Tausta
Euroryhmän toiminnalle luotiin perusta Luxemburgin
Eurooppa-neuvostossa joulukuussa 1997. Eurooppa-neuvoston päätelmien
mukaan "euroalueeseen osallistuvien jäsenmaiden ministerit voivat
kokoontua epävirallisesti keskustelemaan kysymyksistä,
jotka liittyvät heille kuuluviin, yhteisestä rahasta
johtuviin erityisiin vastuualueisiin. Komissio ja tarvittaessa
Euroopan keskuspankki kutsutaan näihin kokouksiin." Ryhmän
perustamisen katsottiin olevan tarpeellista sen vuoksi, että vaikka
euromailla on yhteinen raha ja keskuspankin hoitama rahapolitiikka,
talouspolitiikka kuuluu edelleen jäsenvaltioiden omaan
toimivaltaan.
Euroryhmä alkoi kokoontua kesällä 1998
ja se on siitä lähtien kokoontunut aina ennen
Ecofin-neuvoston kokouksia. Ryhmä ei ole EU:n toimielin
eikä sillä ole virallista, perustamissopimuksiin
perustuvaa asemaa. Se ei myöskään perustu
ns. vahvistetun yhteistyön malliin. Kokouksiin osallistuvat
euroalueen valtiovarainministerit, joilla on mukanaan yksi avustaja.
Suomessa euroryhmän kokouksia ei valmistella normaalin
EU-valmistelukoneiston kautta vaan yksin valtiovarainministeriössä.
Poikkeavasta menettelytavasta on sovittu valtioneuvoston EU-ministerivaliokunnassa
ja iltakoulussa vuonna 1998. Valtiovarainministeriö toimittaa valtioneuvoston
EU-ministerivaliokunnalle sekä eduskunnan suurelle valiokunnalle
ja valtiovarainvaliokunnalle lyhyen yhteenvedon ennen euroryhmän
kokousta ja sen jälkeen. Valtiovarainministeri informoi
ministerivaliokuntaa ja suurta valiokuntaa suullisesti.
Epävirallista euroryhmää on arvosteltu
julkisuudessa. On esitetty, että ryhmä tulisi
virallistaa ja että sen valmisteluissa tulisi soveltaa
EU-valmistelun normaaleja yhteensovittamismenettelyjä.
Samoin on vaadittu, että euroryhmän toiminnan
tulisi olla nykyistä avoimempaa. Tämän
kritiikin vuoksi valtioneuvosto on katsonut aiheelliseksi toimittaa
suurelle valiokunnalle perustuslain 97 §:n mukaisen selvityksen
euroryhmästä.
Valtioneuvoston kanta
Valtioneuvosto korostaa selvityksessä sitä,
että euroryhmä ei tee päätöksiä ja
ettei se myöskään valmistele Ecofin-neuvoston
kokouksia tai päätöksiä. Euroryhmän
keskustelut koskevat kansallista talouspolitiikkaa, eivät
EU:n toimivaltaan kuuluvia asioita. Keskustelujen tarkoitus on
varmistaa, että euroalueen jäsenvaltioiden kansallista
talouspolitiikkaa harjoitetaan kaikissa alueen maissa yhteisten
tavoitteiden saavuttamiseksi ja siten, etteivät yhden maan
toimenpiteet vaikeuta muiden tilannetta.
Selvityksen mukaan kokemukset euroryhmän toiminnasta
ovat pääosin myönteisiä. Ryhmän epävirallinen
luonne ja rajoitettu kokoonpano ovat turvanneet sen, että keskustelu
on ollut suhteellisen avointa ja suorasanaista. Keskusteluja voidaan
käydä sellaisistakin asioista, jotka julkisesti
käsiteltyinä saattaisivat häiritä markkinoiden
toimintaa.
Selvityksessä torjutaan vaatimukset euroryhmän
virallistamisesta, sen kokousten valmistelujen siirtämisestä normaalin
EU-koordinaation piiriin sekä suuremmasta avoimuudesta.
Euroryhmän virallistaminen olisi selvityksen mukaan tarpeen
vain siinä tapauksessa, että talouspolitiikan
koordinaatio euroalueella muutettaisiin jäsenvaltioiden
talouspolitiikkaa sitovaksi. Tämä siirtäisi
talouspoliittista päätöksentekoa jäsenvaltioilta
unionille.
Normaali EU-koordinaatio ei selvityksen mukaan ole tarpeen euroryhmän
kokousten valmistelussa, koska ryhmä ei ole virallinen
elin vaan epävirallinen keskustelufoorumi, joka ei tee
päätöksiä. Jos euroryhmä käsittelee
asioita, jotka tulevat myös neuvoston käsiteltäviksi,
ne valmistellaan normaalin EU-koordinaation kautta. Lisäksi
keskusteluja rajaavat EU:ssa hyväksytyt talouspolitiikan
laajat suuntaviivat sekä kasvu- ja vakaussopimus. Suomen
valtiovarainministerin puheenvuorot perustuvat valtioneuvoston talouspoliittisiin
linjauksiin.
Selvityksen mukaan euroryhmä ei käsittelemiensä talouspolitiikan
kysymysten luonteen vuoksi voi olla yhtä avoin kuin EU:n
viralliset toimielimet. Jos euroryhmässä käytävät
keskustelut tulisivat virallisiksi ja avoimiksi, niin varsin todennäköisesti
keskustelut ennen pitkää siirtyisivät
jonnekin muualle. Suomi ei välttämättä olisi
mukana niissä muualla käytävissä keskusteluissa.
Nykymuotoinen euroryhmä on pienen jäsenvaltion
edun mukainen, sillä sen keskusteluihin kaikki euromaat
ovat aina päässeet mukaan.