Yleisperustelut

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.

Esitys merkitsee luopumista tapaturma- ja liikennevakuutuslaitoksilta vuodesta 1993 alkaen peritystä täyskustannusmaksusta eli niin kutsutusta laastariverosta, joka on toteutettu vuoden kerrallaan voimassa olleella lainsäädännöllä. Hallituksen esityksen mukaisessa järjestelmässä vakuutuslaitos suorittaa suoraan palvelun tuottajalle maksun, joka vastaa tuottamisesta aiheutuvia kustannuksia. Valiokunnan käsityksen mukaan esitys nopeuttaa tapaturmapotilaan ja ammattitautiin sairastuneen henkilön hoitoon pääsyä. Tavoite on samansuuntainen kuin hoidon saatavuutta kehittävässä kansallisessa terveydenhuollon hankkeessa. Valiokunta pitää keskeisenä sitä esityksen perusteluissa todettua lähtökohtaa, jonka mukaan toteutettavilla muutoksilla ei heikennetä tapaturma- ja liikennevahinkopotilaiden asemaa. Valiokunta kiinnittää seuraavassa huomiota esityksen kohtiin, joiden toteutumista uudessa järjestelmässä on syytä erityisesti seurata.

Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain 13 b §:ssä säädettäisiin kunnallisen terveydenhuollon toimintayksikön velvollisuudesta ilmoittaa vakuutuslaitokselle kymmenen päivän kuluessa todennäköisesti korvattavan vamman tai sairauden hoidon aloittamisesta. Ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönti määräajassa johtaa siihen, että kunta menettää korvauksen ennen ilmoitusta annetusta hoidosta, vaikka hoito olisi ollut välttämätön ja annettu tarpeettomia kustannuksia välttäen. Valiokunta toteaa, että lain toteutumista on tältä osin seurattava sen varmistamiseksi, ettei kunnille aiheudu kohtuuttomia seurauksia tilanteista, joissa määräajassa ilmoituksen laiminlyöntiin on hyväksyttävät perusteet.

Saatuaan hoitolaitoksen ilmoituksen vakuutuslaitos voi ohjata potilaan tarkoituksenmukaiseksi katsomaansa hoitopaikkaan ja vaikuttaa tätä kautta korvattaviin hoitokustannuksiin. Valiokunta korostaa, että potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 6 §:n mukaan potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Hoitopaikan valinnassa tulee valiokunnan käsityksen mukaan ottaa myös huomioon hänen kokonaisterveydentilansa, aikaisemmat pitkät hoitosuhteensa ja asuinpaikkansa. Potilas voisi valita vakuutusyhtiön osoittaman hoitopaikan sijasta kunnallisen terveydenhuollon toimintayksikön ja saada korvatuksi tästä hänelle aiheutuvat asiakasmaksut. Valiokunta pitää kannatettavana potilaan mahdollisuutta valita muu kuin vakuutuslaitoksen osoittama hoitopaikka. Tämä on tärkeää paitsi potilaan oikeuksien myös vakuutuslaitoksiin kohdistuvan luottamuksen kannalta. Esityksen mukaisen valintaoikeuden ongelmana on, että hoidon antava kunta ei tässä tapauksessa saisi vakutuuslaitokselta asiakasmaksun ylittävää korvausta antamastaan hoidosta. Valiokunta korostaa, että lainkohdan käytännön toteutumista on tämän vuoksi seurattava, jotta voidaan estää vakuutuslaitosten vastuulle kuuluvien kustannusten perusteeton siirtyminen kunnalliselle terveydenhuollolle.

Tapaturma- ja liikennevahinkopotilaiden pysyvä laitoshoito on esityksessä rajattu vakuutuslaitosten korvausvelvollisuuden ulkopuolelle. Valiokunta toteaa, että tältä osin esitys poikkeaa tapaturma- ja liikennevakuutuksen täyskustannusvastuun lähtökohdasta. Rajausta on perusteltu sillä, että tällaisessa tapauksessa ei ole kysymys enää työkyvyn palauttamisen nopeuttamiseen tähtäävästä hoidosta. Poikkeukseen liittyvänä riskinä voidaan pitää sitä, että se saattaa ohjata vakuutuslaitosten maksusitoumuskäytäntöä siten, että laitoshoito katsotaan pysyväksi ilman riittäviä ja asianmukaisia perusteita. Uudistus saattaa johtaa myös siihen, että henkilö ohjataan kustannusvastuun siirtymisen vuoksi laitoshoitoon kotihoidon sijasta. Saadun selvityksen mukaan tapauksia ei ole nykyisin vuosittain suurta määrää, mutta kustannusten arviointia vaikeuttaa se, että nykyisessä asiakasmaksulainsäädännössä pitkäaikaisen laitoshoidon maksut määräytyvät hoidettavan tulojen mukaan. Yksittäiselle kunnalle poikkeuksella voi olla huomattava ja pitkäaikainen taloudellinen merkitys. Kysymys laitoshoidon maksujen määräytymisestä on saadun selvityksen mukaan vireillä sosiaali- ja terveysministeriössä. Hallituksen esityksen mukaan ehdotetun järjestelmän ulottaminen pysyvään laitoshoitoon selvitetään erikseen. Valiokunta kiirehtii edellä mainitun selvityksen tekemistä ja esittää asiasta lausumaa (Valiokunnan lausumaehdotus).

Tapaturmavakuutuslain 35 §:n 4 momentissa säädetty työsuojelun edistämiseen käytettävän maksun suuruus alennettaisiin ehdotuksen mukaan 1,75 prosenttiin nykyisestä kahdesta prosentista. Perustelujen mukaan muutos johtuu siitä, että työsuojelun edistämiseen menevä rahamäärä nousisi olennaisesti sen vuoksi, että uusi järjestelmä nostaa vakuutusmaksuja. Valiokunta korostaa työsuojelun edistämisen merkitystä tapaturmien ennalta ehkäisemisessä ja toteaa, että esityksen vaikutuksia on myös tältä osin seurattava, jotta esitys ei vähennä työsuojelun edistämiseen ohjattavien varojen määrää.