Yleisperustelut

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja rokotteiden saatavuus

Esityksen mukaan Kansanterveyslaitoksen (1.1.2009 alkaen Terveyden ja hyvinvoinnin laitos) tulisi huolehtia vain kansalliseen rokotusohjelmaan kuuluvien, pakollisiksi määrättävien ja asevelvollisten rokotuksiin käytettävien rokotteiden, vasta-aineiden ja tutkimusaineiden saatavuudesta. Nykyisen lainsäädännön mukaan Kansanterveyslaitoksen tulee huolehtia kaikkien tartuntatautien ehkäisyyn käytettävien rokotteiden, vasta-aineiden ja tutkimusaineiden saatavuudesta. Valiokunta pitää perusteltuna velvoitteen supistamista nykyisestä.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan edellä mainittujen lisäksi muutamien muiden harvinaisten tai vaarallisten tautien ehkäisyyn käytettävien rokotteiden ja aineiden saatavuudesta huolehtiminen on edelleen perusteltua hoitaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen toimesta, esimerkkeinä muun muassa pandemia- rokotteet ja rabies- eli vesikauhurokotteet ja -vasta-aineet. Näiden rokotteiden ja aineiden harvoin eteen tulevien käyttötilanteiden vuoksi olisi kalliimpaa hankkia niitä jokaisen sairaalan apteekkiin, jos maahantuojien kaupallisessa intressissä ei ole pitää niitä saatavilla. Valiokunta ehdottaa selvyyden vuoksi lakiehdotuksen 9 a §:n muuttamista siten, että tällaisten asetuksella tarkemmin määriteltävien rokotteiden ja aineiden saatavuudesta huolehtiminen kuuluu edelleen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle.

Tartuntatauti-ilmoitukset

Lakiehdotuksen 23 §:n mukaan lääkäreillä ja hammaslääkäreillä on edelleen velvollisuus tehdä epäilemästään tai toteamastaan yleisvaarallisesta tai ilmoitettavasta tartuntataudista ilmoitus. Kaikki lääkärin tekemät tartuntatauti-ilmoitukset lähetetään ehdotuksen mukaan suoraan Terveyden ja hyvinvoinnin laitokseen ilman terveyskeskuksen ja sairaanhoitopiirin välivaihetta. Kun tartuntatauti-ilmoitukset tehdään jatkossa suoraan Terveyden ja hyvinvoinnin laitokseen, ei enää ole tarvetta sairaanhoitopiirien pitämälle alueelliselle tartuntatautirekisterille.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos voi ehdotuksen perustelujen mukaan luovuttaa myös HIV-tartuntatapausta koskevat tunnistetiedot valtakunnallisesta tartuntatautirekisteristä sairaanhoitopiirin tartuntataudeista vastaavalle lääkärille, mutta ei edelleenkään terveyskeskukseen. Voimassa olevan tartuntatautiasetuksen mukaan HIV-tartunnan saaneen tunnistetietoja ei voida luovuttaa Kansanterveyslaitoksen rekisteristä. Tämä rajoittaa sairaanhoitopiiritason mahdollisuutta tunnistaa alueellaan epidemiatyyppisen leviämisen syntyminen ja käynnistää asianmukainen tartunnan jäljitys, tutkimus ja hoitoon ohjaus. Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää ehdotettua ilmoitusmenettelyä tarkoituksenmukaisena. Valiokunta pitää lisäksi perusteltuna, että ehdotetun 23 b §:n nojalla asetuksella voidaan edelleen säätää, ettei tunnistetietoja lähetetä terveyskeskuksiin tietyn taudin osalta, jos tämä on tarpeen kyseiseen tautiin sairastuneiden yksityiselämän suojaamiseksi.

Alueellinen lääkkeille erittäin vastustuskykyisten mikrobien kantajien rekisteri

Ehdotetun 23 b §:n 3 momentin mukaan sairaanhoitopiirin tartuntataudeista vastaava lääkäri voi salassapitosäännösten estämättä luovuttaa alueellisesta lääkkeille erittäin vastustuskykyisten mikrobien kantajien rekisteristä potilasta koskevia tietoja saman erityisvastuualueen toiselle toimintayksikölle. Tietoja saa antaa vain siinä laajuudessa kuin se on epidemian leviämisen ehkäisemiseksi välttämätöntä. Yliopistosairaalasairaanhoitopiirin ja sen alueella sijaitsevien sairaanhoitopiirien sairaaloiden välillä on tiheä potilasliikenne. Tämän vuoksi on tärkeää, että vastaanottava sairaala voi jo sisään kirjautumisen yhteydessä luotettavasti tunnistaa potilaan, jolla on ollut tai on erityisen resistentti bakteeri. Voimassa olevan 23 b §:n mukaan tietoja saa luovuttaa vain potilasta jo hoitavalle toiselle terveydenhuollon toimintayksikölle, mikä voi aiheuttaa viiveen resistenttien bakteerien leviämisen ehkäisytoimien käynnistämiseen. Erityisvastuualueen on katsottu ainakin toistaiseksi kattavan riittävän laajasti tietojen saannin tarpeen, kun potilasta hoitava terveydenhuollon toimintayksikkö on oikeutettu saamaan tiedon joka tapauksessa.

Matkanjärjestäjät

Matkanjärjestäjille asetetaan ehdotuksen mukaan samanlainen velvoite kuin lentoyhtiöille luovuttaa salassapitosäännösten estämättä matkailijoita koskevia tietoja korvauksetta Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle. Tietoja voitaisiin luovuttaa vain väestön terveyttä vakavasti uhkaavan tartuntataudin leviämisen estämiseksi tai jos se on matkustajan oman terveyden suojelemiseksi välttämätöntä. Matkanjärjestäjän luovutusvelvoite koskee vain sellaisia matkailijan tavoittamiseksi tarpeellisia tietoja, jotka ovat matkanjärjestäjän tiedossa. Matkanjärjestäjien ja muiden säännöksen perusteella ilmoitusvelvollisten on luovutettava tiedot vain tilanteissa, joissa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos niitä erikseen pyytää.