TALOUSARVIOALOITE 1059/2006
vp
TAA 1059/2006
vp - Leena Rauhala /kd
Tarkistettu versio 2.0
Määrärahan osoittaminen geronomien
koulutuspaikkojen lisäämiseen
Eduskunnalle
Geronomi on sosiaali- ja terveysalan osaamista yhdistävä vanhustyön
asiantuntija, jonka tehtävänä on edistää vanhusten
hyvinvointia, terveyttä, toimintakykyä ja sosiaalista
osallisuutta. Geronomitutkinnossa yhdistyy kahden vanhustyön sektorin,
sosiaali- ja terveysalan, vanhustyön osaaminen.
Opetussuunnitelma rakentuu gerontologisesta osaamisesta eli
vanhenemiseen ja vanhuuteen liittyistä ilmiöistä,
vanhustyössä käytettävistä hoitotyön
ja sosiaalityön menetelmistä sekä vanhustyön
palvelujärjestelmän arvioinnista, ja lisäksi
sen oppisisältöihin kuuluu eettinen ja esteettinen
osaaminen, yhteisöllinen osaaminen, kehittämisosaaminen
sekä palveluosaaminen. Koulutuksen lähtökohtana
ovat keskeiset ikääntymiseen liittyvät
muutokset, erityiskysymykset sekä niiden vaikutukset ikääntyneiden
elämään. Ammattitaitoinen ja oman ammattitaitonsa
kehittämisestä kiinnostunut ja työtään
arvostava työntekijä on ikäihmisten saumattoman
palveluketjun keskeisin tekijä. Myös terveysongelmaan puuttuminen
riittävän varhaisessa vaiheessa ja kuntouttaminen
ovat paitsi inhimillisesti myös rahassa arvioiden kannattavaa
toimintaa.
Geronomin osaamiseen kuuluu myös asiakkaan toimintakyvyn
vahvistaminen eri tilanteissa ja toimintaympäristöissä asiakaslähtöisestä sekä monialaisesta
näkökulmasta katsoen. Hän toimii myös
sosiaalisista ja yhteiskunnallisista lähtökohdista
käsin vanhustyön asiantuntijana moniammatillisissa
tiimeissä reflektoiden toimintaansa ja ymmärtäen
työnsä yhteiskunnalliset tavoitteet ja tehtävät.
Väestön vanheneminen ja siihen liittyvä palvelutarpeiden
lisääntyminen ja ikääntyvän
väestön terveyden ja toimintakykyisyyden edistäminen
on yksi ajankohtaisimmista kehittämistarpeista. Terveyden
edistämistoimintaa ei ole aktiivisesti suunnattu iäkkääseen
väestöön palvelujärjestelmässämme.
Eliniän odotteen ja toimintakykyisten elinvuosien määrän
kasvutavoitteen saavuttaminen edellyttää merkittäviä uudistuksia eläkkeelle
jäävän ja sitä iäkkäämmän
väestön terveyttä edistävien
toimintamallien kehittämiseksi ja juurruttamiseksi käytännön
työhön.
Professori Sirkka-Liisa Kivelän vanhushoitoa koskevan
selvityksen mukaan vanhustyön erityisosaajia, kuten geronomeja,
tarvitaan tulevaisuudessa huomattavasti enemmän kuin aiemmin. Suomessa
väestö ikääntyy nopeammin kuin OECD-maissa
keskimäärin. Vuoteen 2030 mennessä yli
65-vuotiaiden määrä nousee nykyisestä 15 %:sta
26 %:iin. Lukumääräisesti
tämä tarkoittaa yli 600 000 uutta yli
65-vuotiasta. Samaan aikaan yli 80-vuotiaiden määrä yli
kaksinkertaistuu. Kolmen vuosikymmenen kuluttua Suomessa arvioidaan
olevan 1,2 työssäkäyvää yhtä eläkeläistä kohti,
kun tällä hetkellä heitä on 1,8.
Yli 85-vuotiaiden määrän arvioidaan olevan noin
130 400 vuonna 2020. Nämä luvut osoittavat,
että iäkkäille järjestettävien
palveluiden tarpeen ja geriatrian, vanhuspsykiatrian, gerontologisen
hoitotyön sekä gerontologisen sosiaalityön erityisosaamisen
tarve lisääntyy voimakkaasti myös aivan
lähitulevaisuudessa. Tämän johdosta alan
koulutukseen olisi tullut panostaa voimakkaasti ainakin 1980-luvun
alusta lähtien, mutta koska niin ei ole tehty, on Suomen
vanhustenhoito vaikeuksissa.
Vaikka muihinkin terveydenhuoltoalan koulutuksiin sisältyy
vanhustyön koulutusta, on tarpeen spesifioida koulutusta,
jotta vanhustyöhön saadaan erityisesti motivoituneita
osaajia. Tällä hetkellä geronomien osuus
muista hoitotyön koulutuspaikoista on vain murto-osa ja
tämä on aivan riittämätön
määrä tyydyttämään
sitä huutavaa tarvetta, joka vanhusten määrän
voimakas kasvu aiheuttaa nyt ja tulevaisuudessa.
Odotettavissa oleva elinajan pidentyminen ja syntyvyyden vähentyminen
merkitsee ikäpyramidin entistäkin radikaalimpaa
vääristymistä tulevaisuudessa. Tästä syystä geronomien
koulutuspaikkoja ammattikorkeakouluissa tulee määrällisesti
lisätä.
Edellä olevan perusteella ehdotan,
että eduskunta ottaa valtion vuoden 2007 talousarvioon
momentille 29.40.30 lisäyksenä 900 000
euroa geronomien koulutuspaikkojen lisäämiseen.
Helsingissä 22 päivänä syyskuuta
2006