Kansallisessa ilmastostrategiassa Suomen tuulivoimatavoitteeksi
on asetettu 500 megawattia (MW) vuoteen 2010 ja 2 000 MW
vuoteen 2025 mennessä. Tuulivoiman tekninen potentiaali
on kuitenkin huomattavasti suurempi. Määrätietoisella
politiikalla tuulivoimasta voisi tulla Suomelle merkittävä energianlähde
samaan tapaan kuin esimerkiksi Tanskassa ja Saksassa on jo nykyään.
Tuulivoiman käytön lisääminen
hyödyttää ihmisiä ja ympäristöä monin
tavoin. Tuulivoima on kotimainen, uusiutuva ja työllistävä energianlähde.
Tuulivoimaloiden kotimaisuusaste yltää parhaimmillaan
80 %:iin, ja yksi megawatti kotimaista tuulivoimaa
voi luoda 10 henkilötyövuotta. Tuulivoima ei tuota
suoraan ilmastoa lämmittäviä tai muita
ympäristöä kuormittavia päästöjä.
Tuulienergian taloudellisen tuotannon perusedellytys on paikallisten
tuuliolojen ja rajoittavien ilmastotekijöiden
riittävän hyvä tuntemus. Tuulisuuden
arvioinnin kotimainen perusteos on Ilmatieteen laitoksen vuonna
1991 julkaisema Suomen tuuliatlas. Mittauskorkeus oli useimmilla
selvityksen sääasemilla 10—30 metriä.
Nykyään rakennettavien tuulivoimaloiden tornikorkeudet
ovat kuitenkin aivan toista luokkaa, pääsääntöisesti
70—90 metriä. Esimerkiksi oululaisen WinWinDin
3 MW:n voimaloissa napakorkeus on jo
90 metriä. Tulevaisuuden voimalat noussevat vieläkin
korkeammalle.
Tuuliatlaksen matalalla tehtyihin mittauksiin perustuvat tuulisuustiedot
eivät anna riittävän tarkkoja arvioita
tuulisuudesta nykyisin rakennettavien voimaloiden korkeuksilla.
Atlasta varten ei juurikaan ollut käytettävissä edustavia meri-,
saaristo- ja tunturisääasemia, sillä niiden määrää on
merkittävästi lisätty vasta 1990-luvulla.
Sisämaan sääasemien tuulihavaintojen
perusteella ei kyetä luotettavasti arvioimaan meri- ja rannikkoalueiden
tuulioloja.
Puutteellisten tuulisuusarvioiden vaarana on se, että ne
johtavat yritykset hukkainvestointeihin. Esimerkiksi Hankoon ja
Inkooseen syksyllä 2004 pystytetyt tuulipuistot tuottivat
ensimmäisinä kuukausina peräti 30—50 % odotettua
heikommin. Inkoon kolmesta tuulimyllystä kaksi on nyttemmin
purettu. Toisaalta kunnollisten tuulisuustietojen puute voi johtaa
siihen, ettei kannattaviakaan tuulivoimainvestointeja tehdä.
Uusien meteorologisten mallien hyödyntäminen,
kattavat ja ajantasaiset tuulisuusmittaukset riittävän
korkealta sekä niiden avulla laadittava uudistettu tuuliatlas
auttaisivat kohdentamaan investoinnit oikein ja vähentäisivät
investointien riskejä. Mitä pienempi riski investoijalle
on, sitä halvemmalla ja enemmän tuulivoimaa voidaan rakentaa.
Tuuliatlaksen päivittäminen voi myös
kasvattaa toteuttamiskelpoista tuulipotentiaalia, jos sen avulla
esimerkiksi sisämaan ja avomeren tuulioloja voidaan arvioida
luotettavasti.
Uusiutuvan energian edistämisohjelmassa vuosille 2003—2006
eräänä keskeisenä osiona tuulienergian
käytön lisäämiseksi esitetään
tuulivoimapotentiaalin tarkentamista. Ympäristövaliokunnan
lausunnossa hallituksen energia- ja ilmastostrategiasta (VNS
5/2005 vp) valiokunta esittää talousvaliokunnalle,
että se ehdottaisi eduskunnan hyväksyttäväksi
lausuman, että tuuliatlaksen päivittämiseen
ryhdytään mahdollisimman pian. Myös talousvaliokunta
noteeraa tuulivoiman lisärakentamista haittaavan ajantasaisen
tuuliatlaksen puutteen ja yhtyy tältä osin ympäristövaliokunnan
lausunnossa esille tuotuun tarpeeseen atlaksen päivittämisen
tarpeellisuudesta.
Tuuliatlaksen päivittäminen kuuluisi luontevasti
julkisen vallan rahoitettavaksi, ja näin on muualla maailmassa
toimittukin. Myös Suomen alkuperäinen tuuliatlas
toteutettiin julkisella rahoituksella osana kansallista NEMO-ohjelmaa. Ruotsissa
tehdään uutta atlasta nelivuotisessa hankkeessa.
Ilmatieteen laitos on arvioinut, että päivitetyn tuuliatlaksen
tuottamiseen tarvittaisiin kolmen vuoden aikana vajaat kymmenen
henkilötyövuotta. Hankkeen kustannukset olisivat
arviolta vajaat 1,5 miljoonaa euroa. Hintaa voidaan pitää hyvin
pienenä suhteessa hankkeen merkittäviin hyötyihin
tuulivoiman edistämisen kannalta.