Perustelut

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan kannasta poiketen emme ole valmiita hyväksymään esitettyjä säästöpäätöksiä, sillä ne ovat lyhytnäköisiä eikä niille ole esitetty kestäviä perusteita. Esimerkiksi harkinnanvaraiseen kuntoutukseen vuosittain käytettävän rahamäärän vähimmäismäärää esitetään alennettavan osin virheellisin perustein, mutta valiokunta ei kannassaan kiinnitä tähän mitään huomiota. Harkinnanvaraiseen kuntoutukseen liittyvää ehdotusta on perusteltu hallituksen esityksessä muun muassa sillä, että Kelan aikaisemmin harkinnanvaraisena kuntoutuksena järjestämä kuntoutuspsykoterapia siirtyi lakisääteiseksi kuntoutukseksi vuoden 2011 alusta alkaen alentaen harkinnanvaraisen kuntoutuksen menoja 12,4 miljoonalla eurolla. Kuntoutuspsykoterapian siirtyminen Kelan järjestämisvelvollisuuden piiriin on kuitenkin jo otettu huomioon pysyvänä vähennyksenä harkinnanvaraisen kuntoutuksen rahamäärissä vuodesta 2012 alkaen. Lisäksi valiokunnan mietinnössä todetaan, että eduskunta kuitenkin päättää käytettävän enimmäismäärän talousarvion käsittelyn yhteydessä. Kelan lausunnon mukaan lain sanamuoto kuitenkin mahdollistaa sen, että vuoden 2017 jälkeen harkinnanvaraiseen kuntoutukseen voitaisiin käyttää ainoastaan 2 prosenttia sairausvakuutusmaksukertymästä. Tämä tarkoittaa rahamäärien vähenemistä 78 miljoonasta 39 miljoonaan euroon vuoden 2015 tasolla ja kuntoutujamäärien putoamista noin 41 000 kuntoutujasta noin 20 000 kuntoutujaan. Kelan mukaan tämä vaarantaa riittävien kuntoutuspalveluiden saatavuuden ja siirtyminen työkyvyttömyyseläkkeelle saattaa lisääntyä. On myös arvioitu, että kustannukset esimerkiksi sairauspäivärahoissa ja työttömyysetuuksissa saattavat kasvaa. Hallitus puhuu paljon opintojen etenemisen ripeyttämisestä ja työurien pidentämisestä, mutta puheet ja teot eivät kohtaa, kun tullaan käytännön tasolle. Harkinnanvaraisen kuntoutuksen tärkeimpänä tavoitteena on nimittäin tukea kuntoutujien työ-, opiskelu- ja toimintakykyä. Lisäresurssien osoittaminen harkinnanvaraiseen kuntoutukseen olisi linjassa hallituksen puheiden kanssa, ei niistä leikkaaminen. Ennaltaehkäisevien palveluiden ja tukipalveluiden merkityksestä puhutaan, mutta käytännössä niiden merkitystä ei tunnuta ymmärtävän.

Erityisen ongelmallista on se, että hallituksen esityksille tyypilliseen tapaan säästöjen vaikutuksia ei ole taaskaan arvioitu kunnolla. Mielestämme politiikka, jossa päätöksiä tehdään ilman, että ne perustuvat tarkkaan harkintaan, on kestämätöntä. Tämän esityksen osalta esimerkiksi arviot säästöjen kokonaistaloudellisista vaikutuksista puuttuvat. Ei ole tietoa siitä, aiheutuuko säästötoimenpiteistä todellisia säästöjä vai jopa lisäkustannuksia tai kenties kustannusten siirtymistä kuntien ja muiden tahojen harteille. Säästöpäätösten vaikutuksia ei ole myöskään arvioitu riittävästi kansalaisten näkökulmasta. Arviot muun muassa siitä, miten säästöt vaikuttavat hoidon saatavuuteen tai pienituloisten asemaan, puuttuvat täysin. Hallitus tekee leikkauspäätöksiä täysin umpimähkään.

Emme hyväksy matkakorvausten omavastuun korottamista, sillä matkakorvaukset ovat erittäin tärkeitä esimerkiksi haja-asutusseudun pienituloisille ja eläkeläisille. Vuonna 2012 yksittäisten matkojen omavastuu oli 9,25 euroa ja vuosittainen omavastuu 157,25 euroa. Nyt yksittäisten matkojen osalta omavastuu ollaan nostamassa jo 16 euroon ja vuosittainen omavastuu 272 euroon. 16 euron omavastuu on paljon matkustaville pienituloisille suuri. Matkakorvausten leikkaaminen tilanteessa, jossa palveluja keskitetään, jättää syrjäseuduilla asuvat ikääntyvät ja pienituloiset oman onnensa nojaan. Leikkaus on varsin epäoikeudenmukainen ja heikentää palveluiden yhdenvertaista saatavuutta. Hallitus murentaa sosiaaliturvajärjestelmäämme selvittämättä toimiensa yhteiskunnallisia vaikutuksia. Emme voi hyväksyä tällaista toimintaa. Myös pienituloisten kansalaisten hyvinvoinnista tulee huolehtia. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan kannasta poiketen emme ole valmiita hyväksymään sellaisia säästöpäätöksiä, joille ei ole esitetty kestäviä perusteita.

Taksikyytien yhdistelyn osalta toteamme, että järjestely ei tällaisenaan sovellu kaikissa maakunnissa käyttöön otettavaksi. Yhteiskyytien järjestely ei ota huomioon haja-asutusalueiden erityispiirteitä. Etäisyyksien ollessa pitkiä on taksikyytien käyttö niin asiakkaiden kuin taksiyrittäjien näkökulmasta hyvin erilaista kuin kaupungeissa. Nykyinen esitys ei huomioi näitä erityispiirteitä, joten emme voi järjestelyä kannattaa.

Sairausvakuutuksesta korvattavien suun ja hampaiden tutkimusten korvausväliä ehdotetaan pidennettäväksi yhdestä vuodesta kahteen vuoteen. Tämän on arvioitu lisäävän hakeutumista terveyskeskusten suun terveydenhuoltoon, jossa hallitus on osana rakennepoliittista ohjelmaansa toteuttamassa 15 miljoonan euron säästöjä. On erittäin tärkeää, että aikuisten hammashuollosta ei tehdä sellaisia säästöjä, jotka aiheuttavat lisää ruuhkaa jo nyt vaikeuksissa olevaan julkiseen suun terveydenhuoltoon tai jonka seurauksena aikuiset jättävät jopa hampaansa hoitamatta. Valiokunta korostaa mietinnössään potilaan hoidon saatavuuden turvaamista ja korvausmuutoksen vaikutusten seurantaa, mutta tyytyy kuitenkin vain puoltamaan hallituksen esityksessä esitettyjä säästöpäätöksiä. Hallituksen esitys ei potilaan hoidon saatavuutta turvaa, joten emme voi hyväksyä hammashoidon tutkimusten korvausvälin pidentämistä.

Esityksen mukaan vakuutettujen rahoitusosuutta kasvatetaan ja valtion rahoitusosuutta vähennetään. Kuitenkaan mitään arviota siitä, heikentääkö tämä esimerkiksi pienituloisten mahdollisuuksia hakeutua hoitoon, ei ole esitetty. Mielestämme sairausvakuutuksen rahoitusvastuun siirtäminen enenevissä määrin pois valtion vastuulta tulee keskeyttää, kunnes päätökset terveydenhuollon rahoitusuudistuksen linjauksista on tehty ja rahoitusvastuujakoa voidaan tarkastella kokonaisuutena. Rahoitusuudistuksen yhteydessä on myös syytä uudistaa matkakorvausjärjestelmää, jotta järjestelmä kohtelee oikeudenmukaisesti myös pitkien ja hankalien etäisyyksien päässä palveluista asuvia ihmisiä.

Perustelut

Matkakustannusten korvaus

Katsomme, ettei sairausvakuutuksen matkakorvauksen omavastuuta tule korottaa eikä omavastuun määrää sitoa siihen, mistä taksimatka on tilattu.

Sairausvakuutuksen matkakorvauksia maksetaan eniten harvaan asutuille alueille ja erityisesti ikäihmisille. Omavastuiden korottaminen tulee koettelemaan erityisesti tätä väestöryhmää ja kaikkein huonoimmassa taloudellisessa tilanteessa olevia. Pitkät matkat ja vähävaraisuus ovat huono yhdistelmä sairastuneelle. Mielestämme lyhyellä tähtäimellä sairausvakuutuksen matkakorvauksiin kohdistuvat säästöt ovat epäoikeudenmukaisia ja pitkällä tähtäimellä saattavat aiheuttaa lisäkustannuksia, kun vähävaraisemmat ihmiset jättävät sairauksiaan hoitamatta eivätkä hakeudu välttämättömään hoitoon.

Esityksen mukaan taksimatkan omavastuuosuutta korotetaan 32 euroon, mikäli taksia ei tilata välityskeskuksen kautta. Tällöin sitä ei huomioida vuotuisessa omavastuukertymässä. Taksimatkojen yhdistely on sinänsä kannatettavaa, mutta erityisesti harvaanasutuilla alueilla yhdistely saattaa olla ongelmallista ja lisätä taksiliikennöitsijöiden kustannuksia ja jopa vähentää palvelun tarjoajia. Esityksen elinkeino- ja aluetaloudellisia vaikutuksia ei ole arvioitu.

Mikäli hallituksen muutosesitys hyväksytään, ehdotamme eduskunnan hyväksyttäväksi lausuman. (Vastalauseen lausumaehdotus 1)

Hammashoito

Sairausvakuutuslain perusteella on mahdollista hakea korvausta yksityisen terveydenhuollon käyttämisestä aiheutuvista kustannuksista. Noin neljäsosa suomalaisista aikuisista käyttää vuosittain yksityisen hammashuollon palveluja, noin neljäsosa käyttää julkisia hammashuollon palveluja ja loput eivät käytä kumpaakaan. Hammashuollon kustannuksissa korvaustaso on ollut vuonna 2013 keskimäärin 31,7 %. Korvaustasoa esitetään nyt alennettavan keskimäärin 24,1 prosenttiin. Esityksessä ehdotetaan myös pidennettävän suun ja hampaiden tarkastusväliä nykyisestä yhdestä vuodesta kahteen vuoteen. Vakuutettu saisi korvauksen jatkossa vain joka toinen vuosi, ellei lyhyempi tutkimusväli olisi tarpeellinen potilaan terveydentilan vuoksi.

Hammashuollon korvausten leikkaus saattaa johtaa potilaalle hoidosta aiheutuvien kustannusten kasvuun ja voi lisätä painetta julkista hammashoitoa kohtaan sekä vaikuttaa kielteisesti hoitoon hakeutumiseen ja lisätä suun ja hampaiden sairauksien lisäksi muitakin näistä seuraavia terveysongelmia.

Harkinnanvarainen kuntoutus

Hallituksen tavoitteena on työurien pidentäminen ja työntekijöiden toimintakyvyn parantaminen. Harkinnanvaraisen kuntoutuksen vähentäminen on ristiriidassa näiden tavoitteiden kanssa. Taloudellisia säästöjä toimeenpantaessa tulee etsiä todellisia säästöjä. Menoleikkauksien kohdentumisen sattumanvaraisuutta tulisi välttää. Kuntoutuksen mahdollisimman varhainen aloittaminen parantaa sen vaikuttavuutta ja lisää kuntoutuksen hyötyä sekä on kokonaistaloudellisesti edullisempaa.

Käytettävissä olevien eurojen vähentämisen kohdentuminen osin sattumanvaraisesti johtuu siitä, että leikkaukset joudutaan kohdentamaan kamreerimaisesti vuoteen 2015 liittyen. Tästä seuraa se, että Kelan kilpailuttamien harkinnanvaraisten kuntoutuspalvelujen osalta kuntoutettavien henkilöiden ja painopisteiden valinta joudutaan tekemään rikkomatta pidempiaikaisia sopimuksia palvelujen tuottajien kanssa. Tällainen toimintatapa tuo osaltaan esiin välttämättömyyden uudistaa koko kuntoutuslainsäädäntömme. Edellä olevan perusteella esitämme asiasta lausumaa. (Vastalauseen lausumaehdotus 2)

Perustelut

Valiokunnan hyväksymässä mietinnössä esitellään ansiokkaasti, minkälaisia ongelmia lakiehdotuksiin 1. ja 3. sisältyy ja mihin ne pahimmillaan johtavat. Siitä huolimatta mietinnössä päädytään hallituspuolueiden edustajien äänin täysin ristiriitaisesti sen asiasisällön kanssa esittämään lakiehdotusten hyväksymistä. En voi hyväksyä tätä valiokunnan enemmistön väärää kantaa. Siksi ehdotan näiden säästölakiehdotusten hylkäämistä.

Esityksessä ehdotetaan harkinnanvaraisen kuntoutuksen määrärahan vähimmäismäärää alennettavaksi neljästä prosentista kahteen prosenttiin sairausvakuutusmaksukertymästä. Esitystä perustellaan mm. muutoksilla, jotka ovat vaikuttaneet vakuutusmaksujen määrään ja harkinnanvaraisena kuntoutuksena rahoitettavaan toimintaan. Tosiasiassa kyse on kuitenkin puhtaasti säästölaeista. Esitys tulee alentamaan tuntuvasti harkinnanvaraisen kuntoutuksen käytettävissä olevaa rahamäärää viime vuosina toteutuneista muutoksista huolimatta. Esitys on huolestuttava ja käsittämätön.

Hallitus on linjannut, että sen tavoitteena on avokuntoutuksen lisääminen ja laitoskuntoutuksen vähentäminen. Kuntoutuksen tavoitteena on jo varhaisessa vaiheessa estää toimintakyvyn heikkeneminen. Kela järjestää ja korvaa harkinnanvaraista kuntoutusta pääasiassa työikäisille, joilla vamma tai sairaus haittaa työkykyä.

Työikäisten kuntoutus parantaa työhön paluuta ja työssä jaksamista. Osatyökykyisillä se tukee työmarkkinoille pääsyä. Kuntoutuksella on henkilökohtaisten vaikutusten lisäksi monia myönteisiä yhteiskunnallisia vaikutuksia mm. työllisyysasteen kasvattamisessa ja työurien pidentämisessä. Puheissaan hallitus kyllä kertoo pyrkivänsä kaikin tavoin edistämään työntekijöiden pysymistä työmarkkinoilla ja paluuta sinne, mutta tämä lakiehdotus toimii juuri vastakkaisesti. Kuntoutus on investointi, joka maksaa itsensä takaisin ja tuottaa lisäarvoa. Siksi sen leikkaaminen on järjetöntä.

Toteutuessaan hallituksen esitys heikentäisi julkisesti rahoitettua ja ylläpidettyä kuntoutuslaitospalveluiden verkostoa pitkäaikaisine kokemuksineen ja asiantuntemuksineen. Se leikkaisi järjestöjen kuntoutuspalveluiden määrää, huonontaisi niiden laatua ja heikentäisi järjestöjen toimintaedellytyksiä. Pitkäaikaissairaiden mahdollisuudet pitää yllä työ- ja toimintakykyään heikkenisivät olennaisesti. Suurimmat kansansairautemme ovat luonteeltaan eteneviä pitkäaikaissairauksia, ja ne lisäävät merkittävästi tuottavuuskustannuksia.

Hallituksen esitys siirtäisi terveyspolitiikan painopistettä entisestään hoitoon terveyden edistämisen ja sairauksien ehkäisyn sijaan. Jos ihminen ei pääse kuntoutukseen, se näkyy kasvaneina kustannuksina mm. terveyden- ja sosiaalihuollossa sekä työkyvyttömyyskustannuksissa.

Edellä sanotusta johtuu, että harkinnanvaraisen kuntoutuksen leikkausesitys on ristiriidassa hallituksen työllistämistä ja syrjäytymisen ehkäisyä sekä terveyserojen kaventamista koskevien tavoitteiden kanssa.

Matkakorvausten leikkaus

Sairausvakuutuksen matkakustannuksia esitetään enenevässä määrin potilaan kustannettavaksi. Matkakustannusten omavastuuta korotettiin merkittävästi vuoden 2013 alusta, jolloin matkakohtainen omavastuu nousi 9,25 eurosta 14,25 euroon. Samalla myös vuotuiseen maksukattoon tehtiin huomattavan suuri korotus 157,25 eurosta 242,25 euroon. Nyt omavastuuta ehdotetaan edelleen nostettavaksi 16 euroon yksittäisen matkan osalta ja 272 euroon matkakaton osalta.

Matkakorvaukset kohdentuvat erityisesti iäkkäille ja harvaan asuttujen alueiden asukkaille. Matkakorvausten omavastuuosuuden korottaminen vaikuttaa erityisen haitallisesti niihin pienimpien tuloluokkien ihmisiin, joilla on paljon terveysongelmia. Tämä kasvattaa osaltaan tuloeroja köyhimpien ja muiden välillä. Kun omavastuuosuuksia jälleen korotetaan, jää hallitusohjelman tavoite terveys- ja hyvinvointierojen kaventamisesta tässä kohtaa toteutumatta. Sen hallituksen linjanmuutoksen kanssa, jolla hallitus viime kevään kehysriihessä ja sittemmin budjettiriihessä päätti siirtyä köyhien tukemisesta heidän kurittamiseensa, esitys sen sijaan on sopusoinnussa.