Nykytila

Voimassa olevan terveydenhuoltolain 50 §:n 2 momentin mukaan kiireellisen hoidon antamista varten kunnan tai sairaanhoitopiirin kuntayhtymän on järjestettävä ympärivuorokautinen päivystys. Päivystystä toteuttavassa yksikössä on oltava riittävät voimavarat ja osaaminen, jotta hoidon laatu ja potilasturvallisuus toteutuvat. Päivystyspisteistä ja niiden työnjaosta on sovittava terveydenhuollon järjestämissuunnitelmassa ja erikoissairaanhoidon osalta erikoissairaanhoidon järjestämissopimuksessa. Päivystyspisteistä päätettäessä on otettava huomioon alueen ensihoitopalvelu, päivystyspisteiden väliset etäisyydet sekä väestön palvelutarve. Saman säännöksen 4 momentin mukaan kiireellisen hoidon perusteista ja päivystyksen järjestämisen erikoisalakohtaisista edellytyksistä voidaan tarvittaessa säätää tarkemmin sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella. 

Kansalaisaloitteessa ehdotetaan terveydenhuoltolain 50 §:ään lisättävässä uudessa 3 momentissa säädettävän kunnalle tai kuntayhtymälle mahdollisuus päättää synnytyssairaalan lääkärien päivystystasosta, ellei sairaalaan ole keskitetty riskisynnyttäjien hoitoa. Momentissa määriteltäisiin myös ammattihenkilöryhmät, joiden tulee saapua nopeasti päivystysyksikköön, elleivät he ole saatavilla välittömästi. 

Aloitteessa esitetään myös kiireellisen hoidon perusteista ja päivystyksen erikoisalakohtaisista edellytyksistä annetun asetuksen (652/2013) 14 §:n muuttamista. Kansalaisaloitteen laatimisen jälkeen tämä ns. päivystysasetus on muutettu syyskuussa 2014 annetulla asetuksella (782/2014). Muutetun asetuksen 14 § on tullut voimaan 1.6.2015. Päivystysasetuksessa on säädetty erikoisalakohtaisista päivystysedellytyksistä. Synnytysten lisäksi asetuksessa säädetään sisätautien ja kardiologian (11 §), neurologian (12 §), kirurgian (13 §), psykiatrian (15 §) ja suun terveydenhuollon (16 §) päivystyksistä.  

Voimassa olevan päivystysasetuksen 14 §:n mukaan synnytyksiä hoitavassa sairaalassa on hoidettava vähintään noin 1 000 synnytystä vuodessa. Säännöksessä on myös määritelty muut synnytyspäivystykselle asetettavat vaatimukset muun muassa sikiön voinnin seurannasta ja erikoislääkärien saatavilla olemisesta. Synnytyksiä hoitavassa sairaalassa on esimerkiksi oltava valmius sekä hätä- että kiireelliseen keisarinleikkaukseen, jotka edellyttävät synnytyslääkärin, anestesiologin ja leikkaustiimin sairaalapäivystystä ja lastenlääkärin nopeaa saatavuutta. 

Uudistetussa asetuksessa säädetään mahdollisuudesta myöntää hakemuksesta lupa poiketa edellä mainitusta tuhannen synnytyksen vuosittaisen määrän vaatimuksesta, mikäli palvelun saavutettavuus tai potilasturvallisuus sitä edellyttää. Päivystysasetuksen mahdollistama poikkeuslupa on sittemmin myönnetty kaikille viidelle sairaalalle, jotka lupaa hakivat. Luvat ovat kuitenkin määräaikaisia, osittain myös sen vuoksi, että sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen yhteydessä myös päivystyksen järjestäminen muuttuu merkittävästi. 

Asian arviointia

Valiokunta pitää ymmärrettävänä aloitteen taustalla olevaa huolta lakkautusuhan alla olevien pienten synnytyssairaaloiden tulevaisuudesta ja synnytysten keskittämisestä suurempiin toimintayksiköihin, jolloin etäisyydet synnytysyksiköihin kasvavat. Aloitteessa katsotaan, että palvelujen tulisi olla saatavilla siellä, missä niitä tarvitaan. Aloitteen mukaan alueellisten synnytysyksiköiden vähentäminen saattaa synnyttäjät uuden ja pelottavan tilanteen eteen, kun matka synnytyssairaalaan jatkuu tunteja pidempään. Vähentämisen katsotaan aloitteessa vaarantavan potilasturvallisuutta, koska asetuksen vuoksi kasvaa riski matkasynnytysten lisääntymisestä. Aloitteessa todetaan, että tilastojen mukaan yksi vastasyntynyt tuhannesta tarvitsee välitöntä hoitoa.  

Kansainvälisessä vertailussa Suomen synnytys- ja äitiysturvallisuus ovat erittäin korkealla tasolla. Tämä perustuu erityisesti pitkään jatkuneeseen äitiys- ja lastenneuvolatyön kehittämiseen ja yhteistyöhön synnytyssairaaloiden kanssa. Hyvin toimiva neuvolajärjestelmä on raskauden seurannan ja mahdollisen kiireellisen hoidon tarpeen ennakoinnin kannalta keskeisen tärkeä.  

Synnytyksissä ja vastasyntyneiden hoidossa potilasturvallisuuden merkitys korostuu erityisesti sen vuoksi, että hoidon puutteellisuus tai virheellisyys saattaa aiheuttaa elinikäisiä vaikutuksia. Kaikista synnytyksistä noin 75 prosenttia tapahtuu virka-ajan ulkopuolella. Synnytysten ajoittuminen päivystysaikaan heijastuu suoraan vastasyntyneiden ensi- ja tehohoitoon samoin kuin leikkaussali- ja anestesiapalvelujen tarpeeseen. Synnytyksissä suurin osa päivystyksellisistä hätätilanteista ilmenee synnyttäjän ollessa jo sairaalassa. Muissa päivystystoiminnoissa hätätilanne alkaa useimmiten sairaalan ulkopuolella, jolloin välimatka sairaalaan on merkittävämpi tekijä.  

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan matkasynnytykset ovat viime vuosina lisääntyneet, mutta lisääntyminen on tapahtunut Etelä-Suomen alueella, jossa etäisyydet seuraavaan synnytysyksikköön eivät yleensä tämän vuoksi muodostu kohtuuttoman pitkiksi. Saadun selvityksen mukaan Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston käsiteltäväksi ei ole tullut esiin matkasynnytyksiin liittyviä kantelu- tai valvonta-asioita. Sen sijaan valvonta-asioina on käsitelty useita tapauksia, joissa hätäkeisarinleikkaus on viivästynyt sen vuoksi, että synnytyslääkäri ja leikkaussalihenkilökunta ovat päivystäneet kotonaan. Useissa valvontatapauksissa viivästyminen on myös johtanut lapsen vammautumiseen tai kuolemaan.  

Viranomaisten arvioiden mukaan vastasyntyneistä noin 10 % tarvitsee tehostettua valvontaa syntymänsä jälkeen ja noin 3—5 % tarvitsee välitöntä hengityksen avustamista ja noin yksi tuhannesta tarvitsee painantaelvytystä. Näitä tilanteita ei useinkaan voida ennakoida, vaikka osa raskaana olevista voidaankin arvioida niin sanotuiksi riskisynnyttäjiksi. Hätäkeisarinleikkaukseen joudutaan turvautumaan noin kahdessa prosentissa kaikista synnytyksistä. Hengenvaaran tai vammautumisuhan kannalta välittömästi synnytyksen jälkeen saatava hoito on ratkaisevaa. 

Synnyttäjien ja vastasyntyneiden turvallisuuden kannalta on ratkaisevan tärkeää, että synnytyssairaaloissa on ympärivuorokautinen valmius hätäkeisarinleikkausten tekemiseen. Huonokuntoisen ja sairaan vastasyntyneen hoito edellyttää lisäksi mahdollisuutta elvytykseen sekä tehostettuun valvontaan ja hoitoon. Tämä edellyttää henkilökunnalta erikoisosaamista, jota on tarvittaessa saatava nopeasti paikalle. Pienissä yksiköissä ei synnytysten vähäisen määrän vuoksi välttämättä kerry riittävää osaamista käytännön hätätilanteiden hallintaan. 

Synnytyspäivystys edellyttää suurta määrää henkilökuntaa, minkä vuoksi päivystysten järjestäminen on vaikeutunut ja johtanut erityisesti Pohjois-Suomessa niin sanottujen keikkalääkärien käyttöön ja kustannusten kasvamiseen merkittävästi.  

Valiokunta pitää tärkeänä, että synnytysyksiköiden toiminnan järjestämisessä otetaan ennen kaikkea huomioon toiminnan laatu ja potilasturvallisuus. Päivystysten järjestäminen asetuksessa säädetyllä tavalla parantaa valiokunnan käsityksen mukaan myös synnyttäjien yhdenvertaisia mahdollisuuksia muun muassa tarpeen mukaiseen kivunlievitykseen.  

Matkasynnytysten vähentämiseksi on erityisesti huolehdittava ennen synnytystä tapahtuvan neuvonnan järjestämisestä asianmukaisesti siten, että synnyttäjät hakeutuvat oikea-aikaisesti synnytysyksiköihin. Neuvolatyön ja synnytysvalmennuksen erityisenä haasteena on tiedon välittäminen myös maahanmuuttajille, joiden osuus matkasynnytyksistä on saadun selvityksen mukaan erityisen korkea Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin alueella.  

Johtopäätökset

Valiokunta ei pidä tarpeellisena eikä tarkoituksenmukaisena säätää terveydenhuoltolaissa yhden erikoisalan päivystyksen järjestämisestä, kuten kansalaisaloitteessa esitetään. Valiokunta pitää asianmukaisena, että päivystysten järjestämisestä säädetään voimassa olevan lain mukaisesti sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella.  

Riittävän suuri synnytysten määrä parantaa sairaalan mahdollisuuksia ylläpitää ja kehittää henkilökunnan osaamista hätä- ja erityistilanteissa. Valiokunta pitää kuitenkin tarkoituksenmukaisena, että asetuksessa mahdollistetaan poikkeaminen vähintään noin 1 000 synnytyksen vaatimuksesta silloin, kun palvelun saavutettavuus tai potilasturvallisuus sitä edellyttää ja kun potilasturvallisuutta koskevat muut päivystysasetuksessa säädetyt vaatimukset täyttyvät.  

Valiokunta pitää myös ymmärrettävänä aloitteen käsittelyn yhteydessä esitettyä huolta alueellisten sairaaloiden muun toiminnan jatkumisesta synnytysten jäädessä pois palveluvalikoimasta. Valiokunta korostaa, että sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen yhteydessä on huolehdittava sosiaali- ja terveyspalvelujen asianmukaisesta alueellisesta saatavuudesta.