Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyy lokakuussa 2016 Kanadan sekä Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden välillä allekirjoitetun laaja-alaisen talous- ja kauppasopimuksen (jäljempänä CETA-sopimus) sekä lain sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta.
CETA-sopimus, on kattavin EU:n tähän asti solmimista vapaakauppasopimuksista. Sen tavoitteena on asteittain ja vastavuoroisesti vapauttaa osapuolten välinen tavara- ja palvelukauppa olennaisilta osin. Kyseessä on sekasopimus, jonka määräykset kuuluvat osittain jäsenvaltioiden ja osittain EU:n toimivaltaan. EU:n lisäksi sopimuksen osapuolia ovat jäsenvaltiot, ja sopimus edellyttää sekä unionin että jäsenvaltioiden hyväksyntää.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää sopimuksen tavoitteita hyvinä ja kannatettavina. Sopimus mahdollistaa EU:n yrityksille pääsyn Kanadan markkinoille. Vienti Kanadaan helpottuu, kun tuotestandardit tunnustetaan molemmin puolin tähänastista kattavammin, ja tuotteille tehtävien kaksinkertaisten testien määrä vähenee. Lisäksi sopimus helpottaa esimerkiksi asiantuntijoiden määräaikaista liikkuvuutta sekä tutkintojen tunnustamista.
Sopimuksen soveltamisala ja varaumat
Sosiaali- ja terveysvaliokunnan toimialan osalta olennaiset palvelualat, joita CETA-sopimus ja sen palvelukauppaa koskevat määräykset koskevat, ovat sosiaali- ja terveyspalvelut, vakuutuspalvelut sekä terveyteen liittyvien tuotteiden, kuten alkoholin, tupakan ja lääkkeiden, kauppaan liittyvät asiat. Sopimus ei kata julkisia palveluja, joiksi katsotaan palvelut, joita ei tarjota kaupallisesti eikä kilpailtaessa yhden tai useamman taloudellisen toimijan kanssa.
Julkisia palveluja koskevien määritelmien tulkinta Suomen sosiaali- ja terveyspalvelujen osalta ei ole yksiselitteinen, eli Suomen julkiset palvelut eivät yksiselitteisesti kuulu kaikilta osin sopimuksen julkisten palvelujen poissulun piiriin. Tästä syystä Suomi on tehnyt sopimuksen sitoumuksiin sosiaali- ja terveyspalveluja sekä lakisääteistä työeläkevakuutusta koskevia varaumia. Lisäksi Suomi on tehnyt sopimukseen rajoituksen lääkkeiden jakelupalveluiden ja vähittäismyynnin sekä alkoholin vähittäismyyntimonopolin osalta. Suomi säilyttää varaumien nojalla julkisissa palveluissa Suomen lainsäädännön muuttamismahdollisuuden sosiaali- ja terveyspalveluissa tulevaisuudessa. Tämän lisäksi sopimuksen osapuolten yhteisessä tulkitsevassa välineessä vahvistetaan valtioiden oikeus tarjota ja tukea julkisia palveluja. Siinä selvennetään myös, että sopimus ei estä hallituksia sääntelemästä näitä palveluja. Sopimus ei myöskään vaadi yksityistämään näitä palveluja tai estä julkisten palveluiden soveltamisalan laajentamista tulevaisuudessa tai julkista tahoa palauttamasta niitä palveluja, jotka ovat aiemmin yksityistetty tai kilpailutettu, takaisin julkisen tahon tuotantoon.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää sopimukseen kirjattuja varaumia välttämättöminä. Varaumat ovat kansallisesti erityisen tärkeitä sosiaali- ja terveyspalveluissa, kun sote-uudistuksella tavoitellaan palvelujärjestelmää, joka perustuu nykyistä vahvemmin monituottajamalliin. Valiokunta toteaa, että on Suomen edun mukaista säilyttää myös tulevaisuudessa julkisissa sosiaali- ja terveyspalveluissa kansallinen lainsäädäntövalta.
Sopimuksen sijoitussuoja- ja riidanratkaisujärjestelmä
CETA-sopimus pitää sisällään uuden sijoitussuoja- ja riidanratkaisujärjestelmän. Sopimuksen määräyksillä pyritään turvaamaan syrjimätön kansallinen kohtelu toiselle osapuolelle sekä edistämään sijoitusten suojaa. Sijoitusten suojaa koskevassa jaksossa vahvistetaan osapuolten oikeus sellaisiin sääntelytoimiin, jotka ovat tarpeen legitiimien politiikkatavoitteiden, kuten kansanterveyden, turvallisuuden, ympäristön, julkisen moraalin, sosiaalisen tai kuluttajan suojelun sekä kulttuurillisen monimuotoisuuden suojelun, saavuttamiseksi. Pelkästään se, että osapuolen sääntely vaikuttaa kielteisesti sijoitukseen tai muuttaa sijoittajan odotuksia, voitto-odotukset mukaan luettuina, ei merkitse velvollisuuden rikkomista. Näin ollen Suomi voi edelleen säätää esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämistavasta ja rahoituksesta tai muista legitiimeistä terveystavoitteista, mutta tämä olisi tehtävä sijoittajien kohtelusta annettujen määräysten puitteissa.
Vaikka Suomi on tehnyt sopimukseen edellä todetut varaumat, sopimuksen sijoitusten suojaa koskevat määräykset koskevat myös niitä aloja, joiden osalta sopimukseen on tehty edellä todettuja varaumia. Näin ollen kansallinen sääntelyoikeus on sopimuksessa taattu, mutta sijoittajilla on siitä huolimatta mahdollisuus myös varaumia koskevilla aloilla nostaa valtiota vastaan kanne sopimuksella perustetussa riitojenratkaisumenettelyssä perusteenaan se, että kansallista päätösvaltaa käytetään sopimuksen vastaisesti.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää hyvänä, että CETA-sopimuksessa on korjattu joitain aiempaan sijoittajansuojaan ja siihen liittyvään riidanratkaisumenettelyyn liittyviä puutteita. Valiokunta toteaa kuitenkin, että sopimuksessa ei ole poistettu sitä perusongelmaa, että sopimuksen myötä siirretään kotimaisia hallinto- ja tuomioistuinratkaisuja koskevaa päätösvaltaa ulkomaiselle lainkäyttöelimelle. Näin rajataan muiden muassa sosiaali- ja terveysalalla kansallista toimivaltaa tavalla, jonka laajuutta on vaikea etukäteen arvioida. Valiokunta pitää esitystä siltä osin puutteellisena, että siitä ei ilmene, miten Suomessa on valmistauduttu tuleviin kanteisiin vastaamiseen tai oikeudenkäynteihin ja korvauksiin. Mahdollisiin kanteisiin vastaaminen vaatii usein huomattaviakin resursseja, vaikka lopullinen ratkaisu olisikin valtiolle myönteinen. Siten jo kannemahdollisuuden olemassaolo tarjoaa tilaisuuden painostaa viranomaisia, joiden on otettava huomioon menettelyn aiheuttamat kustannukset.
Valiokunta toteaa, että hallituksen esityksessä on kiinnitetty huomiota lähes yksinomaan sopimuksen tarjoamiin etuihin. Sijoittajansuojan haittoja ei ole arvioitu yleisen edun, julkisen talouden tai muiden yhteiskuntapolitiikan tavoitteiden näkökulmasta.
EU-tuomioistuin on useaan otteeseen todennut, että ylin valta EU-oikeuden tulkinnassa kuuluu EU-tuomioistuimelle (EU-oikeuden niin sanottu autonomiaperiaate). Sijoittajansuojariitoihin voi kuulua EU-oikeuden tulkitsemista. Belgian hallitus on pyytänyt EU-tuomioistuimelta lausuntoa CETA-sopimuksen sijoittajansuojan yhteensopivuudesta EU-lainsäädäntöön. Valiokunta toteaa, että tällä lausunnolla voi olla vaikutuksia, jotka olisi asianmukaista olla tiedossa sopimusta hyväksyttäessä.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Suomella on tällä hetkellä 67 voimassaolevaa kahden välistä investointisuojasopimusta. Valiokunta toteaa, että hallituksen on syytä jatkossa kiinnittää huomiota niihin vaikutuksiin, jotka aiheutuvat sopimuksiin sisältyvistä investointisuojavelvoitteista palvelujärjestelmälle sekä korkean terveyden-, turvallisuuden-, kuluttajan-, työ- ja ympäristönsuojelun tasolle Suomessa ja EU:ssa.