Perustelut

Perheille tulee taata todellinen mahdollisuus valita omaan elämäntilanteeseensa sopiva tapa hoitaa lapsiaan. Nykyisentasoiset perhepoliittiset etuudet eivät tue vanhemmuutta ja kotien hoivatyötä eivätkä myöskään riittävästi edistä osa-aikatyön käyttöä perheen ja työn yhteensovittamisen parantamiseksi.

Lasten näkökulmasta merkittävä osa elintasoa on mahdollisuus viettää aikaa oman vanhemman kanssa omassa kodissa. Kuitenkin tutkimusten mukaan juuri lapsiperheiden vanhempien työssäkäynti on yleisempää kuin muissa kotitalouksissa. Työelämä vaatii vanhemmilta eniten juuri silloin, kun lapset tarvitsisivat kipeimmin vanhempiensa aikaa. Suomalaisten lasten elintaso on näistä näkökulmista katsoen selvästi alempi kuin esimerkiksi Keski-Euroopassa, jossa työajan jousto elämäntilanteen mukaan on paremmin järjestetty kuin meillä. Myös muissa Pohjoismaissa on selvästi yleisempää, että pienten lasten vanhemmat tekevät osapäivätyötä.

Vanhempien mahdollisuuksia osa-aikatyön tekemiseen tulee edelleenkin parantaa. Osa-aikatyön edistämisellä helpotetaan vanhempien mahdollisuuksia huolehtia itse lapsistaan siten, että he samalla voisivat säilyttää yhteytensä työelämään. Jos vanhempi saisi taloudellisen mahdollisuuden jakaa aikaansa työlle ja lapsilleen, parannettaisiin sekä lapsen että vanhemman hyvinvointia, ja myös työnantaja hyötyisi lisääntyneestä työtehosta. Lisäksi lapsen syntymästä saakka kotona olleen vanhemman paluu täysipäiväiseen työelämään tulisi helpommaksi. Osa-aikatyöskentelyllä voidaan vapauttaa vanhempien aikaa pienten koululaisten aamu- tai iltapäivähoitoon tai vahvempaan kasvatusvastuuseen isommista koululaisista. Osa-aikatyön tekemisen edellytysten parantamiseksi voitaisiin kehittää osittaista kotihoidontukea siten, että se esimerkiksi osa-aikaeläkejärjestelmää muistuttavalla tavalla tukisi alle 12-vuotiaiden lasten vanhempien mahdollisuuksia tehdä lapsensa hoidon ja kasvatuksen vuoksi osa-aikatyötä, silloin kun se perheen elämäntilanteen kannalta olisi tärkeintä. Hallituksen tulisikin ryhtyä toimenpiteisiin parantaakseen alle 12-vuotiaiden lasten vanhempien mahdollisuuksia tehdä osa-aikatyötä lastensa hoidon ja kasvatuksen vuoksi.

Työikäisten TEL-indeksi on noussut 17,4 prosenttia vuodesta 1997 vuoteen 2003. Siksi ehdotan muutosehdotuksessa osittaisen hoitorahan tason nostamista vuoden 1997 tasolle. TEL-indeksin mukainen tasokorotus merkitsee siten osittaisen hoitorahan nostamista 63,07 eurosta 74,06 euroon kuukaudessa.

Sama prosentuaalinen korotus pitäisi luonnollisesti tehdä myös täysipäiväisesti lapsiaan kotona hoitavien hoitorahaan ja yksityisen hoidon tuen hoitorahaan, joista säädetään lain 4 §:n 2 ja 3 momenteissa, kuten kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän asiaa koskevissa talousarvio- ja lakialoitteissa ehdotetaan.

Perustelut

Perheet tekevät valintojaan yhteiskunnallisten, rakenteellisten, organisatoristen ja kulttuuristen rajoitusten ja mahdollisuuksien puitteissa. Työtä ja perhe-elämää joutuvat sovittamaan yhteen tavalla tai toisella lähes kaikki lapsiperheet, joten ei ole yhdentekevää, minkälaisia nämä valintoihin vaikuttavat puitteet ovat. Esimerkiksi sosiaaliturvaa ja perhettä koskevassa lainsäädännössä on perusteettomia eroja yrittäjänä tai työntekijänä työskentelevän vanhemman välillä. Valiokunnan mietinnön mukainen esitys osittaisen hoitorahan laajentamisesta ei tätä erottelua huomioi eikä pyri korjaamaan. Tavoite perhe- ja työelämän vaatimusten tukemiseksi toteutuu ainoastaan palkansaajana toimivien pienten lasten vanhempien osalta.

Työn ja perheen yhteensovittaminen on yrittäjällä usein palkansaajaa hankalampaa, ja se vaikuttaa myös nuorten ihmisten halukkuuteen ryhtyä yrittäjäksi. Erityisen hankalaksi yrittäjävanhempien perhe- ja työelämän yhteensovittamisen tekee se, että yrittäjien työaika on säännönmukaisesti palkansaajan työaikaa pidempi ja työtehtävät osuvat usein tavanomaisten työaikojen ulkopuolelle.

Sosiaaliturvan eroja palkansaajan ja yrittäjän välillä on pyrittävä poistamaan niissä asioissa, joissa eroavuutta ei voida perustella yritystoiminnan riskistä johtuvilla seikoilla. Sosiaalipoliittisin toimenpitein olisi syytä paitsi tukea yrittäjänä toimivia pienten lasten vanhempia työn ja perhe-elämän yhteensovittamisessa myös madaltaa yrittäjäksi ryhtymisen kynnystä yhdenmukaistamalla palkansaajan ja yrittäjän sosiaaliturvaa.

Yrittäjällä on tällä hetkellä oikeus lasten kotihoidon tukeen samoin kuin sairausvakuutuslain mukaisiin äitiys-, isyys- ja vanhempainrahaan sekä osittaiseen vanhempainrahaan. Oikeus sairausvakuutuslain mukaiseen osittaiseen vanhempainrahaan yrittäjällä on silloin, kun omassa yrityksessä tehty työ vähenee 40—60 prosenttiin aiemmasta vähintään kahden kuukauden ajaksi. Vastaavalla tavalla oikeus osittaiseen hoitorahaan tulee ulottaa koskemaan myös yrittäjiä. Osittaisena hoitorahana suoritettavat etuudet kustannetaan verovaroin, joiden maksamiseen myös yrittäjät osallistuvat. Yrittäjän on tehtävä luotettava selvitys työajan vähenemisestä hakiessaan osittaista vanhempainrahaa — samanlaista selvitystä voitaisiin edellyttää osittaista hoitorahaa hakevalta yrittäjävanhemmalta.