Perustelut

Valiokunta on käsitellyt asiaa oman toimialansa osalta eli niiltä osin kuin esityksessä on kyse sosiaali- tai terveydenhuollon piiriin kuuluvien tietojen käsittelystä.

Sosiaalihuoltoa koskevat tiedot

Lakiehdotuksen mukaan yhdyskuntaseuraamusrekisteriin ja valvonta- ja toimintarekisteriin tulisi henkilön sosiaalista tilannetta sekä sosiaalihuollon tarvetta tai sosiaalihuollon etuuksia koskevia tietoja. Valiokunta pitää sinänsä asianmukaisena esitettyjä säännöksiä sosiaalihuollon alaan kuuluvien arkaluonteisten tietojen käsittelyn osalta ja pitää niiden käsittelyä esitetyssä laajuudessa perusteltuna. Valiokunta katsoo kuitenkin, että lakiehdotuksen 16 §:n 2 momentin 11 kohta tulisi muotoilla yleisempään muotoon. Mainitun kohdan mukaan rikosseuraamusviraston ylläpitämästä täytäntöönpanorekisteristä ja valvonta- ja toimintarekisteristä voitaisiin luovuttaa Kansaneläkelaitokselle tietoja, jotka ovat tarpeen eläke-, sairausvakuutus- ja työttömyysturvaetuuksien käsittelemiseksi. Valiokunta katsoo, että säännös on ehdotetussa muodossa muotoiltu liian suppeaksi, koska tietoja rangaistuslaitoksessa olosta saatetaan tarvita paitsi siinä mainituissa asioissa, myös esimerkiksi asumistukiasioissa, opintotukiasioissa ja sotilasavustusasioissa. Jotta säännös koskisi kattavammin eri etuusasioiden käsittelyä, valiokunta ehdottaa kohdan muotoilemista siten, että tietojen luovuttaminen olisi mahdollista "...Kansaneläkelaitokselle sen toimeenpantavaksi säädettyjen etuuk-sien hoitamista varten".

Terveydenhuoltorekisteri

Lakiehdotuksen mukaan rikosseuraamusvirasto pitäisi automaattisen tietojenkäsittelyn avulla useita valtakunnallisia henkilörekistereitä, joista yksi olisi terveydenhuoltorekisteri. Terveydenhuoltorekisteri sisältäisi lakiehdotuksen 9 §:n mukaan vangin tai rangaistuslaitokseen otetun henkilön hoidon järjestämisessä ja toteuttamisessa käytettäviä, laadittuja tai saapuneita asiakirjoja taikka teknisiä tallenteita, jotka sisältävät hänen terveydentilaansa koskevia tai siihen liittyviä muita henkilökohtaisia tietoja. Terveydenhuoltoa koskevien tietojen käsittelystä säädetään lain 14, 15 ja 18 §:ssä. Muutoin näiden tietojen käsittelyyn sovellettaisiin, mitä muualla laissa erikseen säädetään.

Potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (785/1992) 2 §:n 5 kohdassa määritellään potilasasiakirjat. Potilasasiakirjat muodostavat henkilötietolaissa (523/1999) tarkoitetun henkilörekisterin, ja niiden rekisterinpitäjänä on henkilötietolain ja potilastietolain perusteella terveydenhuollon toimintayksikkö tai itsenäisesti ammattiaan harjoittava terveydenhuollon ammattihenkilö. Vankeinhoitolaitoksen terveydenhuollon toimintayksiköitä ovat olleet muun muassa vankimielisairaala ja psykiatrinen osasto sekä muut laitossairaalat, sairasosastot ja vankiloiden poliklinikat. Näiden tilalle tulee vankeinhoitolaitoksen perusterveydenhuoltoyksikkö, joka käsittää pääasiassa kaikkien vankiloiden poliklinikat ja sitä johtaa vankeinhoitolaitoksen ylilääkäri. Sen lisäksi on kolme sairaalayksikköä, vankimielisairaala, Hämeenlinnan vankisairaala ja Helsingin vankilan psykiatrinen yksikkö, joita kutakin johtaa niiden ylilääkäri.

Potilaslain 13 §:n säännösten perusteella tietojen luovuttaminen terveydenhuollon toimintayksiköstä toiseen edellyttää eräitä poikkeustilanteita lukuun ottamatta potilaan suostumusta. Myös vankeinhoitolaitoksen terveydenhuollon toimintayksiköiden kesken potilastietojen antaminen voi tällä hetkellä tapahtua vain potilaan suostumuksen mukaisesti. Kun ehdotus lähtee siitä, että vankeinhoitoon tulee keskitetty terveydenhuoltorekisteri, joka käsittää kaikkien vankiloiden poliklinikat, voitaisiin potilaan hoitamisessa syntyneitä tietoja käyttää henkilön suostumusta edellyttämättä riippumatta siitä, missä yksikössä ne ovat syntyneet. Kun näitä rekisterisäännöksiä voidaan pitää erityissäännöksinä potilaslain suhteen, olisi lainsäädännön selkeyden vuoksi perusteltua, että potilaslakiin sisällytettäisiin viittaussäännös vankeinhoitolaitoksen potilasrekisterinpidon osalta.

Tietojen luovuttaminen terveydenhuoltorekisteristä

Lakiehdotuksen 18 § sisältää periaatteellisesti merkittävän säännöksen terveydentilaa koskevien tietojen luovuttamisesta, koska siinä säädetään olennainen poikkeama nyt voimassa olevasta salassapitosäännöksestä. Ehdotettu pykälä mahdollistaa sen, että vankia tai rangaistuslaitokseen otettua hoitava lääkäri tai hänen määräämänsä terveydenhuollon ammattihenkilö voisi vangin tai rangaistuslaitokseen otetun kanssa keskusteltuaan antaa rangaistuslaitoksen johtajalle tiedon tuomitun tai rangaistuslaitokseen otetun HIV-, B-hepatiitti- tai C-hepatiittitartunnasta taikka yleisvaarallisesta tartuntataudista tapauksissa, joissa vankia tai rangaistuslaitokseen otettua hoitaneen lääkärin suorittaman ar-vion perusteella on erityinen vaara taudin leviämisestä. Säännös merkitsee poikkeamaa terveydenhuollossa keskeisenä periaatteena sovellettavasta hoitosuhteen luottamuksellisuuden periaatteesta. Poikkeama olisi kuitenkin mahdollista vain tietyin edellytyksin. Ensinnäkin ilmoitettavat taudit ovat tarkasti rajatut. Toiseksi, tiedon antaminen on mahdollista vain muiden vankien, henkilökunnan tai muiden henkilöiden terveyden ja turvallisuuden suojelemiseksi. Lisäksi edellytetään, että ennen tiedon antamista potilaan kanssa keskustellaan asiasta. Tiedon saava vankilanjohtaja olisi säännöksen mukaan velvollinen pitämään tiedon salassa. Valiokunta katsoo, että näillä rajoitetuilla edellytyksillä säännös on hyväksyttävissä. Valiokunnan näkemyksen mukaan ehdotettua tietojenantamisoikeutta voidaan perustella, koska vankien joukossa on aikaisempaa enemmän ruiskuhuumeiden käyttäjiä, jolloin tautien leviämisvaara laitoksen sisällä on entistä suurempi.

Valiokunta painottaa kuitenkin, että tartuntatautien ehkäisyn kannalta ensisijaista on laitoksessa tapahtuva yleinen varautuminen tautiriskeihin samoin kuin koko henkilöstön asianmukainen suojautuminen ei yksilökohtaisesti vaan siten, kuin kuka tahansa potilas olisi tarttuvan taudin kantaja. Tällä lähtökohdalla on merkitystä paitsi tautien leviämisen ehkäisemisessä myös henkilöiden yhdenvertaisen kohtelun kannalta ja tartunnan saaneiden tarpeettoman leimaamisen välttämiseksi. Tartuntataudin kantajan kannalta ensisijaista on taudin mahdollisimman varhainen toteaminen ja sitä kautta mahdollisuus asianmukaiseen hoitoon.

Valiokunta kiinnittää vielä huomiota ehdotetun säännöksen suhteeseen tartuntatautilakiin (583/1986). Tartuntatautilaissa on säännökset tartuntatautien ilmoittamisesta. Ilman potilaan suostumusta ilmoittaminen nyt puheena olevista taudeista on mahdollista vain niille tahoille, jotka tarvitsevat tietoja mainitussa laissa säädettyjä tehtäviä varten. Rangaistuslaitosten johtajille ei ole säädetty tartuntalaissa tehtäviä. Koska tartuntatauteja ja niiden leviämisen ehkäisemistä koskee erityislaki voitaisiin perustellusti puoltaa sitä, että asiasta olisi säädettävä tartuntatauteja koskevassa lainsäädännössä. Valiokunta pitää tarpeellisena, että tartuntatautilakiin lisättäisiin viittaussäännös taudeista ilmoittamisen osalta kyseiseen säännökseen.