(1) Suuri valiokunta pitää direktiiviehdotuksen tavoitetta korruption torjunnan vahvistamisesta koko Euroopan unionin alueella tärkeänä ja kannatettavana. Kuten valtioneuvoston kirjelmässä todetaan, korruptio on monin tavoin haitallista yksittäisille kansalaisille ja koko yhteiskunnalle. Korruptiolla on vakavia seurauksia, jotka hidastavat taloudellista kehitystä ja heikentävät demokratiaa, ihmisoikeuksien toteutumista, kilpailukykyä ja sisämarkkinoiden toimintaa. Myös oikeusvaltion uskottavuus heikkenee, jos korruptiota ei pyritä tehokkaasti ehkäisemään.
(2) Suuri valiokunta pitää valtioneuvoston tavoin perusteltuna pyrkiä siihen, että jäsenvaltioiden rikoslainsäädäntö on korruption torjunnan osalta ajantasaista ja riittävän kattavaa (PeVL 8/2023 vp, LaVL 13/2023 vp). Nämä rikokset voivat olla luonteeltaan rajat ylittäviä, ja niillä voi olla rajat ylittäviä vaikutuksia. Suuri valiokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että oikeusvaltioperiaatteeseen ja korruption torjuntaan liittyvät kysymykset ovat keskeisesti esillä keskustelussa unionin laajentumisprosessista.
(3) Suuri valiokunta kiinnittää valtioneuvoston huomiota erikoisvaliokuntien yksityiskohtaisempiin lausuntoihin (PeVL 8/2023 vp, LaVL 13/2023 vp ja HaVL 19/2023 vp) ja ottaa tässä lausunnossa yleisemmällä tasolla kantaa keskeisimpiin neuvottelukysymyksiin.
Virkamiehen määritelmä ja rikosoikeudellisen vastuun toteuttaminen eräiden perustuslaissa tarkoitettujen henkilöryhmien osalta
(4) Direktiiviehdotuksen 2 artiklaan sisältyvä virkamiehen määritelmä laajentaisi virkamiehen käsitettä siitä, mitä se on tällä hetkellä Suomen lainsäädännössä. Ehdotukseen sisältyvä korkean tason virkamiehen määritelmä kattaisi myös valtionpäämiehen, ministerit ja kansanedustajat.
(5) Direktiiviehdotuksen 19 artiklassa säädetään etuoikeuksista ja koskemattomuudesta korruptiorikoksia koskevasta tutkinnasta ja syytteeseenpanosta. Sen mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kansallisille virkamiehille myönnetyt erioikeudet tai immuniteetti direktiivissä tarkoitettujen rikosten tutkinnassa ja syytteeseenpanossa voidaan poistaa laissa etukäteen vahvistetulla objektiivisella, puolueettomalla, tehokkaalla ja läpinäkyvällä prosessilla, joka saatetaan päätökseen kohtuullisessa ajassa. Valtioneuvoston kirjelmän mukaan on epäselvää, soveltuisiko artikla myös edellä mainittuihin korkean tason virkamiehiksi määriteltyihin henkilöihin.
(6) Perustuslakivaliokunta kiinnittää lausunnossaan huomiota siihen, että perustuslain 113 §:n mukaan tasavallan presidentin rikosoikeudellinen vastuu virkatoimistaan rajoittuu maapetosrikoksiin, valtiopetosrikoksiin ja rikoksiin ihmisyyttä vastaan. Perustuslaki ei mahdollista presidentin asettamista rikosoikeudelliseen vastuuseen presidentin toimessa tehdystä korruptiorikoksesta, mitä direktiiviehdotus perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan edellyttäisi. Valiokunta pitää ehdotettua sääntelyä siten ongelmallisena voimassa olevan tasavallan presidentin rikosoikeudellista vastuuta koskevan perustuslain sääntelyn kannalta.
(7) Kuten valtioneuvoston kirjelmässä todetaan, valtioneuvoston jäsenet (ministerit) eivät ole virkamiesasemassa. Rikoslain 40 luvun säännösten näkökulmasta he ovat julkista luottamustehtävää hoitavia henkilöitä. Heidän osaltaan oikeudellinen vastuu rajoittuu perustuslain 116 §:ssä mainittuihin ns. ministeririkoksiin. Eduskunta voi ministerin osalta päättää syytteen nostamisesta valtakunnanoikeudessa. Kansanedustaja ei myöskään ole Suomessa virkamiesasemassa. Kansanedustajaa ei saa perustuslain 30 §:n mukaan asettaa syytteeseen eikä hänen vapauttaan riistää hänen valtiopäivillä lausumiensa mielipiteiden tai asian käsittelyssä noudattamansa menettelyn johdosta, ellei eduskunta ole siihen suostunut päätöksellä, jota vähintään viisi kuudesosaa annetuista äänistä on kannattanut.
(8) Valtioneuvoston kirjelmän mukaan edellä mainittujen säännösten vaikutukset kansalliseen lainsäädäntöön ovat osin epäselvät. Suuri valiokunta pitää lakivaliokunnan ja hallintovaliokunnan tavoin tärkeänä, että jatkoneuvotteluissa selvitetään epäselviä ja tulkinnanvaraisia kysymyksiä liittyen virkamiehen määritelmään ja erityisesti korkean tason virkamiehen määritelmään ja siihen, miten direktiiviehdotuksen eri säännökset heihin soveltuisivat.
(9) Suuri valiokunta yhtyy perustuslakivaliokunnan ja lakivaliokunnan näkemykseen siitä, että direktiivin jatkoneuvotteluissa on huolehdittava siitä, ettei direktiivi sisällä sääntelyä, joka on ristiriidassa perustuslain sääntelyn kanssa. Yksittäisen direktiivin kansallisen täytäntöönpanon seurauksena ei tulisi joutua ryhtyä muuttamaan perustuslaissa omaksuttuja perustavaa laatua olevia ratkaisuita. Direktiiviehdotusta tulee jatkovalmistelussa kehittää ongelmallisiksi arvioiduissa sääntelykokonaisuuksissa riittävästi kansallista liikkumavaraa sallivaksi. Suuren valiokunnan saaman selvityksen mukaan erioikeuksia ja koskemattomuutta koskevan 19 artiklan osalta ehdotus vaikuttaisikin menevän neuvotteluissa suuntaan, joka huomioi aiempaa paremmin jäsenvaltioiden kansallisia lähtökohtia. Virkamieskäsitteen sisältöä tulee kuitenkin edelleen pyrkiä täsmentämään.
Kriminalisointivelvoitteet
(10) Direktiiviehdotus sisältää useita kriminalisointivelvoitteita. Ehdotuksessa säädettäisiin kriminalisoitaviksi myös vaikutusvallan kauppaaminen (10 artikla) ja korruptiorikoksella rikastuminen (13 artikla).
(11) Suomen rikoslaissa ei ole erillistä vaikutusvallan kauppaamista tai väärinkäyttöä koskevaa rikossäännöstä, mutta tietyt voimassa olevat rikoslain säännökset saattavat kattaa ainakin osan kriminalisointivelvoitteen kattamista teoista. Lakivaliokunta kiinnittää lausunnossaan huomiota siihen, että eduskunta on lakivaliokunnan aloitteesta jo vuonna 2010 hyväksynyt lausuman, jonka mukaan se edellyttää, että hallitus ryhtyy kiireellisesti valmistelemaan lainsäädäntöehdotuksen vaikutusvallan väärinkäytön kriminalisoimiseksi (EV 373/2010 vp). Lakivaliokunta pitääkin sinällään myönteisenä, että vaikutusvallan väärinkäyttöön liittyvä lainsäädäntöhanke etenee EU:n tasolla.
(12) Korruptiorikoksilla vaurastumista ei Suomessa ole kriminalisoitu erikseen. Korruptiorikoksilla vaurastumista koskevassa kriminalisointivelvoitteessa on kysymys rahanpesusta. Valtioneuvoston kirjelmän mukaan kriminalisointivelvoite ei näytä mahdollistavan direktiivissä tarkoitettujen rikosten osalta vastaavanlaisia rajoituksia itsepesun rangaistavuuteen kuin mitä Suomen lainsäädännössä ja rahanpesurikosdirektiivissä säädetään.
(13) Suuri valiokunta yhtyy erikoisvaliokuntien tavoin valtioneuvoston näkemykseen siitä, että neuvotteluissa on huolehdittava rangaistavaksi säädettävien tekojen määrittelemisestä rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen edellyttämällä täsmällisyydellä. Suuren valiokunnan saaman selvityksen mukaan kriminalisointivelvoitteita koskevat muotoilut vaikuttaisivat neuvotteluissa olevan muuttumassa näiden täsmällisyystavoitteiden kannalta oikeaan suuntaan.
Seuraamukset
(14) Direktiiviehdotuksen 15 artikla sisältää säännökset luonnollisia henkilöitä koskevista seuraamuksista ja toimenpiteistä. Valtioneuvoston kirjelmän mukaan ehdotuksella olisi vaikutuksia kansalliseen lainsäädäntöön muun muassa sen vuoksi, että julkisella sektorilla tapahtuvaa lahjontaa koskevien säännösten korkein maksimirangaistus on neljä vuotta vankeutta ja direktiiviehdotuksen mukaan maksimirangaistukset tulisi nostaa kuuteen vuoteen.
(15) Suuri valiokunta pitää lakivaliokunnan tavoin perusteltuna valtioneuvoston kantaa, jonka mukaan ehdotuksen jatkoneuvotteluissa tulee pyrkiä siihen, että rangaistukset ovat rikosoikeudellisen suhteellisuusperiaatteen mukaiset. Teon rangaistusarvon ja rangaistusasteikkojen olisi oltava oikeassa suhteessa, ja rangaistusasteikkoja määriteltäessä olisi otettava huomioon myös niiden suhde muista rikoksista säädettyihin rangaistuksiin. Suuren valiokunnan saaman selvityksen perusteella neuvottelut olisivat etenemässä maksimirangaistusten tason osalta Suomen tavoitteiden kannalta oikeaan suuntaan.
(16) Direktiiviehdotuksen 15 artiklassa säädettäisiin myös lisäseuraamuksista, joita toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava määrätä korruptiorikoksesta tuomituille henkilöille. Lisäseuraamuksina mainitaan muun muassa erottaminen, pidättäminen tai siirto julkisesta tehtävästä. Suuri valiokunta kiinnittää huomiota perustuslakivaliokunnan lausuntoon, jossa pidetään tällaisia lisäseuraamuksia tasavallan presidentin, valtioneuvoston jäsenten ja kansanedustajien osalta perustuslain kannalta ongelmallisina. Valtioneuvoston jäsenen osalta ministerin erosta tehtävästään on nimenomainen säännös perustuslain 64 §:ssä, jonka mukaan tasavallan presidentti myöntää eron ministerille. Kansanedustajan toimen lakkaamisesta rikoksen johdosta on nimenomainen säännös perustuslain 28 §:ssä, jonka mukaan eduskunta voi päättää edustajantoimen lakkaamisesta säännöksestä mainittujen edellytysten täyttyessä 2/3 enemmistöllä annetuista äänistä.
(17) Yksi ehdotuksessa säädetyistä lisäseuraamuksista olisi vaalikelpoisuuden menettäminen. Kuten valtioneuvoston kirjelmässä todetaan, perustuslain 27 §:n mukaan eduskuntavaaleissa on vaalikelpoinen jokainen äänioikeutettu, joka ei ole vajaavaltainen. Rikostuomio ei näin vaikuta vaalikelpoisuuden menettämiseen. Perustuslakivaliokunta toteaa lausunnossaan, että vaatimus sisällyttää kansalliseen lainsäädäntöön vaalikelpoisuuden menettämisseuraamus on ongelmallinen demokratiaperiaatteen kannalta keskeisen perustuslain 27 §:n vaalikelpoisuutta koskevan säännöksen kannalta. Myös lakivaliokunta kiinnittää ehdotukseen vaalikelpoisuuden menettämisestä lisäseuraamuksena erityistä huomioita. Suuren valiokunnan saaman selvityksen perusteella neuvottelut olisivat etenemässä vaalikelpoisuuden menettämistä koskevan seuraamuksen osalta Suomen tavoitteiden kannalta oikeaan suuntaan.