten perheiden nuorten sekä heikossa taloudellisessa asemassa olevien nuorten opiskelumahdollisuuksia. Opintotuen parantamisella voidaan myös osaltaan ehkäistä syrjäytymistä ja opintojen keskeyttämistä.

Sivistysvaliokunta pitää välttämättömänä, että pikaisesti korotetaan toisen asteen opiskelijoiden opintotuessa huomioon otettavien vanhempien tulojen tulorajoja 15 prosentilla. Sen vuoksi valiokunta ehdottaa,

Kuntien kulttuuritoiminnan tukeminen

Kuntien kulttuuritoimintaa koskevan lain mukaan kunnan tehtävänä on edistää, tukea ja järjestää kulttuuritoimintaa kunnassa. Opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusta koskevan lain mukaan yleisen kulttuuritoimen rahoitus määräytyy kunnan asukasmäärän ja asukasta kohden määrätyn yksikköhinnan perusteella. Kunnan rahoitusosuus on 63 prosenttia, mutta hallituksen esityksessä valtionosuuslainsäädännön muutoksiksi (HE 88/2005 vp) esitetään prosentin tarkistamista todellista tilannetta vastaavaksi eli 70,30 prosenttiin. Kulttuurin yksikköhintaan ei esitetä tulevaisuudessakaan ulotettavaksi vuosittaista indeksitarkistusta.

Yleisen kulttuuritoimen tehtävinä kunnat toteuttavat muun muassa lastenkulttuuria ja taidekasvatusta, poikkihallinnollista yhteistyötä nuorten hyvinvoinnin turvaamiseksi ja ongelmien ehkäisemiseksi, ammattitaiteen tukemista, kulttuuriharrastusten tukemista ja kulttuuripalvelujen käytön tukemista. Kuntalaisille yksilöinä taide ja kulttuuri on tärkeä palvelu. Etenkin lapsille ja nuorille se antaa mahdollisuuden oppia uutta ja kasvaa ihmisinä sekä edistää luovuutta ja vahvistaa identiteettiä. Kunnille kulttuuritoiminta antaa mahdollisuuden muun muassa luoda paikkakunnalle omaleimaisuutta. Kulttuuripalvelut voidaan nähdä hyvinvointipalveluina, ja ruohonjuuritason kulttuuritoiminta vahvistaa kuntalaisten osallistumista ja hyvinvointia.

Kuluvana vuonna asukaskohtainen yksikköhinta kulttuuritoimintaan on 4,20 euroa. Talousarvioehdotuksessa vuodelle 2006 yksikköhintaa ehdotetaan pudotettavaksi 3,50 euroon asukasta kohti. Kuntien yleisen kulttuuritoimen valtionosuus kaiken kaikkiaan ei ole määrällisesti koko valtionosuusrahoituksesta suuri, vaan kunnilla itsellään on merkittävä rahoitusosuus.

Valiokunta pitää valitettavana, että samalla kun kulttuurin ja taiteen merkitystä yhteiskuntakehityksessä edistetään muun muassa valtioneuvoston taide- ja taiteilijapoliittisen periaatepäätöksen ja sen pohjana olevan TAO-ohjelman avulla ensi vuoden talousarviossa annetaan kunnille väärän suuntainen signaali.

Ehdotetun määrärahan leikkaus merkitsee tuen vähenemistä ennen kaikkea kuntalaisten ruohonjuuritason kulttuuritoiminnasta. Varsinkin pienille kunnille yleiseen kulttuuritoimintaan myönnetty asukaslukupohjainen valtionosuus on ollut tärkeää.

Valiokunta kuitenkin huomauttaa tässäkin yhteydessä, että talousarvioehdotuksessa esitetään lisättäväksi myös kunnallisten taidelaitosten rahoitusta nostamalla henkilötyövuosien lukumäärää. Erityisen myönteisenä valiokunta pitää sitä, että teattereiden valtionosuudet tulevat indeksitarkistuksen piiriin samalla tavalla kuin museoiden ja orkestereiden jo nykyisin ovat.

Taide- ja kulttuurielämä on jokaisen perusoikeus. Sen vuoksi sen asema on lakisääteisesti turvattu. Valiokunta pitääkin välttämättömänä, että tämä säilyy muun muassa kunnallisen palvelurakenteen uudistuksissa.

Edellä todetun perusteella sivistysvaliokunta ehdottaa,

Muita huomioita

Näkövammaisten kirjasto.

Eduskunta myönsi kuluvan vuoden talousarviossa näkövammaisten kirjasto Celialle lisämäärärahan muun muassa aineistojen digitalisointiin. Tarve lisärahoitukseen jatkuu, ja kirjasto on esittänyt lisätarpeeksi 250 000 euroa. Sivistysvaliokunta esittää, että valtiovarainvaliokunta lisää näkövammaisten kirjaston määrärahoihin momentille 29.90.25 lisämäärärahan analogisen kokoelman digitointiin ja hankintoihin.

Opintokeskukset.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että opintokeskusten toimintaan tarkoitettua rahoitusta on vähennetty talousarvioehdotuksessa kuluvan vuoden talousarvioon nähden 433 000 eurolla. Leikkaus kohdistuu opintokerhotoimintaan, jolla kuitenkin on merkittävä vaikutus pyrittäessä aktivoimaan ihmisiä kansalaistoimintaan. Ehdotettu leikkaus on ristiriidassa hallituksen hyväksymän kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelman kanssa. Ohjelmalla pyritään nimenomaan lisäämään paikallista osallistumista. Tämän vuoksi sivistysvaliokunta esittää, että valtiovarainvaliokunta lisää opintokeskusten saamaa rahoitusta opintokerhotoimintaan.

Kulttuuri-instituuttien tukeminen.

Suomen ulkomailla toimivat kulttuuri- ja tiedeinstituutit tekevät merkittävää työtä eri puolilla maailmaa. Instituutit toimivat myös hyvin vähäisin henkilövoimavaroin. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että instituuttien tehtävät lisääntyvät muun muassa painopistealueena olevan kulttuuriviennin edistämisessä. Valiokunta pitää tärkeänä, että kulttuuri-instituuttien taloudelliset toimintamahdollisuudet turvataan.