Yleistä
Hallituksen esityksen tarkoituksena on toteuttaa hallitusohjelman kirjaukset opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalaan kuuluvan virastorakenteen selkiyttämisestä ja päällekkäisen hallinnon keventämisestä Sivistyshallinto 2030 -loppuraportin suuntaisesti. Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan virastoista sekä erityislait kustakin siihen kuuluvasta virastosta. Suomen Akatemiasta annettuun lakiin ehdotetaan tehtäviksi virastouudistusta koskevaan sääntelyyn liittyviä teknisluontoisia muutoksia. Kaikkien virastojen tehtävistä säädetään jatkossakin virastolakien lisäksi myös muussa lainsäädännössä.
Uudistuksen tarkoituksena on muodostaa nykyisen kymmenen viraston sijasta viisi virastoa, jotka muodostavat virastorakenteesta toiminnallisesti ja taloudellisesti nykyistä tarkoituksenmukaisemman kokonaisuuden. Arvion mukaan uudella rakenteella virastoja on helpompi ohjata, ne ovat toiminnallisesti nykyistä selkeämpiä kokonaisuuksia ja niiden toiminta on yhteiskunnallisesti vaikuttavampaa. Virastorakenneuudistuksella tavoitellaan valtiovarainministeriön virastojen kehittämisestä antaman suosituksen (VN/11537/2021, jälj. virastosuositus) mukaisesti sitä, että uusien virastojen rakentamisessa painottuu tehtävien laadukas, asiakaslähtöinen ja tuloksellinen hoitaminen sekä toiminnalliset ja taloudelliset tarpeet.
Esityksen mukaan sivistyshallinnon virastoja ovat jatkossa
- Opetushallitus, johon yhdistetään Kotimaisten kielten keskus
- Kansallisarkisto, johon yhdistetään Varastokirjasto ja Saavutettavuuskirjasto Celia
- Museovirasto, johon yhdistetään Suomenlinnan hoitokunta
- Taide- ja kulttuurivirasto, joka on Taiteen edistämiskeskuksesta ja Kansallisesta audiovisuaalisesta instituutista muodostettava uusi virasto
- Suomen Akatemia, joka jatkaa toimintaansa omana virastonaan.
Opintotuen muutoksenhakulautakunta on ollut Suomen pienimpiä virastoja. Tämä on saadun asiantuntijalausunnon mukaan aiheuttanut monenlaisia haasteita sekä viraston toiminnan kannalta että valtiontalouden näkökulmasta. Opintotuen muutoksenhakulautakunnan siirtämisestä sosiaali- ja terveysministeriön alaisena toimivan sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnan yhteyteen valmistellaan erillinen hallituksen esitys sosiaali- ja terveysministeriössä, joten valiokunta ei ota tässä vaiheessa kantaa lautakuntaa koskevaan uudistukseen.
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella sivistysvaliokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa hallituksen esitykseen sisältyvien lakiehdotusten hyväksymistä muuttamattomina.
Uudistuksella selkeytetään sivistyshallinnon virastorakennetta nykyiset tehtävät pääosin säilyttämällä
Hallituksen esityksen tarkoituksena on uudistaa sivistyshallinnon virastorakennetta siten, että esityksen mukaiset virastot jatkavat nykyisille virastoille kuuluvien tehtävien hoitamista. Virastorakenteen uudistuksella ei siten muuteta nykyisten virastojen tehtäviä. Ehdotettu sääntely virastojen tehtävistä ei ole kaikilta osin yhtä yksityiskohtaista kuin se on nyt voimassa olevassa lainsäädännössä, mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö lainsäädännössä erikseen mainitsemattomia tehtäviä voitaisi ja tarvitsisi enää hoitaa. Tällaisia tehtäviä ovat esimerkiksi Taide- ja kulttuuriviraston taiteen ja kulttuurin kansainvälinen edistäminen ja osallistuminen taiteilijoiden toimeentuloedellytysten edistämiseen. Vaikka näitä tehtäviä ei nykyisestä poiketen mainita nimenomaisesti ehdotetussa lainsäädännössä, niitä hoidetaan jatkossakin osana Taide- ja kulttuuriviraston toimintaa.
Asiantuntijalausunnoissa on kannatettu yleisesti ehdotetun uudistuksen tavoitteita ja tuotu esille pääasiassa myönteisiä näkemyksiä uudesta virastorakenteesta. Joidenkin asiantuntijalausuntojen mukaan uudistuksen toteuttamistapa ei ole kaikilta osin tarkoituksenmukainen. Esimerkiksi Taiteen edistämiskeskus ja Kansallinen audiovisuaalinen instituutti, jotka ehdotuksen mukaan yhdistyvät uuteen Taide- ja kulttuurivirastoon, katsovat, että niiden tehtävissä ei ole päällekkäisyyksiä eikä yhdistämisellä siten saavuteta välittömiä kustannussäästöjä. Taiteen edistämiskeskuksen lausunnossa on esitetty, että jatkossa tulisi selvittää mahdollisuudet Taide- ja kulttuuriviraston ja Suomen Akatemian yhdistämiseksi, viitaten muun muassa siihen, että virastot ovat perustehtävältään toistensa kaltaisia.
Saatuun selvitykseen viitaten valiokunta toteaa, että hankkeen valmistelun aikana on ollut esillä useita vaihtoehtoisia tapoja virastokokonaisuuden muodostamiseksi. Hallituksen esityksessä ehdotetun virastorakenteen tavoitteena on muodostaa toiminnallisesti ja taloudellisesti tasapainoinen ratkaisu, jossa sivistyshallinnon kokonaisuus on selkeä, virastojen koko on riittävän suuri ja synergisiä tehtäviä hoitavien virastojen toiminnot yhdistyvät luontevasti. Valiokunta pitää hallituksen esityksessä ehdotettua virastorakennetta kannatettavana.
Asiantuntijalausunnossa esitetyn näkemyksen mukaan Taide- ja kulttuurivirastoa ja Suomen Akatemiaa koskevien lainsäädäntöjen tulisi vastata enemmän toisiaan. Lausunnoissa on kiinnitetty huomiota siihen, että Suomen Akatemiaa koskeva laki on huomattavasti yksityiskohtaisempi Taide- ja kulttuurivirastoa koskevaan lakiesitykseen verrattuna. Valiokunnan näkemyksen mukaan Suomen Akatemiaa koskeva lainsäädäntö ei ole olennaisesti yksityiskohtaisempi ehdotettuun lakiin verrattuna, mitä ilmentää esimerkiksi se, että toisin kuin Taide- ja kulttuurivirastoa koskevassa lakiesityksessä Suomen Akatemiaa koskevassa lainsäädännössä ei säädetä rahoituksen myöntämiseen liittyvästä vertaisarvioinnista, jota on kuitenkin vakiintuneesti toteutettu. Muutoin taide- ja kulttuurineuvostoa koskeva ehdotettu sääntely vastaa yksityiskohtaisuudeltaan pitkälti Suomen Akatemian yhteydessä toimivia toimielimiä koskevaa sääntelyä.
Virastorakenneuudistuksen tavoitteena on parantaa opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan virastojen pääluokkaan sisältyvien toimintamenojen käytön tehokkuutta siten, että päätetyt valtiontalouden säästöt on mahdollista toteuttaa turvaamalla virastojen edellytykset hoitaa lakisääteiset ja muut tehtävänsä. Valiokunta saamaansa selvitykseen viitaten katsoo, että vaikka uudistuksella ei ole saavutettavissa mainittavia menosäästöjä kuluvalla vaalikaudella, toimenpiteet tukevat perustoimintamenojen ja siirtomenojen vähentymisen edellyttämää uudistamistyötä. Ehdotetulla nykyistä suuremmalla virastokokonaisuudella mahdollistetaan tehostamistoimia erityisesti hallinnon, tilojen ja digitaalisten järjestelmien osalta. Pidemmällä aikavälillä uudistus mahdollistaa tuottavuushyötyjen saamisen erityisesti tehostamalla talous- ja henkilöstöhallinnon sekä muita kaikille virastoille yhteisiin tehtäviin liittyviä resursseja.
Yhteisillä toimintamalleilla ja virastojen yhteisiä palveluja kehittämällä voidaan edistää myös sivistyshallinnon toiminnan laatua ja vaikuttavuutta, lisätä läpinäkyvyyttä sekä helpottaa sivistyshallinnon toiminnan ja tuloksellisuuden arviointia ja kehittämistä kokonaisuutena.
Saadun selvityksen mukaan sivistyshallintoa koskevan muutoksen yhteydessä on tarkoitus uudistaa ministeriön ja virastojen välistä ohjausta. Lähtökohtana on muodostaa ohjauksesta koko sivistyshallinnolle selkeä kokonaisuus, varmistaa ohjauksen asianmukaisuus sekä huolehtia ohjausprosessin toimivuudesta niin, että sivistyshallinnon resurssit käytetään vaikuttavasti, tuottavasti ja tehokkaasti.
Opetushallituksen erillisyksiköt
Valiokunta asiantuntijalausuntoon viitaten pitää myönteisenä, että Opetushallitusta koskevassa lakiesityksessä (7 §) on turvattu erillisyksiköiden itsenäinen ja riippumaton asema. Kotimaisten kielten keskus on tuonut lausunnossaan esille tarpeen huolehtia siitä, että sen toimialan riittävä asiantuntemus on edustettuna Opetushallituksen johtokunnassa, koska ehdotetun lainsäädännön mukaan keskuksella ei ole enää omaa neuvottelukuntaa. Valiokunta toteaa, että mainitun asiantuntemuksen turvaaminen johtokunnassa Kotimaisten kielten keskuksen toimialaa koskevissa asioissa on tärkeää. Sen lisäksi on huomattava, että Kotimaisten kielten keskus voi harjoittaa myös omaa sidosryhmäyhteistyötä tehtäviensä ja toimintatapojensa tukemiseksi.
Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskus ja Kansallinen koulutuksen arviointikeskus ovat todenneet, että niillä tulisi olla enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa siihen, millaisia hallinto- ja tukipalveluita Opetushallitus niille tarjoaa, ja siten hallita niihin liittyviä kustannuksiaan. Valiokunta saadun selvityksen perusteella toteaa, että niin nyt voimassa olevan Opetushallituksesta annetun lain kuin hallituksen esitykseen sisältyvän Opetushallitusta koskevan lakiehdotuksen (7 §) mukaan Opetushallitus ja erillisyksiköt sopivat hallinto- ja tukipalveluiden toteuttamisesta. Valiokunta pitää hyvänä, että opetus- ja kulttuuriministeriö tulee seuraamaan sopimustoiminnan toimivuutta. On huomattava, että myös Kotimaisten kielten keskuksen yhdistymisellä Opetushallitukseen tulee olemaan vaikutuksia hallinto- ja tukipalveluiden kustannusten jakautumiseen.
Kansallinen koulutuksen arviointikeskus on tuonut lausunnossaan esille myös, että valtion talousarviossa on sille ja Ylioppilastutkintolautakunnan kanslialle kohdistettu yhteinen toimintamenomäärärahaa koskeva momentti, mistä on aiheutunut epäselvyyksiä määrärahan käytössä. Valiokunnan mielestä on perusteltua, että opetus- ja kulttuuriministeriö tulee erikseen arvioimaan sitä, voidaanko valtion talousarviossa näiden erillisyksikköjen määrärahat eriyttää omiksi momenteikseen ja siten selkeyttää edellä todettua määrärahan käyttöön liittyvää epäselvyyttä.
Taiteen vapauden turvaaminen ja vertaisarviointi taiteen apurahoja koskevassa päätöksenteossa
Asiantuntijalausunnoissa on kiinnitetty huomiota Taide- ja kulttuurivirastoa koskevaan lakiesitykseen sisältyvään taiteen vapauden periaatteen turvaamiseen taiteen apurahoja koskevassa päätöksenteossa ja pidetty myönteisenä, että hallituksen esityksen valmistelun yhteydessä esille nostetut huolet vertaisarvioinnin asemasta on otettu esityksen jatkovalmistelussa hyvin huomioon. Joissakin lausunnoissa on todettu, että taiteen vapauden periaate tulisi ilmetä lainsäädännössä esitettyä vahvemmin.
Valiokunta korostaa taiteen vapauden turvaamisen tärkeää merkitystä ja toteaa, että Taide- ja kulttuurivirastoa koskevaan lakiesitykseen on kirjattu hyvin tarkennukset taiteen vapaudesta sekä riittävän etäällä poliittisesta päätöksenteosta ja virkamiehistä tapahtuvasta päätöksenteosta (ns. käsivarren mitta -periaate). Apurahoja koskevan päätöksenteon perustuminen vertaisarviointiin sisältyy nimenomaisesti taide- ja kulttuurineuvoston tehtäviä koskevaan säännökseen (Taide- ja kulttuurivirastoa koskevan esitetyn lain 4 §).
Valiokunta pitää perusteltuina hallituksen esitykseen tehtyjä muutoksia, joita ministeriössä on tehty esitysluonnoksesta annetun lausuntopalautteen perusteella. Taide- ja kulttuurineuvoston nimittämisen toimivalta on esitetty nostettavaksi opetus- ja kulttuuriministeriöltä valtioneuvostotasolle. Riittävän monipuolisen asiantuntemuksen mahdollistamiseksi neuvoston jäsenmäärää on nostettu puheenjohtajan lisäksi 8—12 jäseneen ja enintään 7 varajäseneen. Toimikauden kestoa on lyhennetty neljästä kolmeen vuoteen ja peräkkäisten toimikausien määrä rajattu enintään kahteen. Säännökseen on myös lisätty nimenomainen maininta taiteen ja kulttuurin kannalta keskeisten tahojen kuulemisesta ennen neuvoston nimittämistä.
Eräissä valiokunnan saamissa lausunnoissa on esitetty, että laissa tulisi määritellä esitettyä täsmällisemmin, kuinka suuren osan taide- ja kulttuurineuvoston jäsenistä tulee edustaa taiteen tekemisen asiantuntemusta. Valiokunta saamaansa selvitykseen viitaten toteaa, että taide- ja kulttuurineuvoston tehtäviin kuuluu apurahojen myöntämisestä päättämisen lisäksi asiantuntijaelimenä toimiminen taide- ja kulttuuripoliittisissa asioissa. Tämän vuoksi neuvoston jäsenten tulee edustaa taide- ja kulttuuripolitiikan asiantuntemusta laaja-alaisesti eri näkökulmista. Vertaisarvioinnin kannalta keskeinen vaihe on asiantuntijapaneelien toteuttama arviointi, joka kuuluu taiteen ammattilaisille ja asiantuntijoille. Edellä todetuilla perusteilla taide- ja kulttuurineuvoston kokoonpanossa edustettavasta asiantuntemuksesta ei ole tarkoituksenmukaista säätää esitettyä yksityiskohtaisemmin.
Hallituksen esityksen mukaan tarkoituksena on koota asiantuntijapankki, josta hakukohtaisesti koottavat arviointipaneelit antavat hakemuksia koskevat asiantuntijalausuntonsa neuvostossa tapahtuvan päätöksenteon tueksi. Eräissä lausunnoissa esitetään, että kunkin taidealan keskeisimmät taiteilijajärjestöt voisivat suoraan nimetä henkilöitä asiantuntijapankkiin. Saadun selvityksen mukaan keskeisten järjestöjen ehdotuksilla tulee olemaan keskeinen merkitys asiatuntijapankkia koottaessa. Nimeäminen perustuu viime kädessä virkavastuulla tapahtuvaan valmisteluun, jonka yhteydessä kokoonpanoa tarkastellaan myös kokonaisuutena ottaen huomioon esimerkiksi moninaisuuteen, tasa-arvoon ja alueellisuuteen liittyvät näkökohdat.
Muita huomioita Taide- ja kulttuurivirastoa koskevasta lakiesityksestä
Valiokunta yhtyy asiantuntijalausunnoissa esille nostettuun huomioon taiteen ja kulttuurin alueellisen saatavuuden ja saavutettavuuden tärkeydestä ja pitää hyvänä sitä, että taiteen alueellinen edistäminen sisältyy Taide- ja kulttuuriviraston lakisääteisiin tehtäviin valtakunnallisen edistämistehtävän rinnalla. Alueellisen yhdenvertaisuuden kannalta on perusteltua, että alueelliset näkökohdat otetaan jatkossakin huomioon avustusten ja apurahojen myöntämisessä.
Asiantuntijalausunnossa on huomautettu siitä, että nykyisten toimikuntien toimikautta koskevan siirtymäsäännöksen (7 §:n 12 mom.) perustelut ovat osin ristiriitaisia. Saadun selvityksen mukaan sen lisäksi, että nykyiset toimikunnat saattavat loppuun vuoden 2026 talousarvion määrärahoista alkuvuoden aikana myönnettävien avustusten ja apurahojen käsittelyn, ne huolehtivat toimikautensa loppuun 30.6.2026 saakka myös keväällä 2026 haettavia, vuoden 2027 talousarvion määrärahoista myönnettäviä uusia valtion taiteilija-apurahoja koskevista asioista.
Voimaantulosäännöksen perusteluihin on jäänyt virheellinen vuosiluku, kun siinä todetaan, että muussa laissa olevalla viittauksella taideneuvostoon, valtion taidetoimikuntaan tai alueelliseen taidetoimikuntaan tarkoitetaan taide- ja kulttuurineuvostoa 1.7.2027 alkaen, kun sen pitäisi olla 1.7.2026 alkaen. Säännöstekstissä vuosiluku on kirjoitettu oikein.
Museovirastoa ja Suomenlinnan maailmanperintökohteen hoitamista koskeva sääntely
Suomenlinnan hoitokunta on esittänyt lausunnossaan huolia uudistuksen vaikutuksesta Suomenlinnan maailmanperintöstatukseen. Suomenlinnan yleismaailmallisen erityisarvon kuvauksessa on todettu, että hoitokunnan kustannukset katetaan valtion budjettivaroilla ja vuokratuloilla. Hoitokunta katsoo, että tulevan virastokokonaisuuden talouden suunnittelussa hoitokunnan talous tulee eriyttää muun viraston taloudesta ja käyttää tulorahoitus maailmanperintökohteen kulujen kattamiseen.
Valiokunta pitää tärkeänä sitä, että Suomenlinnan maailmanperintökohteen hoitoon on käytettävissä riittävät voimavarat, jotta kohteen yleismaailmallista erityisarvoa voidaan ylläpitää ja vahvistaa. Saadun selvityksen mukaan se ei edellytä Suomenlinnan hoitokunnan talouden eriyttämistä viraston muusta taloudesta, vaan rahoituksen kohdentumista voidaan seurata käytössä olevien kirjanpidon ja talouden seurannan menetelmien avulla.
Museoviraston ja Suomenlinnan hoitokunnan lausunnoissa todetaan, että Museovirasto olisi Suomenlinnan maailmanperintökohteen osalta sekä kohteen haltija ja maailmanperintösopimuksessa tarkoitettu ”site manager” (kohteen hallinnoija) että valvova viranomainen ja maailmanperintösopimuksessa tarkoitettu ”focal point” (kansallinen yhteystaho). Valiokunta toteaa, että luottamus viraston puolueettomuuteen on perusteltua turvata Museoviraston työjärjestyksessä.
Suomenlinnan hoitokunnan lausunnossa esitetyn näkemyksen mukaan Suomenlinnan hoitokunta -toimintayksikön johtajan tulisi olla ylijohtaja vastaavasti kuin Suomen kansallismuseo -toimintayksikössä. Valiokunta toteaa saamansa selvitykseen viitaten, että viraston sisäisestä organisaatiosta tulee virastosuosituksen mukaan päättää pääsääntöisesti työjärjestyksellä. Virastosuosituksen mukaan valtion viraston sisäisestä organisaatiosta tulee säätää lainsäädännössä vain poikkeuksellisesti, ja tällöinkin säännösten on syytä koskea vain organisoitumisen perusteita. Suomenlinnan hoitokunnan toimintayksikköasemasta säätäminen on katsottu perustelluksi maailmanperintökohteesta huolehtimiseen liittyvien tehtävien ja maailmanperintösopimuksen yleisten toimeenpanotehtävien eriyttämisen takia. Uusia säännöksiä toimintayksikön johtajan virkanimikkeestä ei ole kuitenkaan pidetty perusteltuina. Suomen kansallismuseon henkilöstön virkanimikettä ja nimittämistoimivaltaa koskevat ja nykytilannetta vastaavat poikkeussäännösten sisällyttäminen lainsäädäntöön on katsottu perustelluiksi sen vuoksi, että kyseessä on kulttuurihistoriallista museotoimintaa harjoittava kansallinen kulttuurilaitos, jonka tehtävä vertautuu monin osin vastaavaa tehtävää taidemuseotoiminnan alalla harjoittavaan Kansallisgalleriaan.
Varastokirjaston aineistonsiirron maksuttomuutta ja maksullisuutta koskeva sääntely
Asiantuntijalausunnossa on esitetty tarve sisällyttää Kansalliskirjastoa koskevaan lakiin säännös Varastokirjaston aineiston maksuttomuudesta. Valiokunta toteaa, että virastojen maksullisista suoritteista tullaan säätämään nykyiseen tapaan virastokohtaisesti valtion maksuperustelain nojalla opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella.
Varastokirjaston ja opetus- ja kulttuuriministeriön tulossopimuksessa vuodelle 2025 on sovittu, että Varastokirjaston tulee selvittää palvelujensa maksullisuutta osana uutta virastokokonaisuutta. Selvitys palvelujen maksuttomuudesta tai maksullisuudesta liittyy myös hallitusohjelman asettamiin talouden tasapainottamisen vaateisiin. Varastokirjaston palvelujen maksullisuudesta on tehty alkuvuodesta 2025 kysely, johon ovat vastanneet Kansalliskirjasto, kaikki yliopistot, suurimmat ammattikorkeakoulut, valtakunnallisen ja alueellisen kehittämistehtävien kirjastot yhtä lukuun ottamatta, suurimmat erikoiskirjastot sekä merkittävien organisaatioiden tietopalvelut. Kyselyn tuloksia tullaan hyödyntämään säädettäessä Kansallisarkiston ja sen toimintayksikkönä toimivan Varastokirjaston maksullisista suoritteista 1.1.2026 lukien.
Osallisuus ja sidosryhmätyö sivistyshallinnon toiminnassa
Asiantuntijalausunnossa on kiinnitetty huomiota tarpeeseen turvata vammaisten henkilöiden vaikutusmahdollisuudet ja sidosryhmäyhteistyö, kun Saavutettavuuskirjasto Celian johtokunta lakkaa uudistuksen yhteydessä. Vammaisten ihmisten osallisuusoikeus muun muassa lainsäädännön ja politiikkojen laatimiseen ja toimeenpanoon on tunnustettu Suomea sitovan vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen (SopS 27/2016) 4 artiklan 3 kohdassa.
Valiokunta toteaa saatuun selvitykseen viitaten, että tarve vammaisten henkilöiden vaikutusmahdollisuuksien ja sidosryhmäyhteistyön turvaamiseen on tiedostettu ja otettu huomioon hallituksen esityksen ja uudistuksen toimeenpanon valmistelussa. Hallituksen esitykseen sisältyvän opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan virastoja koskevan lakiehdotuksen 2 §:n 2 momentin mukaan sivistyshallinnon tavoitteena on turvata kansalaisten sivistyksellisten perusoikeuksien toteutuminen laadukkaasti ja vaikuttavasti yhteistyössä eri hallinnonalojen toimijoiden ja sidosryhmien kanssa. Tämä sisältää myös vammaisten henkilöiden osallisuuden turvaamisen. Osallistamisen ja sidosryhmäyhteistyön tarkempi organisointitapa ja muodot on tarkoitus ratkaista lain toimeenpanon edetessä.
Valiokunta korostaa, että sivistyshallinnon toiminnassa tulee huolehtia riittävin toimenpitein sekä vammaisten ihmisten että yleisemmin kaikkien eri sidosryhmien osallistumisen mahdollisuuksista, ja pitää kannatettavana, että Kansallisarkistoa koskevaan lakiesitykseen (5 §) on sisällytetty säännös pistekirjoituksen neuvottelukunnasta. Sen tehtävänä on toimia pistekirjoituksen ja näkövammaisten henkilöiden oppimateriaalin asiantuntijaelimenä.
Uudistuksen toimeenpano ja arviointi
Valiokunta pitää tärkeänä, että uudistuksen toimeenpanoa tuetaan riittävällä viestinnällä, hyvin toteutetulla johtamisella ja hyvällä henkilöstöpolitiikalla. Uudistukseen valmistautumista koskevassa työssä on hyvä ottaa huomioon myös aikaisemmat, esimerkiksi Kansalliseen koulutuksen arviointikeskukseen kohdistuneet viimeaikaiset uudistukset.
Asiantuntijalausunnoissa esitettyyn yhtyen valiokunta edellyttää, että virastouudistusta ja sen vaikutuksia arvioidaan huolellisesti. Arvioinnin tulee kattaa myös uudistuksen vaikutukset virastojen ja niiden erillisyksiköiden tehtävien toteuttamiseen ja henkilöstöön.