Yksityiskohtaiset perustelut

6 b §.

Lakiehdotuksen 6 §:n 1 momentissa säädetään tupakkatuotteen ja tupakointivälineen valmistajan ja maahantuojan vastuusta huolehtia siitä, että tupakkatuotteen sisältämien aineiden pitoisuudet tutkitaan, että pakkausmerkinnät ovat asianmukaiset ja että tuotteisiin liittyy laadunvalvonta. Lainkohdan 2 momentissa säädetään valmistajan ja maahantuojan vastuusta varmistaa, että savukkeesta poltettaessa syntyvän tervan, nikotiinin ja hiilimonoksidin määrät on mitattu ja että näitä aineita koskevien pak-kausmerkintöjen paikkansapitävyys on varmistettu ennen tuotteen luovuttamista vähittäismyyntiin.

Lakiehdotuksen 18 §:n 2 momentin mukaan Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus voi kieltää tupakkatuotteen tai tupakointivälineen valmistajalta tai muulta elinkeinonharjoittajalta tuotteen elinkeinotoiminnassa tapahtuvan myynnin muun ohella silloin, kun kielto on tarpeen lakiehdotuksen mainitun momentin 4 kohdan mukaisen tuotevalvontakeskukselle toimitettujen 6—6 c §:n mukaisten tietojen tarkistamiseksi.

Lakiehdotuksen 6 §:ssä säädettyjen velvoitteiden toteuttamisen varmistamiseksi on sinänsä luonnollista, että myyntikielto voidaan asettaa, kun kysymys on velvoitteiden täyttämistä koskevien tietojen tarkistamisesta. Sen sijaan erityisesti ehdotetun 6 a ja 6 b §:n osalta vastaava myyntikielto kohdistuisi sen seikan selvittämiseen, onko valmistajan tai maahantuojan käyttämä testauslaboratorio hyväksyttävissä. Tuotteen myyntikiellon sijasta valvonnallisista syistä tarvitaan säännökset siitä, että tuotevalvontakeskus voi keskeyttää tai kieltää itse testauslaboratorion toiminnan. Tuotteen valmistajalle ja maahantuojalle jäisi tuolloin mahdollisuus käyttää jotain muuta joko Suomessa tai muualla yhteisön alueella toimivaa hyväksyttyä testauslaboratoriota.

Edellä olevan perusteella valiokunta ehdottaa 6 b §:ään lisättäväksi säännökset laboratorion toiminnan keskeyttämisestä määräajaksi. So-siaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus voi keskeyttää laboratorion toiminnan määräajaksi samoin edellytyksin kuin laboratorion hyväksyminen voidaan peruuttaa, mutta myös silloin, jos on perusteltu syy epäillä testauslaboratoriota koskevien tietojen oikeellisuutta tai testauslaboratorion toiminnan oikeellisuutta.

14 §.

Pykälän 1 momentissa puhutaan lain nojalla annettavista säännöksistä ja määräyksistä. Perustuslain voimaantulon jälkeen määräyksillä tarkoitetaan joko kansainvälisten sopimusten määräyksiä tai sellaisia alemmanasteisia oikeussääntöjä, jotka on antanut perustulain 80 §:n mukaisesti valtion keskushallintoviranomainen. Laissa ei ole eikä siihen tässä yhteydessäkään ehdoteta valtuutussäännöksiä, jotka mahdollistaisivat alemmanasteisten oikeussäännösten antamisen valtion keskushallintoon kuuluvan viranomaisen määräyksillä. Edellä olevasta syystä valiokunta ehdottaa, että lakiehdotuksen kaikki säännökset, joissa puhutaan rinnastaen säännöksistä ja määräyksistä muutetaan muotoon, jossa puhutaan yleisesti vain säännöksistä. Tämän mukaisesti määräys-termi ehdotetaan poistettavaksi paitsi 14 §:n 1 momentista, myös 17 §:n 2 momentista sekä 28 §:n 1 momentin johdanto-kappaleesta. Vastaava muutos ehdotetaan tässä yhteydessä tehtäväksi lakiehdotukseen sisältymättömiin 14 §:n 4 momenttiin sekä 30 a §:ään.

18 §.

Pykälän 2 momentissa säädetään myyntikiellon määräämisen edellytyksistä. Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt elinkeinotoiminnan sääntelyn osalta huomiota suhteellisuusperiaatteen ilmaisemiseen säädöstekstissä (muun muassa PeVL 45/2001 vp). Suhteellisuusperiaatteen tarkempi ilmaiseminen on yhteydessä perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännössä omaksut-tuun näkemykseen, jonka mukaan viranomaisen puuttuminen elinkeinotoimintaan on järjestettävä siten, että lainsäädäntö antaa toiminnanharjoittajalle riittävät takeet viranomaistoiminnan ennustettavuudesta.

Suhteellisuusperiaatteen kattavammaksi huomioon ottamiseksi valiokunta ehdottaa lakiehdotuksen 18 §:n 2 momentin tarkentamista siten, että myyntikielto tietojen tarkistamiseksi voi 6 a ja 6 b §:n osalta tulla kysymykseen vain siinä tapauksessa, että viranomaisella on perusteltu syy epäillä sille toimitettujen tietojen oikeellisuutta tai laboratorion asianmukaisuutta ja että tuotteen valmistaja tai maahantuoja ei pysty käyttämään toisen testauslaboratorion palveluksia viranomaistutkinnan aikana. Lakiehdotuksen 6 c §:n osalta suhteellisuusperiaatteen ottaisi paremmin huomioon säännös, jonka mukaan myyntikielto voidaan määrätä, jos viranomaisella on perusteltu syy epäillä sille toimitettujen tietojen oikeellisuutta.

Edellä olevan perusteella valiokunta ehdottaa 18 §:ään lisättäväksi uuden 3 momentin, jolloin 3 momentti siirtyy 4 momentiksi.

Myyntikiellon osalta lakiehdotuksessa ei ole säännöksiä kiellon peruuttamisesta viranomaisen tai toiminnanharjoittajan hakemuksesta. Toiminnanharjoittajan kannalta kielteisen päätöksen oikeussuojakeinona on valitus hallinto-oikeuteen. Tästä oikeussuojakeinosta huolimatta suhteellisuusperiaate tulee paremmin huo-mioon otetuksi, kun viranomaisen velvoitteeksi säädetään päättää välittömästi myyntikiellon peruuttamisesta silloin, kun myyntikieltoon ei enää ole laissa tarkoitettua perustetta. Vastaava koskee myös 18 §:ään sisältyvää viranomaisen päätöstä velvoittaa valmistaja tai maahantuoja ottamaan tupakkatuote tai tupakointiväline pois markkinoilta.

Edellä olevan perusteella valiokunta ehdottaa myyntikiellon tai velvoitteen peruuttamista koskevan säännöksen lisäämistä 18 §:ään uutena 5 momenttina.

20 §.

Edellä 18 §:ään ehdotetuista muutoksista johtuen 20 §:n 1 momentissa oleva viittaus 18 §:n 3 momenttiin muuttuu viittaukseksi 18 §:n 4 momenttiin.

25 §.

Lakiehdotuksen 25 §:n 3 momentin mukaan valtion viranomaisten tämän lain mukaisista suoritteista perimät maksut määrätään valtion maksuperustelain mukaisesti. Saman pykälän 4 momentin mukaan tämän lain mukaiset maksut ja kustannukset saadaan periä ilman tuomiota tai päätöstä siinä järjestyksessä kuin verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa laissa säädetään.

Lakiehdotuksen perusteluista käy ilmi, että 25 §:n 3 momentin viittaussäännöksellä maksuperustelakiin tarkoitetaan lähinnä sosiaali- ja terveysministeriölle kuuluvaa toimivaltuutta säätää ministeriön asetuksella tarkemmin valvontamaksuista maksuperustelain mukaisin perustein. Valtion maksuperustelain 8 §:n sanamuoto viittaa aikaisemmin käytössä olleeseen mahdollisuuteen, jonka mukaisesti tarkemmat säännökset maksuista on annettu kunkin ministeriön päätöksellä. Perustuslain 80 §:n säännökset huo-mioon ottaen valtion viranomaisten perimistä julkisoikeudellisista maksuista ei enää voida päättää ministeriön hallinnollisin päätöksin, vaan maksuista tulee niiden ulkopuolisiin kohdistuvien oikeusvaikutusten vuoksi säätää vähintään ministeriön asetuksella.

Edellä olevan perusteella valiokunta ehdottaa, että lakiehdotuksen 25 §:n 3 momentti selkeyden vuoksi muotoillaan valtuutussäännökseksi. Säännökset maksuista annettaisiin näin sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella.

Kunnan valvontatoiminnassa on vastaavin tavoin kuin valtion viranomaisten valvontatoiminnassa kysymys lain noudattamisen valvonnasta ja siten julkisoikeudellisesta suoritteesta. Tämän vuoksi on perusteltua, että kunnan perimät maksut soveltuvin osin vastaavat valtion maksuperustelakia. Lakiehdotukseen ei sisälly säännöksiä kunnan viranomaisen valvontatoiminnassa perimistä maksuista, minkä vuoksi valiokunta ehdottaa tätä tarkoittavan säännöksen lisäämistä 25 §:n 3 momenttiin. Maksun perusteista määrätään tarkemmin kunnan hyväksymässä taksassa.

Valiokunta ehdottaa, että 25 §:n 4 momentista poistetaan sana "kustannukset", koska lakiehdotuksessa ei ole säännöksiä mistään erityisistä kustannuksista, jotka olisivat välittömästi täytäntöönpanokelpoisia julkisoikeudellisella perusteella.

28 §.

Pykälän 3 momentissa ehdotetaan täsmennettäväksi viittaussäännös viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettuun lakiin ja 4 momentin viimeinen sana "vaatimuksesta" ehdotetaan muutettavaksi sanaksi "hakemuksesta", koska asian vireilletulo tapahtuu muutoksenhakukirjelmällä tai hakemuksella.

Voimaantulosäännös.

Esityksen perustelujen mukaan laki tulisi voiman 30.9.2002. Siirtymäsäännöksen nojalla eräiden lainkohtien soveltaminen alkaisi kuitenkin myöhemmästä ajankohdasta, jolloin annetaan aikaa säännösten käyttöönottamiselle.

Voimaantulosäännöksen 2 momentin mukaan lain voimaantullessa (30.9.2002) olemassa olevia savukkeita saadaan edelleen myydä vuoden ajan, mikä tarkoittaa, ettei niitä saa valmistaa lain voimaantulon jälkeen.

Tupakkatuotedirektiivin 7 artiklan mukaan artiklassa mainittuja tuotekuvauksia ei saa käyttää tupakkatuotteiden pakkauksissa 30 päivästä syyskuuta 2003 lukien. Ko. artiklassa eikä myöskään 14 artiklan siirtymäsäännöksissä ei ole nimenomaista mainintaa siitä ajankohdasta, jolloin 7 artiklan vastaisten pakkausten valmistaminen tulisi lopettaa.

Tämän vuoksi 7 artikla on tulkinnanvarainen valmistamisen osalta. On tärkeää, että 7 artiklan vastaisia savukepakkauksia, jotka antavat harhaanjohtavan kuvan siitä, että ko. savukkeet ovat vähemmän haitallisia, ei myydä kuluttajille 30.9.2003 jälkeen. Sen sijaan pakkausten val-mistamisajankohdalla ei voida katsoa olevan kuluttajan kannalta ratkaisevaa merkitystä, sillä tupakkatuotedirektiivin mukaan sellaisia savukepakkauksia saadaan kuitenkin myydä vain 30.9.2003 saakka.

Edellä olevan perusteella valiokunta ehdottaa, että 7 a §:n 1 momentin säännöstä sovelletaan voimaantulosäännöksen 3 momentin mukaisesti 30.9.2003 alkaen. Näin valmistaminen olisi sallittu po. ajankohtaan saakka, mutta ei enää sen jälkeen. Vanhojen säännösten mukaisten pakkausten myynti loppuisi samasta ajankohdasta.