Yleistä

Valiokunta pitää käsiteltävänä olevaa kulttuuripoliittista selontekoa tervetulleena avauksena kulttuuripolitiikan toimien suuntaamiseksi vuoteen 2040 mennessä. Selonteko on laadukkaasti ja laajasti valmisteltu politiikkaohjelma, jota muut toimialakohtaiset strategiat täydentävät, kuten ympäristövaliokunnankin lausunnossa on todettu (YmVL 2/2025 vp). 

Sivistysvaliokunta aloitti kulttuuripoliittisen selonteon käsittelyn 27.2.2025 pidetyllä julkisella kuulemisella, jonka jälkeen valiokunta on kuullut lukuisia eri tahoja. Valiokunta korostaa asiantuntijalausunnoissa todettuun yhtyen, että kulttuuri ei ole yhteiskunnan erillinen saareke, vaan peruskallio, jonka päälle yhteiskuntamme monilta osin rakentuu. Kulttuurilla ja taiteella on paitsi itseisarvo myös monia positiivisia vaikutuksia ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin sekä yhteisten arvojemme vaalimiseen. Taide ja kulttuuri lisäävät vuoropuhelua eri ihmisryhmien välillä sekä tukevat integraatiota ja yhteisöllisyyttä. Kulttuurilla sekä luovilla aloilla yleisemminkin on myös taloudellinen merkitys ja siihen liittyvää hyödyntämätöntä potentiaalia. On huomattava myös, että geopoliittisesti epävarmoina aikoina taiteella ja kulttuurilla on kansakunnan henkistä kestävyyttä ja yhteenkuuluvuutta ylläpitävä vaikutus. Senkin vuoksi on tärkeää, että suomalainen kulttuurielämä pysyy vakaalla perustalla ja henkisen huoltovarmuuden takaajana. 

Valiokunta on tarkastellut selontekoa sen tarkoituksensa mukaisesti eteenpäin katsoen ja tuo tässä mietinnössä esille näkemyksiään selonteon toimeenpanosuunnitelman valmistelussa huomioon otettaviksi. 

Kulttuurin kestävä perusta ja kukoistava toimintaympäristö

Laaja kulttuurikäsitys

Kulttuuripoliittisella selonteolla vahvistetaan yhteistä ymmärrystä taiteen ja kulttuurin merkityksestä. Kulttuuri on ymmärretty siinä laajasti siten, että se muodostaa yhteiskunnalle tai sosiaaliselle ryhmälle tunnusomaiset henkiset ja aineelliset piirteet. Valiokunta pitää kulttuurin laaja-alaista käsitystä kannatettavana ja katsoo, että sen tulisi olla selonteossa esitettyä laajempi. Esimerkiksi kulttuuriperintö tulisi huomioida vahvemmin. Kulttuuriperintö tulee nähdä myös itseisarvoisena voimavarana, eikä vain kulttuurin arvoketjun raaka-aineena. Kulttuuriperintöä suojataan muun muassa julkisia instituutioita ylläpitämällä: esimerkiksi kansalliset kulttuurilaitokset muodostavat infrastruktuurin, jotka tekevät Suomesta kokoaan merkittävämmän kulttuuritoimijan. 

Keskeisiä kulttuuriperintötoimijoita ovat myös arkistot ja museot. Tällaista kulttuuriperinnön roolia ei ole selonteossa riittävästi tunnistettu. Museot ovat tärkeä osa kuvataidekentän rakenteita. Niiden avulla parannetaan taiteen saavutettavuutta ja tuetaan taiteilijayhteisöjä mm. taiteen esille tuomisessa. Museoihin on kohdistettu suuria julkisia investointeja, joilla on tuettu edelleen aluetaloutta esimerkiksi osana kulttuurimatkailua sekä taiteilijapolitiikkaa. Nämä investoinnit on hyvä ottaa hyötykäyttöön mahdollisimman täysimääräisesti. 

Arkistot ovat jääneet selonteossa vähäiselle huomiolle. Omaehtoisena toimintana arkistoja ei ole tuotu esille ollenkaan. Valiokunta pitää tärkeänä, että asiakirjallisen aineiston merkitys ja turvaaminen huomioidaan selonteon toimeenpanotyössä esimerkiksi osana kulttuurin tulevaisuuskestävää perustaa (selonteon luku 3.1). Valiokunta kiinnittää huomiota myös arkistojen mahdollisuuksiin huolehtia kulttuuriperinnön digitalisaation toteuttamisesta. Se on tärkeä keino turvata kulttuurin saavutettavuutta ja elinvoimaisuutta. Selonteon toimeenpanosuunnitelman valmistelussa on tarpeen selkeyttää myös digitaalisen kulttuuriperinnön ja datapohjaisen yleisösuhteen käsitteiden määrittelyä. 

Museoiden ja arkistojen ohella selonteon toimeenpanossa tulee huomioida muutkin kulttuurin ja sen esille tuomisen sillanrakentajina toimivat tahot. Tällaisia ovat galleristit, kuraattorit, agentit, tuottajat, kääntäjät, taittajat ynnä muut vastaavat toimijat. Nämä tekevät usein näkymätöntä työtä taiteilijoiden teosten näkyville saamiseksi. Samalla ne tukevat kulttuurin arvoketjua siten, että luovan alan tekijät voivat keskittyä siihen osaan, jossa he voivat luoda arvoa eniten. 

Valiokunta korostaa edellä todetun lisäksi kirjastojen merkitystä. Ne ovat keskeinen toimija kulttuurin alueellisen tasa-arvon ylläpitämisessä. Kattava kirjastoverkko tarjoaa kaikille mahdollisuuden tutustua kulttuurin eri alueisiin, saada tietoa ja viihdettä, kehittää luovuutta sekä tuntea osallisuutta yhteiskunnassa. 

Valiokunta kiinnittää ympäristövaliokunnan lausuntoon (YmVL 2/2015 vp) yhtyen huomiota siihen, että kulttuuriympäristöjen säilyminen kulttuurin perustana koko maassa vaatii jatkuvaa panostusta. Kulttuuriympäristön vaalimisella on tärkeä merkitys taloudellisesti, kulttuurisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävän yhteiskunnan luomisessa. Sen tulee rakennusperinnön ja -suojelun ohella olla mukana selonteon toimeenpanotyössä. On tärkeää, että jatkotyössä otetaan huomioon vuosille 2022—2035 tehty Suomen arkkitehtuuripoliittinen ohjelma. Rakennusperinnöstä ja olemassa olevasta rakennuskannasta tulee huolehtia pitkäjänteisesti ja suunnitelmallisesti huomioimalla myös maaseudut ja harvaan asutut alueet. Tämän onnistumiseksi korjaus- ja perinnerakentamisen osaajien riittävyys tulee turvata. 

Kulttuuria syntyy myös ei-ammattimaisena toimintana. Se on yhteisöjä ja yksilöitä voimaannuttavaa toimintaa, jolla luodaan yhteisöllisyyttä ja tuotetaan paikallista kulttuuritoimintaa. Kokonaisuuteen liittyy myös ihmisten luontosuhde, joka selonteossakin on huomioitu muun muassa tuomalla esille, että kulttuuri tukee ihmisten luontosuhteen kehittymistä, jotta hyvinvoiva luonto säilyy kulttuuriperintönä tulevaisuuteen. Kulttuuriperintö voi olla myös aineetonta sisältäen perinteet, tavat ja uskomukset. Valiokunta pitää tärkeänä maa- ja metsätalousvaliokunnan lausuntoon (MmVL 8/2025 vp) viitaten, että myös kansallinen ruokakulttuuri ja siihen liittyvät kotimaassa kasvatetut ja luonnon tarjoamat puhtaat raaka-aineet tunnistetaan kulttuurin osaksi. 

Kulttuurin monialaisuus

Selonteko osoittaa tarpeen nykyistä syvemmälle yhteisymmärrykselle ja yhteistyölle eri politiikanalojen, ministeriöiden ja muiden hallintorakenteiden välillä. Selonteon pohjalta tehtävät päätökset koskettavat useimpia yhteiskuntapolitiikan sektoreita ja ajankohtaisia kysymyksiä. Valiokunta pitääkin myönteisenä, että selonteossa on kiinnitetty huomiota suomalaisen kulttuuripolitiikan poikkihallinnollisuuteen ja esitetty myös uusia rakenteita sen vahvistamiseksi. Eri sektoreiden politiikkatoimet täydentävät toisiaan. 

Kulttuuri, luonto ja ympäristö ovat tiiviissä vuorovaikutuksessa. Selonteossa on unohdettu metsästys-, kalastus- ja eränkäyntikulttuurin merkitys, erityisesti metsästysseurojen ja kalastuskuntien rooli kulttuurin vaalijoina ja kyläyhteisöjen tukijoina. Näillä toimijoilla on tärkeä asema harvaan asuttujen alueiden elämäntavan ja harrastusten ylläpidossa. Lisäksi selonteossa ei ole käsitelty perinteisten jokaisenoikeuksien ja luonnossa liikkumisen merkitystä suomalaisten luontosuhteelle eikä metsästyskoirien tai muiden perinteiden roolia, joka on tärkeä huomioida osana kulttuuripoliittista selontekoa. Valiokunta katsoo, että erilaiset luontoon ja eränkäyntiin liittyvät perinteet kuuluvat aineettomaan kulttuuriperintöön. 

Erillisistä toiminnoista tulee tähdätä strategisempaan kehittämiseen ja vahvempiin rakenteisiin, joilla luodaan yhteisiä tavoitteita. Moninaisuuden tulee elää erityisesti kulttuurin sisällöissä ja muodoissa eikä niinkään hallinnossa ja tukirakenteissa. Kulttuurialan toimijoiden keskinäisellä ja eri hallinnonalojen rajat ylittävällä yhteistyöllä sekä TKI-kumppanuuksilla lujitetaan ja monipuolistetaan myös kulttuurin arvoverkkoja. 

Poikkihallinnollisesta toiminnasta selonteossa on tuotu esille muun muassa kulttuurihyvinvoinnin toimintamallit, joilla kulttuuri, taide ja taidelähtöiset menetelmät on sisällytetty osaksi hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä sekä sosiaali- ja terveyshuoltoa. Kuten selonteossa on todettu, taiteella ja kulttuurilla on tutkitusti myönteinen vaikutus ihmisten hyvinvointiin, terveyteen ja osallisuuteen. 

Hyvinvoinnin edistäminen on sekä kuntien että hyvinvointialueiden lakisääteinen tehtävä. Valiokunta pitää lausuntoonsa SiVL 1/2025 vp viitaten kannatettavana selonteon ehdotusta, jonka mukaan kulttuurin hyvinvointivaikutusten hyödyntämiseen liittyvä moniammatillinen erityisosaaminen vakiinnutetaan osaksi kaikkien hyvinvointialueiden toimintaa. Siinä on hyvä ottaa huomioon jo tehdyn työn onnistumiset. Tällaisesta on esimerkkinä opetus- ja kulttuuriministeriön sekä sosiaali- ja terveysministeriön kulttuurin ja hyvinvoinnin monialainen edistämistyö. Monialainen yhteistyö tarjoaa mahdollisuuden myös hyödyntää resursseja tarkoituksenmukaisesti ja selkeyttää kuntien ja alueiden kulttuurihyvinvointityön tehtävänjakoa. Kulttuurihyvinvoinnin edistämisessä tärkeä rooli on myös kolmannella sektorilla, joka tulee pitää toiminnassa ja sen kehittämisessä mukana. On huomattava, että kulttuuri on myös kaikissa työympäristöissä merkittävä työhyvinvointia edistävä tekijä. 

Kulttuuriala tuottaa henkisen hyvinvoinnin näkökulmasta keskeisiä palveluja, joiden kehittäminen on olennaista mielekkään elämän, työn tuottavuuden ja myönteisen yhteiskuntakehityksen kannalta. Polarisaatio, eriarvoistumiskehitys, demokratian rapautuminen, luontokato, ilmastonmuutos ja ulkopoliittisten jännitteiden kasvu voivat heikentää tulevaisuususkoa. Yhteiskunnalliset haasteet korostavatkin kulttuurin keskeistä roolia vaikeiden kysymysten käsittelyssä ja positiivisten näköalojen luomisessa. 

Valiokunta korostaa, että lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja osallisuuden edistämisestä kulttuurin avulla tulee huolehtia riittävän vaikuttavin toimenpitein. Valiokunta pitää kannatettavana selonteon toimenpidettä laatia lasten ja nuorten hyvinvointia ja osallisuutta koskeva toimenpideohjelma ja toteaa, että toimenpideohjelman sisältö on hyvä sovittaa yhteen muiden hallituskauden aikana laadittujen lasten ja nuorten hyvinvointiin liittyvien toimenpideohjelmien kanssa. 

Valiokunta pitää myönteisenä, että selonteossa on käsitelty kulttuurin talous- ja elinkeinopoliittisia ulottuvuuksia kattavasti. Selonteko tarjoaa hyvän lähtökohdan vahvistaa luovien alojen asemaa osana suomalaista elinkeinopolitiikkaa ja osana kasvavaa teollisuuden alaa. Luovilla aloilla on myös elinvoimaa ja työtä sekä alueellista veto- ja pitovoimaa lisäävä merkitys. Edellä mainitut tekijät tulisikin huomioida suomalaisessa talouspolitiikassa ja teollisuuspolitiikassa (ks. SiVL 5/2025 vp) nykyistä paremmin. 

Talousvaliokunnan lausunnossa (TaVL 9/2025 vp) ja valiokunnan saamassa asiantuntijalausunnossa on tuotu esille, että kulttuurin ja luovien alojen kasvuun ja kilpailukykyyn vaikuttavaa potentiaalia ei ole Suomessa ymmärretty eikä hyödynnetty riittävästi. Selonteossa on kuvattu kattavasti kulttuurin arvoketju, jossa jokainen osa vahvistaa kulttuurin arvoa ja vaikuttavuutta. OECD:n vuonna 2022 julkaisemassa raportissa on osoitettu kulttuurin ja luovien alojen vahvuus merkittävänä työllistäjänä ja talouden veturina. Niillä on myös vahva kasvupotentiaali. Luovilla aloilla panostuksen skaalautuminen on merkittävää myös Suomessa. Ala on jo suurempi kuin moni perinteinen teollisuudenala (BKT-osuus 3,1 % vuonna 2022). Kulttuuri- ja luovat alat kasvattavat kansantalouden kokoa ja arvonlisää. 

Valiokunnan näkemyksen mukaan kulttuuri- ja luovien alojen taloudellinen potentiaali tulisi tunnistaa entistä enemmän investointikohteena ja arvon luojana. Samoin alan liiketoimintaedellytyksiin panostaminen tulee nähdä kannattavana ja kasvua luovana investointina. Valmisteilla olevalla luovien alojen kasvustrategialla on tärkeä merkitys, ja sitä tulee toimeenpanna vuorovaikutteisesti kulttuuripoliittisen selonteon kanssa. 

Kulttuurista syntyvää aineetonta omaisuutta ei ole Suomessa hyödynnetty riittävästi. Asiantuntijalausunnon mukaan pörssiarvoltaan maailman suurimpien yritysten liiketoiminta perustuu suurimmalta osin aineettomaan arvonluontiin, kuten tietoon, osaamiseen, luovuuteen, patentteihin, tekijänoikeuksiin, muotoiluun ja parempaan palvelukokemukseen. Luovilla aloilla on keskeinen rooli näiden aineettomien arvojen tuottamisessa. Valiokunnan näkemyksen mukaan tässä kasvussa mukana oleminen edellyttää, että luovien alojen roolia innovaatio- ja elinkeinopolitiikassa vahvistetaan. Asiantuntijalausunnossa on tuotu esille myös se, että luovan osaamisen merkitys korostuu TKI-politiikassa, kun taloudellinen lisäarvo yhä enenevästi muodostuu aineettomien investointien tuottona. 

Suomessa on ollut vaikeaa hyödyntää aineetonta omaisuutta muun muassa siksi, että sitä ei juurikaan ole kyetty arvottamaan ja hyödyntämään yritysten rahoituksen vakuutena. Vaikeudet kytkeytyvät yksityisen rahoituksen saamisen ohella erilaisten tukien hakemiseen. Valiokunta kannattaa selonteon esitystä luoda yhteiset periaatteet aineettoman pääoman arvottamiseksi sekä alan yritysten ja rahoittajien välisen vuoropuhelun lisäämiseksi. Valiokunta korostaa talousvaliokunnan (TaVL 9/2025 vp) lausuntoon viitaten luovien alojen aineettomiin oikeuksiin liittyvän innovaatiotoiminnan parempaa tunnistamista ja kehittämistä osana Business Finlandin TKI-rahoitusta. 

Valiokunta pitää tärkeänä, että taidehallinto, elinkeinokeskukset, opetus- ja kulttuuriministeriö sekä työ- ja elinkeinoministeriö tekevät saumatonta yhteistyötä luovien alojen taloudellisen potentiaalin näkyväksi tuomisessa ja hyödyntämisessä. Saadun selvityksen mukaan tätä tavoitetta edistetään myös luovan talouden neuvottelukunnan kasvustrategian valmistelutyössä. Siinä tavoitteena on parantaa aineettomiin tuotannontekijöihin investoimista ja niiden hyödyntämistä Suomessa. Asiantuntijalausunnossa on kiinnitetty huomiota siihen, että ilman toimivan jakelun ja markkinoinnin mahdollistamaa vientiä aineettoman omaisuuden luomiseen tehtyjä investointeja on vaikea muuntaa taloudelliseksi arvoksi. Sen vuoksi on tärkeä huolehtia myös kulttuuriviennin edellytyksistä pitkäjänteisesti ja tavoitteellisesti. 

Kulttuurin saatavuus ja saavutettavuus

Kulttuurin kestävä perusta edellyttää, että sen saatavuudesta ja saavutettavuudesta huolehditaan riittävin toimenpitein. Valiokunnan näkemyksen mukaan kyseisissä toimissa tulee tunnistaa paitsi kulttuurin ja taiteen alakohtaiset erityispiirteet myös alueelliset ja paikalliset ominaispiirteet sekä niiden eroavaisuudet ja yhdenvertaisuus. Nämä tekijät vaikuttavat myös kulttuurin ja taiteen tekijöiden edellytyksiin tehdä työtään ja luoda ihmisille mahdollisuuksia nauttia kulttuurista ja siihen liittyvistä sivistyksellisistä oikeuksista. 

Valiokunta korostaa, että kulttuurin saatavuudesta ja saavutettavuudesta tulee huolehtia koko maan kattavasti kiinnittämällä erityistä huomiota harvaan asuttuihin alueisiin, joilla taiteen ja kulttuurin tekijöiden toiminta- ja työllistymismahdollisuudet ja niiden myötä yleisön pääsy kulttuuripalveluiden äärelle voivat olla muuta maata vaikeampia. Maaseutujen kulttuuritoiminnan kehittämisessä merkittävässä asemassa ovat yhdistykset. Monipuolisella kansalaistoiminnalla ylipäätään on tärkeä merkitys kulttuurin tuottamisessa. Kulttuurin tekemisen ja siitä nauttimisen edellytyksiä varmistettaessa tulee huomioida sekä suomenkielisten että ruotsinkielisten ihmisten tarpeet ja kulttuuripalvelujen järjestämisen mahdollisuudet lähipalveluperiaatteen mukaisesti. Tärkeää on kiinnittää huomiota myös saamelaiskulttuurin ylläpitämiseen ja edistämiseen. 

Kuten selonteossakin on todettu, monimuotoinen ja saavutettava kulttuuri on jokaisenoikeus. Kulttuuri kuuluu kaikille ihmisille taustasta riippumatta. Kulttuurin saavutettavuutta tulee parantaa myös sairaaloissa ja hoitolaitoksissa. Hoitoympäristöt eivät ole taiteen väliaikainen sijoituspaikka, vaan parhaimmillaan ne ovat ympäristöjä, joissa taide pääsee oikeuksiinsa ja saa mahdollisuuksia uudenlaisten näkökulmien avaamiseen. 

Kasvatus ja koulutus osana kulttuuritoiminnan perustaa ja tulevaisuutta

Sivistys on toimivan yhteiskunnan perusta, ja kulttuuri on olennainen osa sitä. Selontekoon sisältyvä tavoite jokaisen oikeudesta osallistua taiteen ja kulttuurin tekemiseen ja kokemiseen tulee toteutua mahdollisimman täysimääräisesti. Tavoite tukee väestön sivistyksellisten oikeuksien toteutumista ja on myös edellytys kulttuurin alojen kasvulle. Valiokunnan näkemyksen mukaan harrastamisen, kasvatuksen, koulutuksen ja aktiivisesti kulttuurielämään osallistuvan yleisön näkökulmien tulisi näkyä selonteon toimeenpanossa esitettyä vahvemmin ja systemaattisemmin. Kulttuurin toteutuminen ja ylläpitäminen sivistyksellisten oikeuksien turvaamiseksi edellyttävät pitkäjänteistä työtä lasten kulttuurikasvatuksesta lähtien. 

Jokaisella lapsella tulee olla mahdollisuus osallistua taiteen perusopetukseen ja harrastustoimintaan perheen varallisuudesta riippumatta. Kulttuurin tulee olla saavutettavaa myös haavoittuvassa asemassa oleville lapsille ja nuorille. Kulttuurikasvatuksella turvataan sivistystä, lukutaitoa, yleistä hyvinvointia ja yhteiskunnan resilienssiä sekä ohjataan lapsia ja nuoria aktiiviseen yhteiskunnan jäsenyyteen. Kulttuuripoliittisen selonteon jatkotyössä tuleekin huomioida pitkäjänteinen taide- ja kulttuurikasvatus myös osana tulevaisuustaitojen harjaannuttamista edellä mainittujen tekijöiden lisäksi. On luotava malleja, joiden avulla perheen varallisuudesta riippumatta pitkäjänteiset kulttuuri- ja taideharrastukset ovat lapsille mahdollisia. On huomattava, että kulttuuritaitojen kehittämisen rinnalla lapset tulee nähdä myös kulttuurin kokijoina ja tekijöinä. 

Selonteossa on todettu, että koulu on Suomen suurin kulttuurilaitos. Taide- ja kulttuurikasvatuksen vahvistaminen tapahtuu siellä osana opetussuunnitelman mukaista toimintaa kaikkien lasten ja nuorten osallisuutta vahvistaen. Taide- ja kulttuuritoiminnalla tuetaan myös opettajien ja kasvattajien kasvatus- ja opetustyötä. Valiokunta yhtyy selonteossa esitettyyn tavoitteeseen edistää suunnitelmallisesti kulttuurialan sekä taidekasvatuksen ja opetuksen toimijoiden välistä yhteistyötä, johon julkiset ja yksityiset toimijat osallistuvat. 

Valiokunnan näkemyksen mukaan kulttuurin mahdollisuuksia tulee tarkastella myös eri koulutusasteiden näkökulmasta. Taidekasvatus ja taidealojen koulutus ovat kulttuurin perusta ja samalla ne ovat tulevaisuuden rakentajia. Valiokunta pitää myönteisenä, että selonteossa on kiinnitetty huomiota lukutaidon tärkeään merkitykseen, mutta kiinnittää huomiota siihen, että selonteossa ei ole käsitelty muita kulttuurisen osallistumisen kansalaistaitoja. Asiantuntijalausunnon mukaan esimerkiksi laulun ja soiton tukeminen edistää taiteelliseen ilmaisun ja luovuuden ohella myös oppimisen yleisiä valmiuksia ja antaa näin keinoja harjaannuttaa kognitiivisia ja motorisia taitoja sekä keskittymiskykyä. On tärkeää, että toimeenpanosuunnitelmassa huomioidaan monipuolisesti eri toimet, joilla voidaan vahvistaa kaikkien väestöryhmien osallisuutta taidekasvatukseen ja -harrastukseen. 

Kulttuurin edistämistyön osaksi tulee ottaa myös mediataitojen, kuten medialukutaidon, kehittäminen kansallisten mediakasvatuslinjausten mukaisesti. Valiokunta tuo esille aikaisempaan lausuntoonsa SiVL 2/2024 vp viitaten, että dis- ja misinformaatioon perustuva informaatiovaikuttaminen horjuttaa pahimmillaan yhteiskunnan koossa pitävää luottamusta. Medialukutaito on keskeinen keino vahvistaa yhteiskunnan turvallisuutta ja toimivaa demokratiaa. Lisäksi medialukutaidon edistäminen luo pohjaa koko yhteiskunnan kriisinsietokyvylle. 

Tutkimus ja tietoperusta

Tieto on osa kulttuurin arvoketjun perustaa. Tiedon kertyminen edellyttää kulttuurin ja taiteen tutkimusta sekä taiteellista tutkimusta. Saadun asiantuntijalausunnon mukaan suomalaiset yliopistot ovat kansainvälisesti tunnustettuja edelläkävijöitä taiteellisen tutkimuksen kehittämisessä. Taiteellinen tutkimus ei välttämättä tarkastele taidetta itseään, vaan se voi käsitellä myös muihin aloihin liittyviä ilmiöitä ja asioita taiteen keinoin. Nämä tarkastelun kohteet nousevat usein eri tieteenalojen reuna-alueilta. Taiteellinen tutkimus pyrkii herättämään keskustelua yleisön kanssa. Se vaatii syvällistä ja ammattimaista taiteen tekemisen ymmärtämistä. 

Valiokunta toteaa, että kulttuurialaa koskevan ajantasaisen tutkitun tiedon kartuttaminen edellyttää riittävää tilastotietoa ja mahdollisuuksia sen tutkimukselliseen hyödyntämiseen. Tämä tulee varmistaa riittävällä resursoinnilla ja oikealla työnjaolla. Tiedon tarve kytkeytyy kulttuurin tutkimuksen ohella selonteon toimeenpanossa hyödynnettävän tiedon tuottamiseen. Esimerkiksi kun tehdään päätöksiä kulttuurin paikallisen ja alueellisen saatavuuden ja saavutettavuuden toimeenpanosta, tarvitaan ajantasaista tietoa kulttuurin tilasta Suomen eri kunnissa ja alueilla. Tutkittua tietoa tarvitaan selonteon toimeenpanon valmistelun lisäksi sen toteutumisen, vaikutusten ja vaikuttavuuden arviointiin. 

Rahoitus

Kulttuurin rahoituksesta huolehditaan yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. Kuten selonteossa on todettu, valtion ja kuntien yhteinen tuki kulttuurille on yli 2 miljardia euroa vuodessa. Eniten kulttuuria rahoittavat kotitaloudet, noin 5 miljardilla eurolla vuosittain. Myös säätiöillä ja yrityksillä on keskeinen rooli kulttuurin rahoittamisessa. Siten Suomi ei ole yhden mallin maa. Julkinen tuki on tärkeä vipuvoima yksityisen rahoituksen kasvattamiseksi. Se muun muassa luo edellytykset korkealaatuiselle taiteelle, joka houkuttelee yleisöä ja kasvattaa lipputuloja. 

Valiokunnan näkemyksen mukaan pyrkimykset nostaa kulttuurin ja luovien alojen BKT-osuutta ja vahvistaa alojen julkista rahoitusta ja rakenteita sekä lisätä rahoituksen ennakoitavuutta ja pitkäjänteisyyttä ovat olennaisia, jotta kulttuuriala pystyy voimistumaan ja kasvamaan. Vaikka julkinen talous asettaa rahoitukselle tiukat reunaehdot, pienen kieli- ja kulttuurialueen kulttuuri tarvitsee riittävän julkisen rahoituksen täydentämään yksityisen kulutuksen luomaa tuotannon taloudellista perustaa. Kyseessä on siten myös markkinapuutteen korjaaminen: vain Suomessa luodaan suomalaista kulttuuria. 

Kulttuuri- ja luovien alojen toimijoiden tarpeet tulee ottaa huomioon myös valtion TKI-rahoitusta suunniteltaessa jo rahoitusinstrumenttien suunnittelun alkuvaiheessa. Tämä toteutuu parhaiten, kun suunnittelutyössä hyödynnetään mainittujen toimialojen asiantuntemusta. 

Asiantuntijalausunnossa on tuotu esille EU:n rahoituksen, kuten maaseutujen toimintaan kohdistettavan CAP-suunnitelman mukaisen rahoituksen, suuri merkitys suomalaiselle kulttuuritoiminnalle. Kulttuurin rahoituksen kokonaisuudessa tulee huomioida, että EU:n osarahoittamista kulttuurihankkeista on tullut 1990-luvulta alkaen Suomen kulttuurielämää edistävä tekijä perinteisten valtiollisen ja kunnallisen kulttuuripolitiikan rinnalle. 

Valiokunta toteaa, että selontekoa toimeen pantaessa on tarpeellista pohtia, miten kulttuurin eri rahoittajatahojen, kuten valtion, kuntien ja yksityisten rahoittajien, kesken saadaan luotua nykyistä pysyvämpiä ja suunnitelmallisempia yhteistyön rakenteita. Osana alan kasvun mahdollistamista vahvistetaan toimijoiden omien tulojen kasvattamista, pääomarakenteen kehittymistä sekä toteutetaan lahjoitusten verovähennysoikeus. Kulttuuritoiminnan ylläpitämiseksi tarvitsemme jatkossakin useampia rahoitusjärjestelmiä ja uusia kestäviä tapoja kulttuurin rahoittamiseen. Rahoituskokonaisuudessa on yhä tärkeämpää pystyä yhdistämään eri rahoittajien parhaat puolet. Siinä tulee huomioida alan toiminnan luonne ja sen sisällä olevien eri alojen erot sekä alueellisen tarjonnan ja kysynnän vaatimukset. Samalla tulisi löytää konkreettisia mekanismeja uusien yksityisten investointien syntymiselle. Rahoitusjärjestelmän kehittäminen edellyttää eri rahoittajatahojen keskinäistä yhteistyötä ja strategista kokonaisajattelua. 

Kulttuurin tekijät

Kulttuuri rakentuu tekijöiden varaan

Kulttuurin arvoketjun elinvoima nojaa taiteilijoiden toimintaedellytysten ylläpitoon ja kehittämiseen. Ilman taiteilijoiden sekä muiden taiteen ja kulttuurin ammattilaisten toimintaa ei ole mitään, minkä varaan arvoketjun muut osat voivat rakentua. Jotta tekijät voivat määritellä työnsä lähtökohdat riippumattomasti, on tärkeää, että taiteen vapaus turvataan myös rahoitusjärjestelmissä. 

Valiokunta pitää kannatettavana, että taiteilijoiden toimintaedellytysten turvaaminen on otettu yhdeksi keskeiseksi osaksi selonteon toimeenpanoa (luku 3.2). Selonteon mukaan kulttuuri- ja luovien alojen tekijöiden työmarkkina-aseman vahvistamiseksi parannetaan korvaus-, palkkio- ja sosiaaliturvajärjestelmien toimivuutta, tuetaan toimintamallien ja verkostojen kehittymistä ja arvoverkkojen nivelkohtia sekä vahvistetaan ansaintaa alusta- ja tekijänoikeustaloudessa. On tärkeää, että selonteon tavoitteissa ja toimenpiteissä tunnistetaan monenlaiset taiteen ja kulttuurin tekijät, niin luovan toiminnan ytimessä olevat taiteilijat kuin myös muut taide- ja kulttuurialojen ammattilaiset sekä eri yhteisöjen ja organisaatioiden työ taiteen ja kulttuurin kentällä. 

Valiokunta korostaa, että selonteon jatkotoimiin kuuluvassa taiteilijoiden työnteon edellytysten kohentamisen valmistelussa on tärkeä hahmottaa paitsi taiteen ja kulttuurin kokonaisuus myös taiteenalakohtaiset erot. Kuten selonteossa on todettu, taiteenalat poikkeavat toisistaan huomattavastikin, mikä on vaikuttanut muun muassa eri alojen toiminta-, kehittämis- ja rahoitusrakenteisiin. Esimerkiksi esittävän taiteen aloilla työskennellään vahvassa vuorovaikutuksessa toisten kanssa, kun taas kuvataide ja kirjallisuus ovat puolestaan niin sanottuja yksilötaiteita. 

Selonteon nykytilan kuvauksessa on tunnistettu huoli taiteilijoiden toimeentulosta. Luovan alan ammattilaiset tekevät usein työtä eri työnantajille. Vapaan kentän taiteilijoiden (freelancereiden) ansiot muodostuvat vuorottelusta palkka- ja yrittäjätyön välillä, apurahoista, palkkioista, teosmyynneistä ja tekijänoikeuskorvauksista, jotka saadaan yleensä viiveellä. Tulovirtoja on vaikea ennakoida ja ne ovat epäsäännöllisiä. Freelancer-taiteilijoiden työehdoissa, tukimuodoissa ja sosiaaliturvassa on merkittäviä kehitystarpeita. Valiokunta korostaa, että niiden korjaamiseksi tulee löytää kestävät ratkaisut. Epätyypilliset työsuhteet ja moninainen tulonmuodostus sekä sosiaaliturvan nykyistä parempi sovittaminen niihin ovat tekijöitä, joilla myös turvataan luovien alojen työntekijöiden riittävyyttä ja mahdollisuuksia toimia ammattimaisesti. 

On huomattava, että paitsi kulttuurialalla opiskelevien myös siellä toimivien ammattilaisten osaamisen kehittämisestä tulee huolehtia kulloistenkin osaamistarpeiden mukaisesti. Koulutuksen tulee vastata sekä tekijöiden että yritysten tarpeisiin ja elää mukana muutoksissa. Toimet, joilla vahvistetaan kulttuuri- ja luovien alojen ammattilaisten osaamista yritystoiminnassa ja taloudellisessa toiminnassa, vahvistavat oletettavasti myös toimeentuloa ja parantavat siten ansioperusteisen sosiaaliturvan tasoa silloin, kun siihen on tarvetta. Yrittäjien, alan toiminnan kehittäjien ja rahoittajien osaamista immateriaalioikeuksista ja aineettoman pääoman hyödyntämisestä tulee vahvistaa. Tekoälyn tuoma murros vaatii nopeaa sopeutumista ja täydennyskoulutusta jo lähivuosina. 

Tekijänoikeudet ja teknologian kehittyminen

Valiokunta pitää hyvänä, että selonteossa on kiinnitetty huomiota tekijänoikeuksiin tuomalla esille muun muassa se, että teosten hyödyntämisen on aina tuotava korvaus tekijälleen. Valiokunta yhtyy selonteossa esitettyyn tavoitteeseen kehittää ja ylläpitää tekijänoikeuslainsäädäntöä ja -järjestelmää niin, että tekijöiden taloudelliset ja moraaliset oikeudet turvataan ja että lainsäädäntö ja järjestelmä tukevat oikeuksien tehokasta lisensiointia ja ansaintalogiikoiden innovatiivista kehittämistä. Samoin kannatettavia ovat tavoitteet nykyistä paremmasta tasapainosta tekijänoikeuksien sopimusosapuolten välillä ja tehokkaasta oikeuksien valvonnasta. 

Valiokunta painottaa, että tekijänoikeuksien suoja on varmistettava tekijöille myös tulevaisuudessa. Tekijänoikeudella on oleellinen merkitys luovien alojen tekijöiden ja yritysten ansionmuodostuksessa. Kuten asiantuntijalausunnossa on todettu, ilman vahvaa tekijänoikeutta ja sopimusvapautta ei ole olemassa kukoistavaa alusta- ja tekijänoikeustaloutta. 

Tekijänoikeuden ytimen muodostaman laki-, direktiivi- ja sopimuspohjaisen yksinoikeusjärjestelmän tulee olla tekijänoikeusjärjestelmän perustana. Yksinoikeusjärjestelmää täydentävät yksilölliset ja kollektiiviset lisensiointitavat ja -ratkaisut, joiden avulla turvataan oikeudenmukaiset korvaukset oikeudenhaltijoille, suojataan panostuksia ja investointeja sekä varmistetaan erilaisten aineistojen saatavuus suojattujen aineistojen käyttäjille ja hyödyntäjille. Teosten ja muun sisällön käyttämisen tulee jatkossakin perustua sopimuksiin. 

Tällä hetkellä erityisesti tekijänoikeuden ja tekoälyn yhteensovittaminen on vaikeaa: sääntely laahaa perässä samaan aikaan, kun tekijöillä ja muilla oikeudenhaltijoilla ei ole keinoja reagoida ilmeisiin teosten lainvastaisiin käyttötilanteisiin. Kulttuuripoliittisessa selonteossa on suhtauduttu maltillisen myönteisesti tekoälyn käyttöön luovassa toiminnassa. Selonteon mukaan kulttuuri- ja luovien alojen kasvun edistämiseksi tarvitaan erityisiä toimenpiteitä, jotka vahvistavat uusien teknologioiden hyödyntämistä ja varmistavat, että syntyvä aineeton pääoma jää kotimaahan ja tukee Suomen taloutta. Selonteossa on mainittu myös, että tekoäly on mahdollisuus laajentaa luovaa ilmaisua ja saavuttaa uusia yleisöjä, ja korostettu, että tekoäly toimii parhaimmillaan luovien prosessien vauhdittajana ja kasvun vahvistajana. Lisäksi siinä on tuotu esille, että tekoälyn hyödyntämiseen tulee suhtautua tasapainoisesti tekijänoikeuksia ja taiteilijoiden työtä kunnioittaen. 

Tekoäly tulee olemaan mahdollisuus ja luovilla aloilla hyödynnettävä työväline, mutta asiantuntijalausunnon mukaan se myös uhkaa heikentää taiteilijoiden työnteko- ja toimeentulomahdollisuuksia. Esimerkkinä tästä on tuotu esille ihmisten luomien teosten käyttäminen tekoälyn kouluttamisessa. Valiokunta korostaa, että tekoälyjen kouluttamiseen kyseenalaisin menetelmin tulee puuttua tehokkaasti. Koska kulttuurialojen talous perustuu tekijänoikeuksiin, tulee vahva tekijänoikeussuoja ja toimivat oikeussuojakeinot turvata teknologian kehittyessä. Tekoälyn koulutusaineistona käytettyjen teosten tekijöitä tulee kompensoida oikeasuhtaisesti ja sen koulutusprosessissa käytettyjen aineistojen tietojen tulee olla avoimesti saatavilla. On tärkeä ottaa huomioon myös se, että tekijänoikeudella suojatun sisällön käyttämiseen tekoälymallin kouluttamisessa tarvitaan oikeudenhaltijan lupa. Asiantuntijalausunnon mukaan generatiivisen tekoälyn aiheuttamat haasteet edellyttävät tekijänoikeuden digitaalisen infrastruktuurin pikaista kehittämistä. 

Tekijänoikeusinfrastruktuuria voi luonnehtia tekijänoikeuden tietopohjaiseksi selkärangaksi. Tekijänoikeuksien piirissä tietoa ja käytänteitä on yhdenmukaistettu ja standardisoitu luovilla aloilla viimeisten 20 vuoden aikana tukemaan niiden omia toimintoja, ei niinkään tekijänoikeusjärjestelmän yleisen toimivuuden varmistamiseksi. Tekijänoikeusinfrastruktuuri on kehittynyt erillisenä tietojärjestelmänä, joka on kuitenkin edellytys sille, että luovien alojen liiketoiminnan taustalla olevat tekijänoikeudet toteutuvat käytännössä. Sen laatu ja kattavuus vaihtelevat eri aloilla, mikä on vaikuttanut muun muassa siihen, kuinka hyvin tekijät ovat saaneet palkkion teostensa käytöstä digitaalisessa ympäristössä. 

Toimiva tekijänoikeusjärjestelmä edellyttää oikeuksien tehokasta täytäntöönpanoa myös tekoälyn aikakaudella. Saadun selvityksen mukaan tekoälyä ja tekijänoikeuksia koskevaan tilannekuvaan EU:ssa vaikuttaa EU:n tekoälylautakunnan alaisuuteen asetettujen työryhmien valmistelutyö tekoälyasetukseen sisältyviä velvoitteita koskevista käytännesäännöistä ja koulutusdataa koskevasta tiivistelmästä. 

Valiokunnan näkemyksen mukaan selonteon toimeenpanosuunnitelmassa tulee huomioida Suomen aktiivinen rooli tekijänoikeuksien tehokkaassa täytäntöönpanossa sekä EU:n sisämarkkinoilla että kansallisesti. Alan tulevaisuuden kannalta on keskeistä varmistua siitä, että säännöt ovat luovien sisältöjen tekijöille reilut myös digitaalisessa toimintaympäristössä. Tekijänoikeusjärjestelmän ajantasaisuudesta on huolehdittava jatkuvasti tekijänoikeuslainsäädäntöä ja -politiikkaa päivittämällä. 

Kulttuuri on kansallista ja kansainvälistä

Selonteossa on todettu, että taide ja kulttuuri ovat osa sivistystämme ja perintöämme edellisiltä sukupolvilta tuleville ja että suomalaiset voivat olla ylpeitä omasta monipuolisesta kulttuuriperinnöstään. Suomalaisella kulttuurilla on itseisarvo ja kansakuntaa suojaava merkitys epävakaassakin turvallisuusympäristössä. Vahva kulttuuri-identiteetti on pohja terveelle itsetunnolle ja henkiselle kriisinkestävyydelle. Se auttaa meitä ymmärtämään itseämme osana maailmaa. 

Valiokunnan mielestä selonteossa on tunnistettu hyvin kansallisen kulttuurin merkitys demokratian ja yhteiskunnallisen luottamuksen ja henkisen kantokyvyn vahvistajana. Samalla on tunnistettu tarve huolehtia suomalaisen kulttuuriperinnön elinvoimaisuudesta. Suomalainen kulttuuri kasvaa ja vahvistuu, kun siinä kuuluu kaikkien ääni. Vakaan ja hyvinvoivan yhteiskunnan tulee pitää kaikkien osallisuudesta huolta. Tämä on tärkeää paitsi suomalaisen luovuuden myös kansainvälisessä toimintaympäristössä menestymisen kannalta. 

Selonteossa on kuvattu kulttuurin kansainvälistä vuorovaikutteisuutta tuomalla esille muun muassa tukirakenteet ja rahoitusinstrumentit sekä verkostoituminen. Valiokunta pitää hyvänä, että selonteon toimeenpanosuunnitelmaa tullaan toteuttamaan vuorovaikutteisesti kulttuurin kansainvälistymisstrategian kanssa. Strategia on tarkoitus laatia ministeriöiden (OKM, UM ja TEM) ja kulttuurialan muiden toimijoiden välisenä yhteistyönä ja siihen tullaan kirjaamaan muun muassa kansainvälistymisen painopisteet, tavoitteet, ekosysteemien vahvistamisen keinot sekä keskeiset toimenpiteet. Kansainvälistymisen tavoitteita ja toimenpiteitä valmisteltaessa on tarpeen kiinnittää huomiota luovien alojen kansainvälistymisen suunnitelmalliseen kehittämiseen: Suomessa on kansainvälisesti tunnustettuja tekijöitä ja lahjakkuuksia, mutta asiantuntijalausunnon mukaan he jäävät yksin kansainvälistymispyrkimyksissään, koska kansainvälistymistä tukevat rakenteet eivät ole riittävät. 

Selonteossa on tunnistettu kulttuurin merkitys myös Suomen maakuvan muodostumisessa. Maakuvalla on suora yhteys maan houkuttelevuuteen asumispaikkana, opiskelumaana, matkailukohteena ja jopa investointien kohteena. Mielikuva toisesta maasta syntyy usein kulttuurituotteiden perusteella. Tästäkin näkökulmasta kulttuurilla on tärkeä tehtävä Suomen kansainvälisessä toiminnassa. 

Kulttuurialalla työskentelevien osaamisen ja ammattitaidon ylläpitäminen kansainvälisellä tasolla edellyttää jatkuvaa vuorovaikutusta ja verkostoitumista. Elokuvat, pelit, musiikki, muoti ja audiovisuaaliset tuotannot syntyvät usean kansainvälisen toimijan yhteistyönä ja näitä verkostoja on jatkuvasti laajennettava. Tällaiset yhteistyökuviot tuovat suomalaisille osaamista, ja suomalaisen osaamisen kansainvälinen jakaminen puolestaan vahvistaa maakuvaamme korkean koulutustason maana. Tärkeää on myös parantaa kulttuuri- ja luovien alojen ammattilaisten mahdollisuuksia työskennellä ja verkostoitua kotimaassa ja ulkomailla. 

Valiokunnan näkemyksen mukaan kulttuuria tulee hyödyntää myös osana ulkosuhteita globaalin vastuun sekä kahden- ja monenvälisten yhteistyösuhteiden vahvistamisessa. Kulttuuri mahdollistaa dialogin ylläpitämistä myös aikana, jolloin ristiriidat vaikeuttavat suoria kohtaamisia. Taiteen ja kulttuurin avulla voimme tehdä näkyviksi vaikeitakin aiheita ja tulla ymmärretyiksi yli kielirajojen. 

Viimeaikaiset kriisit ovat osoittaneet, että kansainvälinen solidaarisuus syntyy usein kulttuurin ja taiteen välityksellä. Asiantuntijalausunnossa on tuotu esille, että esimerkiksi Ukrainan kokemus on osoittanut, että kulttuuri luo kansallista resilienssiä ja on myös keino mobilisoida kansainvälistä tukea. Selonteon toimeenpanossa on hyvä varmistaa keinot, joiden avulla voidaan huolehtia siitä, että Suomen tarina, arvot ja kulttuurinen erityislaatu tunnetaan mahdollisimman laajasti. 

Selonteon toimeenpanosuunnitelma

Valiokunta painottaa asiantuntijalausunnoissa yleisesti esille tulleeseen näkemykseen viitaten, että selonteon eduskuntakäsittelyn jälkeen laadittavalla toimeenpanosuunnitelmalla on ratkaiseva merkitys selonteossa esitettyjen tavoitteiden toteutumisessa. Toimeenpanosuunnitelman laadinta tulee toteuttaa osallistamalla laajasti eri toimijoita. Toimeenpanosuunnitelma on tarkoituksenmukaista valmistella poikkihallinnollisesti tarvittavien hallinnonalojen ministeriöiden ja alan muiden toimijoiden kanssa. Tällä voidaan varmistaa eri tahojen tarpeiden tunnistaminen ja myös suunnitelman käytännön toteuttamisen sujuvoittaminen. 

Valiokunta pitää oleellisen tärkeänä, että suunnitellusta toimeenpanosuunnitelmasta muodostuu riittävän konkreettinen selonteon tavoitteiden saavuttamiseksi. Kulttuuri tulee tunnistaa siinä keskeisenä kansallisena infrastruktuurina, ei vain satunnaista taloudellista tai toiminnallista tukea tarvitsevana sektorina. Suunnitelman tulisi olla asiakirja, joka mahdollistaa pitkäjänteisen ja selkeän etenemisen. Sen tulee sisältää myös suunnitelma riittävästä rahoituksesta tavoitteiden saavuttamiseksi. 

Valiokunta korostaa, että selonteon toimeenpanosuunnitelman tulee jatkossa määrittää kaikkea kulttuurin kannalta merkittävää päätöksentekoa hallintorajoista riippumatta. Toimeenpanosuunnitelman noudattamiseen tulee sitoutua eri hallinnonaloilla ja yli vaalikausien. Valiokunta tukee selonteossa esitetyn valtioneuvostotason ylivaalikautisen toimielimen perustamista selonteon toteutumisen seuraamiseksi ja arvioimiseksi sekä kulttuurin edistämistä koskevien aloitteiden tekemiseksi. Tämä olisi kulttuuripolitiikan roolin vahvistamisen kannalta ensiarvoisen tärkeää.