Neuvoteltavana oleva EU:n ja Yhdysvaltojen välinen sopimus on hyvin laaja-alainen sekä taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti merkittävä. Valiokunta pitää sopimusneuvotteluissa tärkeänä sitä valtioneuvoston kirjelmässään painottamaa lähtökohtaa, että neuvottelut ovat mahdollisimman avoimet ja läpinäkyvät. Neuvotteluista tulee antaa ajantasaista tietoa niin päätöksentekijöille kuin kansalaisille ja taata EU:n jäsenvaltioiden vaikutusmahdollisuudet sopimuksen sisältöön.
Laaja-alaiseen ja vastavuoroiseen tavara- ja palvelukaupan vapauttamiseen tähtäävä sopimus voi parhaimmillaan hyödyttää monin tavoin sopijapuolten taloutta ja yhteiskuntaa. Kaupan esteiden poistaminen kansainvälisin sopimuksin on kannatettavaa, varsinkin kun sopimuksen erityisenä painopisteenä on pienten ja keskisuurten yritysten markkinoillepääsyn helpottaminen. Kaupan vapauttaminen mahdollistaisi monille pk-yrityksille nykyistä kustannustehokkaamman tavan päästä Yhdysvaltain markkinoille, mikä myös toisi uusia työpaikkoja Suomeen. Sopimuksesta voi olla merkittävää hyötyä muun muassa terveysteknologian alalla toimiville suomalaisyrityksille.
Sosiaali- ja terveydenhuollon alalla EU:n ja Yhdysvaltojen väliset neuvottelut kauppa- ja investointisuojasopimuksesta koskettavat mm. sosiaali- ja terveyspalveluja, vakuutuspalveluja, apteekkeja ja lääkkeiden jakelua, alkoholin vähittäismyyntiä, tupakkatuotteiden kauppaa ja markkinointia, sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden ammattipätevyyksiä samoin kuin sääntely-yhteistyötä mm. lääkkeiden ja lääkinnällisten laitteiden osalta.
Sääntely-yhteistyö
Sopimuksen tavoitteena on lisätä sääntelyn avoimuutta ja viranomaisten välistä yhteistyötä, vaikutusarviointia sekä sidosryhmien kuulemista lakien ja määräysten laadinnassa. Valiokunnan näkemyksen mukaan sääntely-yhteistyön lisääminen ja hyvien sääntelykäytäntöjen edistäminen on kannatettavaa.
Valiokunta korostaa kuitenkin, että sopimukseen sisällytettävät sääntelyn yhteensovittamista ja teknisen sääntelyn purkamista koskevat kirjaukset eivät millään tavoin saa vaarantaa terveyden, turvallisuuden, kuluttajien, työntekijöiden ja ympäristön suojaamiseksi meillä säädettyä suojan tasoa taikka rajoittaa sääntelyoikeutta suojan tason nostamiseksi. Tavoiteltaessa sääntelyn yhtenevyyden lisäämistä ja yhteisiä standardeja ja käytäntöjä tulee standardit asettaa vähintään EU:n ja Suomen nykyiselle tai sitä korkeammalle tasolle. Esimerkiksi informaatio- ja kommunikaatioteknologiasta sovittaessa on tärkeää huomioida, että sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastiedot ja terveystiedot luokitellaan Suomessa ja EU:ssa arkaluontoisiksi tiedoiksi, joiden käsittely edellyttää korkeaa turvallisuustasoa. Palveluiden rajat ylittävässä tarjonnassa ja tietojen rajat ylittävässä siirrossa on turvattava korkea henkilötietojen suojan taso. Myös tietojen saatavuudesta on pyrittävä huolehtimaan.
Valiokunta pitää valtioneuvoston tavoin kannatettavana pyrkimystä vähentää päällekkäisiä ja raskaita testaus- ja sertifiointivaatimuksia sekä muita erilaisesta sääntelystä aiheutuvia kaupan esteitä. Lääkkeiden ja lääkinnällisten laitteiden osalta on kuitenkin tärkeää korostaa, että ne ovat paitsi kaupallisia tuotteita, myös kiinteä osa terveydenhuoltoa ja potilaiden hoitoa. Neuvotteluissa tuleekin huolehtia siitä, ettei kauppasopimuksella vaikeuteta lääkkeiden ja laitteiden käsittelyä osana kansallista terveyspolitiikkaa.
Potilaiden hoitoa edistävien tuotteiden nykyistä nopeampaa markkinoillepääsyä on asianmukaista helpottaa esimerkiksi kiinteämmällä yhteistyöllä sekä samanaikaisella ja yhdenmukaisella hakemusmenettelyllä, kunhan menettely ei vaaranna potilasturvallisuutta eikä uusien, tutkimusvaiheessa olevien lääkkeiden tai laitteiden asianmukaista arviointia. Lopullinen lääkevalmisteiden myyntilupahakemusten arviointi ja päätösvalta tulee valiokunnan näkemyksen mukaan jatkossakin pitää EU:n jäsenvaltion lääkevalvontaviranomaisella tai Euroopan lääkevirastolla.
Valiokunta kiinnittää standardien yhtenäistämistavoitteen osalta vakavaa huomiota myös sen mahdollisiin vaikutuksiin terveyspalveluihin. Euroopan standardisoimisjärjestö CEN on viime vuosien aikana laatinut standardeja terveyteen liittyviin palveluihin, muun muassa vuonna 2015 standardin esteettisistä kirurgisista hoidoista. Palvelujen standardisointi perustuu EU:n standardisoimisasetukseen ((EU) N:o 1025/2012). Euroopan komissiolla on mahdollisuus antaa CENille toimeksiantoja esimerkiksi terveyspalveluiden standardisoimiseen liittyen. CENin standardit ovat luonteeltaan pitkälti suosituksia, ellei niitä kansallisella toimenpiteellä saateta kaikkia toimijoita sitoviksi. Standardoinnin laajeneminen on kuitenkin kansallisen terveyspolitiikan kannalta ongelmallista, koska standardien laatijana on yksityinen taho, jonka päätöksenteko ei ole avointa, ja standardeja voidaan tehdä melko sattumanvaraisista aiheista yksittäisten tahojen intressien mukaisesti. Valiokunta tähdentää, että standardoinnin vaikutukset terveyspalveluihin tulisi ottaa vakavasti huomioon neuvoteltaessa standardisoimisasioista Yhdysvaltojen kanssa.
Julkiset palvelut
Valtioneuvoston mukaan sopimus ei vaaranna Suomen julkisten palveluiden järjestämistä, koska molempien osapuolten pääneuvottelijat ovat vahvistaneet, että julkiset palvelut tullaan sulkemaan pois sopimuksen piiristä. Julkisiksi palveluiksi katsotaan palvelut, joita ei tarjota kaupallisin perustein tai kilpailtaessa yhden tai useamman taloudellisen toimijan kanssa.
Valiokunta kannattaa julkisten palvelujen rajaamista pois sopimuksen piiristä. Poissuljennan yhteydessä on kuitenkin tärkeää huolehtia siitä, että julkisen palvelun määritelmä on riittävän yksiselitteinen ja kattava. Julkinen ja yksityinen, kaupallinen ja ei-kaupallinen palvelu voivat tarkoittaa eri asioita myös eri EU-jäsenmaissa. Oikeustilan ennakoitavuuden kannalta ei ole hyvä, jos muotoilu on hyvin tulkinnanvarainen ja sen sisältö määriteltävissä vain riitautuksen ja välimiesten tai tuomioistuimen ratkaisujen kautta.
Valiokunta on tyytyväinen, että Suomi on tehnyt monia varaumia esimerkiksi sosiaali-, terveys- ja koulutuspalveluihin. On tärkeää, että sosiaali- ja terveyspalvelujen erityinen luonne otetaan huomioon neuvoteltavassa sopimuksessa.
Valiokunta pitää hyvänä, että valtioneuvosto on ilmaissut näkemyksenään, että julkisissa hankinnoissa sopimuksen ulkopuolelle jäisivät sosiaali- ja terveyspalvelut. Selvyyden vuoksi sopimuksessa olisi valiokunnan näkemyksen mukaan hyvä erikseen Suomen osalta mainita sekä palveluja että julkisia hankintoja koskevissa osioissa, että sosiaali- ja terveyspalvelut jäävät sopimuksen ulkopuolelle riippumatta niiden järjestämis-, rahoittamis- ja tuottamistavasta. Mikäli sosiaali- ja terveyspalveluita ei Suomen osalta yksiselitteisesti suljeta pois sopimuksen piiristä, päätöksen vaikutukset Suomen julkiseen ja yksityiseen terveydenhuoltoon tulee kattavasti selvittää jo neuvotteluvaiheessa ja selvityksen pohjalta tehdä uudelleen arviointi.
Työeläkevakuutuksen erityispiirteet
Sopimuksen yhtenä keskeisenä tavoitteena on vähentää sellaisia taloudellisen toiminnan esteitä, jotka liittyvät esimerkiksi erilaisten palveluiden rajat ylittävään kauppaan. Vaikka esillä olevan luonnoksen mukaan julkiset palvelut rajattaisiin pois sopimuksen soveltamisalasta, ei määritelmä julkisista palveluista sulkisi työeläkevakuuttamista pois sopimuksen piiristä.
Valiokunta korostaa, että suomalaisen lakisääteisen työeläkevakuutuksen erityispiirteiden säilyminen tulee riittävästi turvata vapautettaessa rahoitus- ja vakuutuspalveluiden markkinoita sopimuksen perusteella. Työeläkevakuuttaminen perustuu kansallisiin lakeihin. Suomessa yksityisalojen työeläkevakuuttaminen on yhdistelmä lakisääteistä sosiaalivakuutusta ja vakuuttajien välistä kilpailua. Työeläkevakuutus on laissa annettu yksityisten vakuutuslaitosten hoidettavaksi, koska sen on katsottu olevan tehokkuus- ja taloudellisuussyistä tarkoituksenmukaista. Työeläkevakuutuksen ja palveluiden hoitotapa ei kuitenkaan tarkoita, että kyse olisi voittoa tavoittelevasta kaupallisesta toiminnasta, vaan tältä osin kyse on julkisen vallan käytöstä.
Valiokunta katsoo, että Suomen työeläkeyhtiöiden asema tulee määritellä mahdollisimman tarkasti sopimuksen rahoitus- ja vakuutustoimintaa koskevissa osioissa sekä liitteissä viittaamalla niitä koskevaan kotimaiseen lainsäädäntöön. Vastaavasti sopimuksen osioon rajat ylittävästä palvelukaupasta on saatava rajoitus työeläkevakuuttamista koskevien palvelujen osalta. Valiokunnan näkemyksen mukaan työeläkevakuutuslaitoksen markkinoillepääsyn ehtona on jatkossakin syytä vaatia, että Suomessa työeläkevakuuttamista harjoittava yhtiö on perustettava toimiluvalla Suomeen kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja saatettava Finanssivalvonnan toimivallan piiriin. Muutoin esimerkiksi yhtiöiden yhteisvastuu ei olisi toteutettavissa.
Sopimukseen sisällytettyä "stand still-" tai "ratchet"-velvoitetta ei voi ulottaa koskemaan työeläkeyhtiöitä. Suomen tulee varata itselleen oikeus säätää vapaasti työeläkeyhtiöitä koskevasta lainsäädännöstä sekä yhtiöiden toiminnan rajoituksista taikka niiden purkamisesta.
Investointisuoja ja sääntelyvapaus
Sopimusneuvottelut koskevat myös investointisuojaa ja siihen liittyvää riitojenratkaisua. Sopimuksen osapuolet sitoutuvat myöntämään toisesta sopijavaltiosta tuleville sijoituksille oikeudenmukaisen ja tasapuolisen kohtelun. Investointisuojalla pyritään houkuttelemaan investointeja ja lisäämään investointeihin liittyvää ennakoitavuutta. Sopimuksella pyritään myös turvaamaan sijoittajan oikeus korvaukseen, jos sijoituksen kohdevaltio esimerkiksi muuttaa syrjivästi lainsäädäntöään tai aiheuttaa muulla toimenpiteellä sijoittajalle vahinkoa.
Sopimukseen liittyvä investointisuoja- ja riitojenratkaisumenettely on kansanterveyden alalla herättänyt huolta erityisesti sen vuoksi, että aiempien kansainvälisten kauppasopimusten perusteella on jo olemassa esimerkkejä, joissa yksittäinen yritys on voinut kyseenalaistaa kansalliset, kansanterveyden suojaamiseksi tehdyt ratkaisut, kun yritys on katsonut päätösten rikkovan sen investointisuojaa.
Komissio on neuvotteluissa ehdottanut sijoittajasuojan sisältöön täsmennyksiä, joiden mukaan sopimus ei estäisi sopimuspuolta muuttamasta lainsäädäntöään siten, että se vaikuttaa negatiivisesti esimerkiksi sijoittajan tuotto-odotuksiin. Komissio ehdottaa myös epäsuoran pakkolunastuksen käsitteen täsmentämistä siten, ettei sijoittajansuojaa loukkaavana epäsuorana pakkolunastuksena pidettäisi sellaisia syrjimättömiä toimenpiteitä, jotka tehdään esimerkiksi työntekijöiden suojeluun, kuluttajansuojaan tai ympäristönsuojeluun liittyvien tavoitteiden toteuttamiseksi, vaikka toimenpiteet johtaisivat siihen, että sijoitus jäisi tuottamattomaksi, jolleivät kysymyksessä olevat toimenpiteet ole ilmeisen suhteettomia.
Valiokunta pitää komission ehdottamia täsmennyksiä tarpeellisina, mutta toteaa, että muotoiluun jää vielä paljon tulkinnanvaraa sen suhteen, milloin investointisuojaan on puututtu investoijan etuja rajoittavalla tavalla. Sosiaali- ja terveyssektorilla on huolenaiheena ollut erityisesti se, voisiko yksittäinen yritys vaatia valtiolta korvauksia siinä tilanteessa, jos julkisen vallan järjestämisvastuulla olevissa palveluissa kustannus- tai muista syistä päätettäisiin supistaa yksityisten palvelujen käyttöä tai palata yksityisten yritysten tuottamista sosiaali- ja terveyspalveluista yhteiskunnan tuottamiin palveluihin ja toimenpiteen seurauksena yrityksen investoinnit Suomeen menettäisivät arvoaan.
Valiokunta katsoo, että sopimusneuvotteluissa on tärkeää varmistaa, että sopimukseen kirjattu sääntelyoikeus, epäsuoran kansallistamisen käsite ja legitiimien politiikkatavoitteiden saavuttamiseksi tehtyjä syrjimättömiä toimenpiteitä koskevat lausekkeet eivät heikennä sopimusvaltioiden oikeutta julkisen edun nimissä päättää sosiaaliturvajärjestelmistään sekä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmistään samoin kuin tarpeellisista lainsäädäntötoimenpiteistä järjestelmien turvaamiseksi. Se, onko nykyinen sopimusteksti tämän varmistamiseen riittävä ja yksiselitteinen, esimerkiksi tehtäessä valtiontaloudellisista syistä lainsäädäntömuutoksia, on neuvotteluissa aiheellista vielä arvioida.