Perustelut
Eduskunta edellytti aluehallinnon uudistuksen yhteydessä,
että hallitus antaa eduskunnalle seikkaperäisen
selonteon uudistuksen toimeenpanosta ja toteutumisesta.
Selonteko sisältää uudistuksen toimeenpanon
ja toteutumisen kuvauksen ja arvioinnin sekä eräitä aluehallinnon kehittämisen
jatkolinjauksia. Selonteossa ei ole erillistä sosiaali-
ja terveydenhuollon toimialan ohjauksen, valvonnan ja lupahallinnon
kehityksen tarkastelua.
Hallituksen yleisarvio uudistuksesta on, että se on
pääosin onnistunut hyvin. Valiokunnan saaman selvityksen
perusteella sosiaali- ja terveydenhuollon valvontaa on kehitetty
aikaisempaa systemaattisemmaksi ja yhtenäisemmäksi. Selvitysten
mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon kantelut ja epäkohtailmoitukset
ovat lisääntyneet ja valtakunnalliset valvontaohjelmat
ovat tuoneet aluehallintovirastoille uusia tehtäviä. Kuntien
vaikeudet saada esimerkiksi päteviä sosiaalityöntekijöitä samoin
kuin yksityisten palvelujen määrän kasvu
ovat osaltaan lisänneet ohjauksen ja valvonnan tarvetta
ja lupahallinnon työmäärää.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää välttämättömänä,
että kansalaisten oikeuksia yhdenvertaisten ja laadukkaiden
palvelujen saamiseen vahvistetaan virastojen toimintaa ja työnjakoa
edelleen kehittämällä ja turvaamalla
ohjauksen ja valvonnan edellyttämät voimavarat.
Aluehallintovirastojen tehtävät ja voimavarat
Aluehallintovirastot valvovat, että sosiaali- ja terveyspalvelut
ovat lain edellyttämällä tasolla ja myöntävät luvat
alueellisille yksityisille sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottajille.
Lisäksi virastot toimivat alkoholijuomien anniskelu- ja vähittäismyynnin
lupa- ja valvontaviranomaisina. Sosiaali- ja terveydenhuollon toimialan
tehtävät hoidetaan aluehallintovirastoissa peruspalvelut,
oikeusturva ja luvat -vastuualueella.
Selonteon mukaan aluehallintovirastot ovat kyenneet aloittamaan
toimintansa asiakaslähtöisesti. Ensimmäisissä kyselyissä asiakkaat
antoivat parhaat arvosanat viranomaisvalvonnasta. Toisaalta heikoimmat
arviot annettiin oikeusturva-asioiden, kuten kantelujen, valitusten
ja oikaisupyyntöjen käsittelystä. Asiakaslähtöisyyteen
onkin edelleen panostettava ja käynnistettävä uusia
kehittämistoimenpiteitä selonteossa esitetyllä tavalla.
Saadun selvityksen mukaan virastot ovat saavuttaneet niille
asetetut henkilöstön vähentämistavoitteet,
mutta niukentuneet resurssit ovat vaikeuttaneet lakisääteisten
tehtävien hoitamista. Säästöjä on
henkilöstövähennysten lisäksi
saatu aikaan toimitila- ja ICT-kuluissa. Valiokunta toteaa,
että voimavarojen vähentäminen
on aiheuttanut sosiaali- ja terveydenhuollon ohjauksessa ja valvonnassa
ongelmia, joihin on välttämätöntä löytää ratkaisuja
jatkossa.
Selonteosta käy ilmi, että sosiaali- ja terveydenhuollon
valvonnassa ovat kanteluiden käsittelyajat ja toimintayksiköiden
tarkastusten määrät jääneet
tulossopimuksissa asetetuista tavoitteista. Sosiaali- ja terveystoimen
kantelujen käsittelyaikatavoite on keskimäärin
8 kuukautta. Viime vuonna keskimääräiset
käsittelyajat vaihtelivat 8,3 kuukaudesta 13 kuukauteen.
Apulaisoikeusasiamiehen lausunnossa tuodaan esiin yksittäistapaus,
jossa kanteluratkaisun saaminen kesti 3 vuotta 8 kuukautta. Tarkastusten
osalta esimerkiksi Etelä-Suomen aluehallintovirastolle
on asetettu tavoite tarkastaa 10 % yksityisen sosiaali-
ja terveydenhuollon ympärivuorokautisista toimintayksiköistä,
kun vuonna 2011 näistä tarkastettiin 3 % ja
viime vuonna 2,5 %.
Myös lastensuojeluun liittyvät kantelut ja
valvonta-asiat ovat lisääntyneet ja valtakunnalliset valvontaohjelmat
edelleen lisäävät lastensuojeluun liittyviä tehtäviä.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan lastensuojelun valvonnan voimavarat
ovat lisääntyviin tehtäviin nähden
riittämättömät. Esimerkiksi
Pohjois-Suomen aluehallintoviraston ilmoituksen mukaan sillä ei
ole viime vuosina ollut kokonaista henkilötyövuotta käytettävissä lastensuojelun
valvontaan. Alueella toimii 58 yksityistä lastensuojelun
palvelujen tuottajaa, jolloin tarkastustavoitteen mukaisesti toimittaessakin
kussakin lastensuojelun toimintayksikössä voidaan
tehdä tarkastus- tai ohjauskäynti vain noin kerran
kymmenessä vuodessa. Valiokunta pitää tärkeänä,
että lastensuojelun laadun turvaamiseksi lastensuojelun
laatusuositukset valmistellaan ja valtakunnallinen kunnallisen lastensuojelun
valvontaohjelma käynnistetään pikaisesti.
Virastot ovat tulossopimusneuvotteluissa tuoneet esiin, että käsittelyaikojen
pidentyessä henkilöstöresurssit eivät
riitä ennalta ehkäisevään valvontaan.
Valtiovarainministeriön mukaan tuottavuusohjelman edellyttämiä henkilöstövähennyksiä
on
kohdennettu enemmän muille tehtäväalueille
kuin sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan tehtäviin.
Tämän hallinnonalan tehtävissä tuottavuusohjelman
edellyttämä henkilöstövähennys
on vuosina 2010—2012 ollut 3,4 prosenttia. Virastojen määrärahoja
on lisätty viime vuonna lisätalousarviossa 1,5
miljoonaa euroa ja tämän vuoden talousarvioesityksessä kertaluonteisesti
n. 1,7 miljoonaa euroa sosiaali- ja terveydenhuollon tehtäviin
ja ympäristölupatehtäviin. Valiokunta
pitää välttämättömänä, että sosiaali-
ja terveydenhuollon valvonnan edellyttämät voimavarat
turvataan, jotta painopistettä voidaan siirtää valvonnalle
asetettujen strategisten tavoitteiden mukaisesti ennalta ehkäisevään
valvontaan.
Valviran ja aluehallintovirastojen työnjako
Uudistuksen yhteydessä sosiaali- ja terveydenhuollon
ohjausta, valvontaa ja lupahallintoa pyrittiin selkiyttämään
ja vahvistamaan laajentamalla Valviran toimialaa muun muassa sosiaalihuollon
valvontaan. Aluehallintovirastojen valtiovarainministeriön
kyselyyn antamien vastausten mukaan aluehallintovirastojen voimavaroja on
siirretty Valviraan, mutta siirrettyihin tehtäviin liittyvää työtä tehdään
edelleen aluehallintovirastoissa. Valviran näkemyksen mukaan
voimavarojen siirrot eivät olleet riittäviä suhteessa Valviralle
annettuihin uusiin valtakunnallisiin tehtäviin. Valiokunta
kiinnittää tässä yhteydessä huomiota
myös siihen, että kuntien vastuulla oleva sosiaali-
ja terveydenhuollon valvonta toteutuu puutteellisesti. Kyselyyn
vastanneet pitivät sekä aluehallintovirastojen
että Valviran voimavaroja riittämättöminä niille
annettuihin tehtäviin nähden. Aluehallintovirastot
toivat valiokunnassa esiin myös ristiriidan tulossopimusten tavoitteiden
ja niiden toteuttamiseksi myönnettyjen voimavarojen välillä.
Selonteon mukaan aluehallintovirastojen ja Valviran yhteistyötä kehitetään
ja Valviran roolia selkiytetään suhteessa aluehallintovirastoihin.
Tämä selkiyttämistarve on ilmennyt myös oikeusasiamiehen
laillisuusvalvonnassa siten, että käytännön
tilanteissa on ollut epäselvää, minkä viranomaisen
tulee valvonta-asiaa hoitaa. Tällaiset toiminnalliset epäselvyydet
voitaisiin yleensä ehkäistä ohjeistusta
selkeyttämällä. Valviralla ei kuitenkaan
ole toimivaltaa valvoa aluehallintovirastojen toimintaa tai velvoittaa
niitä toimimaan ohjeidensa mukaisesti.
Hallitusohjelmassa todetaan, että Valviran koordinoivaa
ja ohjaavaa roolia suhteessa aluehallintovirastoihin vahvistetaan
ja lisätään lainsäädännöllisillä ja
muilla toimenpiteillä. Valiokunta pitää tärkeänä,
että tämän tavoitteen mukaisesti sosiaali-
ja terveysministeriö on asettanut työryhmän
selvittämään yhteistyön ja työnjaon
kehittämistä. Organisoinnin tulee olla myös kansalaisten
kannalta mahdollisimman selkeä ja yksinkertainen.
Tietohallinto
Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuoja
on lausunnossaan kuvannut tilannetta aluehallintovirastojen asianhallinnassa
sekasortoiseksi. Kanteluasian mahdollisen aluehallintovirastossa
vireilläolon selvittäminen on ollut käytännössä työlästä,
eivätkä aluehallintoviranomaiset ole pystyneet
tietojärjestelmien puutteiden vuoksi välittämään sujuvasti
tietoa esimerkiksi siitä, kuka asiaa käsittelee tai onko asia
jo ratkaistu. Aluehallintovirastot ovat tuoneet esiin, että lokakuussa
2011 käyttöön otettu yksityisten sosiaali-
ja terveydenhuollon palvelujen antajien rekisteri (Valveri) toimii puutteellisesti
eikä sen tehokkaaseen tuotantokäyttöön
ole päästy. Valiokunnan käsityksen mukaan
tietojärjestelmien puutteet aiheuttavat tarpeetonta työtä ja
pahentavat siten virastojen resurssipulaa. Valiokunta pitää tietojärjestelmien
kehittämistä ja toimivan asianhallintajärjestelmän
rakentamista kiireellisenä tehtävänä.