Yleisperustelut

Yleistä

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.

Työeläkejärjestelmää koskevan uudistuksen (HE 242/2002 vp) perusteella vuonna 1950 ja jälkeen syntyneillä työttömyyseläke poistuu ja osa heistä pääsee työttömyysturvan lisäpäivä-oikeuden piiriin tullessaan 59 vuoden ikään vuodesta 2009 alkaen. Korvattaessa työttömyyseläkemahdollisuus työttömyysturvassa tehtävin uudistuksin eri rahoittajatahojen välinen kustannusten jako pyritään säilyttämään nykyisten periaatteiden mukaisena siten, ettei työttömyyseläkkeen lakkauttamisen johdosta tapahdu rahoitusvastuiden siirtymistä. Työttömyyseläkkeen rahoitusta pyritään soveltuvin osin noudattamaan työttömyysturvassa. Palkansaajien työttömyyseläkkeet on rahoitettu työnantajien ja palkansaajien työeläkemaksuilla ja työttömyysturvan lisäpäivät työnantajien ja työntekijöiden työttömyysvakuutusmaksuilla sekä työttömyyskassojen osuudella. Kun työttömyyskassojen osuutta lisäpäivien päivärahoista alennettaisiin ja suurtyönantajien työttömyyseläkkeitä vastaava rahoitusvastuu siirrettäisiin työttömyysturvajärjestelmään, etuuden siirto järjestelmästä toiseen ei muuttaisi eri rahoittajatahojen rahoitusvastuuta.

Aiheuttamisperiaatteen mukaan määräytyvää työnantajan omavastuumaksua aletaan soveltaa työttömyysturvajärjestelmässä vuodesta 2009 ja siinä noudatetaan samoja periaatteita kuin työttömyyseläkkeiden omavastuissa. Omavastuumaksu peritään tilanteissa, joissa työnantajan irtisanoma henkilö tulee oikeutetuksi työttömyysturvan lisäpäiviin. Työttömyysturvan omavastuu määräytyy työnantajan palkkasumman ja irtisanotulle työntekijälle maksettavan etuusmenon perusteella. Valiokunta pitää hyvänä omavastuumaksuun sisältyvää ohjauskeinoa, jolla pyritään hillitsemään ikääntyvien työntekijöiden irtisanomista saneeraustilanteissa.

Maksujen porrastus

Työnantajan omavastuumaksua sovellettaessa työnantajan työttömyysvakuutusmaksu eritellään perusmaksuun ja lisäpäivämaksuun. Perusmaksu porrastetaan edelleen vastaavalla tavalla kuin nykyisin työnantajan maksaman palkkasumman mukaan. Koska työeläkejärjestelmässä ei ole vastaavaa palkkasummaan perustuvaa porrastusta kuin työttömyysvakuutusmaksuissa, porrastusta ei siten uloteta niihin 60 ikävuoden jälkeen maksettuihin lisäpäiviin, jotka aiemmin on rahoitettu työttömyyseläkkeinä työeläkejärjestelmässä. Jotta järjestelmä ei yhtään muuttuisi, palkkasumman mukainen porrastus pitäisi edelleen säilyttää 59-vuotiaille maksetuissa lisäpäivissä, jotka nykyisinkin ovat työttömyysturvan piirissä. Järjestelmän selkeyden vuoksi on kuitenkin perusteltua, että kaikkia lisäpäiväkustannuksia käsitellään samoin periaattein.

Valiokunnalle on esitetty huoli erityisesti pientyönantajien maksurasituksen kasvamisesta. 59-vuotiaille maksettujen lisäpäivien osuus on noin neljäsosa kaikista lisäpäivistä. Siten pientyönantajan lisäpäivämaksu valiokunnalle esitettyjen laskelmien mukaan korottuu noin 0,13 prosenttia sen vaikutuksesta, että porrastusta ei sovelleta 59-vuotiaiden lisäpäiviin. Laskelmissa on oletettu, että työttömyysturvan lisäpäivillä olisi tulevaisuudessakin kustakin ikäluokasta sama osuus kuin mitä tilastojen mukaan on ollut menneinä vuosina. Kuitenkin työeläkela-kien, työttömyysturvalain sekä työttömyysetuuksien rahoituslain muutoksilla pyritään vaikuttamaan ikääntyvien työntekijöiden työssä pysymiseen. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan tässä vaiheessa ei ole mahdollista varmuudella arvioida, mikä on se suhteellinen osuus, millä pientyönantajien maksurasitus kohoaa, kun porrastusta ei sovelleta 59-vuotiaille maksettaviin lisäpäiviin. Mikäli esitysten tavoitteena oleva ikääntyneiden työttömyyden aleneminen toteutuu, menetys on selkeästi alempi kuin vuoden 2002 aineistosta arvioitu 0,13 prosenttia. Muutos riippuu paitsi työttömyyden kokonaistasosta myös sen rakenteesta ikäryhmittäin, eli lisämaksun ja perusmaksun suhteesta sekä 59-vuotiaiden lisäpäivämenon osuudesta. Näin ollen ei voida sulkea pois myöskään maksurasituksen arvioitua suurempaa kasvua. Siten on katsottu, että tässä vaiheessa ei voida kiinnittää myöskään työttömyyskassojen rahoitusosuutta lisäpäiviin tiettyyn prosenttiin, vaan työttömyyskassojen osuus tarkistetaan siinä vaiheessa, kun työttömyyseläkkeen korvaaminen lisäpäivillä alkaa vaikuttaa. Vastaavasti lähempänä sitä ajankohtaa, jolloin uutta työttömyysvakuutusmaksua aletaan soveltaa ja jolloin voidaan nähdä, miten uudistukset vaikuttavat lisäpäivämenojen kehitykseen, voidaan paremmin tarkastella työttömyysvakuutusmaksuja porrastuksen suhteen.

Esityksessä todetaan, että porrastuksen rajaa tulee tarkistaa vastaamaan vuoden 2009 tasoa, jolloin omavastuumaksua alettaisiin periä. Samassa yhteydessä voidaan tarkastella pientyönantajien maksun muutosta. Valiokunta pitää tärkeänä, ettei uudistus kiristä pienten yritysten suhteellista maksurasitusta, ja katsoo, että työnantajien keskinäisten maksuosuuksien tarkastelu on tehtävä ennen uuden maksujärjestelmän käyttöönottoa. Valiokunta ehdottaa asiasta lausumaa (Valiokunnan lausumaehdotus).

Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää työ- ja tasa-arvoasianvaliokunnan tavoin tarpeellisena, että neuvottelut vuodesta 1995 samoina pysyneiden maksujen porrastuksen perusteena olevien palkkasummarajojen tarkistamiseksi käynnistetään pikaisesti pientyönantajien maksurasituksen helpottamiseksi.

Muita huomioita

Työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunta on lausunnossaan kiinnittänyt huomiota valtion eläketurvan piirissä olevien henkilöiden työeläkelisän rahoitukseen tarkoitetun osuuden tilittämiseen valtion eläkerahastoon. Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että asiassa on pyrittävä asiaan liittyvien tahojen kanssa neuvotellen selvittämään, miten valtion eläkerahastolle tilitettävä osuus määritellään ja miten se rahoitukseen ohjataan.

Työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunta on lisäksi kiinnittänyt huomiota työvoimapoliittisen aikuiskoulutuksen koulutustuen ylläpitokor-vauksen rahoitukseen. Laki työttömyysetuuksien rahoituksesta koskee ansiosidonnaisten etuuksien ja työttömyysvakuutusmaksuilla rahoitettujen muiden etuuksien rahoitusta sekä työttömyysvakuutusmaksujen määräämistä näiden etuuksien rahoittamiseksi ja suhdannepuskuria. Siksi rahoituslaissa säädetään vain työvoimapoliittisen koulutuksen ansiotuen rahoitusosuuksista. Perusturvan rahoitusta rahoituslaissa käsitellään vain siltä osin kuin on kysymys kassaan kuulumattomien palkansaajien työttömyysvakuutusmaksutuoton tilittämisestä perusturvan rahoitukseen.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan saaman selvityksen mukaan työvoimapoliittisen aikuiskoulutuksen koulutustuen ja ylläpitokorvausten rahoitussäännökset on tarkoitus antaa eduskunnalle eri esityksenä siten, että järjestelyt olisi toteutettavissa vuoden 2004 alusta alkaen.