Vaikka lääkkeiden ja farmaseuttisten tuotteiden vienti on Suomessa kasvanut, on maamme kuitenkin uusien lääkemolekyylien lukumäärässä mitattuna lääkekehityksen kehitysmaa. Lääketeollisuus investoi Euroopassa tutkimukseen ja tuotekehitykseen 30 miljardia euroa vuodessa, kun Suomessa lääkeyritykset investoivat vuosittain noin 250 miljoonaa euroa. Lääketeollisuuden arvion mukaan investointien määrä voidaan kaksin- tai jopa kolminkertaistaa, mikäli investointi-edellytykset ovat kunnossa.
Lääkekehityksessä on valtava ja jatkuvasti kasvava taloudellinen potentiaali, ja näin ollen lääke-alan tulisi olla meille strateginen valinta. Kansallisen lääkekehityskeskuksen perustaminen Suomeen olisi tärkeä askel oikeaan suuntaan. Sen avulla saisimme kanavoitua osaamisemme tulevaisuuden menestykseksi suomalaisen lääkekehitysalan kehitykseen kasvattaen lääkealan vientituloja. Monissa keskeisissä kilpailijamaissamme, mm. Saksassa, Belgiassa, Espanjassa, Britanniassa, Kanadassa, USA:ssa ja Ruotsissa haaste on ratkaistu perustamalla lääkekehityskeskuksia.
Kansallinen lääkekehityskeskus tarjoaa yksinkertaisen, kustannustehokkaan ja toimivan tavan synnyttää uutta vientivetoista liiketoimintaa Suomeen. Keskus pystyisi kehittämään yhdessä kaikkien suomalaisten yliopistojen tutkijoiden kanssa lääkeainemolekyylejä, parantaisi lääkeaihioiden ominaisuuksia sekä auttaisi kaupallistamaan tuotteita. Lääkealan yritykset saisivat uusia tuotteita, uusia yrityksiä voitaisiin perustaa ja lääkekehitykseen osallistuvat tutkimusryhmät voisivat saada enemmän ulkomaista tiederahoitusta. Koko suomalainen yhteiskunta hyötyisi lääketeollisuuden ja -teknologian investoinneista ja vientituloista. Kansainvälisten esimerkkien mukaan lääkekehityskeskus tarvitsee alkupääomaa toiminnan käynnistämiseen ja ylläpitoon, mutta toiminta kannattaa itsensä 7—10 vuoden kuluttua toiminnan aloittamisesta. Tällä aikavälillä arvioidut kulut olisivat noin 30 miljoonaa euroa. Toiminnan käynnistämisen ensimmäisen vuoden kustannukset olisivat noin miljoona euroa.
Lääketieteen perustutkimus tuo esiin tuloksillaan lääkkeen kohteen, mutta näiden tutkimustulosten kaupallinen hyödyntäminen edellyttäisi tuloksien perusteella kehitettyä myytävää tuotetta tai tuoteaihiota. Tuotteen eli kohteen toimintaa muuttavan lääkemolekyylin kehittäminen vaatii kuitenkin erityisosaamista ja mittavia lisäpanostuksia, joita ei helposti ole saatavilla akateemisessa toimintaympäristössä. Tähän päätelmään ovat päätyneet myös kilpailijamaat, jotka vahvan akateemisen lääkekehitysosaamisen rinnalle ovat perustaneet lääkekehityskeskuksia. Lääkekehityskeskuksen yhteistyössä yliopistojen tutkimusryhmien kanssa kehittämät lääkemolekyylit olisivat siis ratkaisu perustutkimuksen tulosten kaupallistamiseen, joko lisensoinnilla olemassa oleville lääketehtaille tai start-up-yritysten perustamisen kautta.
Kansallisen lääkekehityskeskus palvelisi kaikissa Suomen yliopistoissa toimivia tutkijoita tasapuolisesti, mutta sen tehokas toiminta vaatii käytännön toiminnan keskittämistä yhteen osaamiskeskukseen. Keskuksen luontevin asemapaikka olisi Varsinais-Suomessa, jossa sijaitsee merkittävä osa alan kansallisesta innovaatioekosysteemistä. Turusta löytyy valtaosa maan merkittävimmistä lääketehtaista ja diagnostiikkayrityksistä ja noin puolet alan kaikista yrityksistä Suomessa. Lääkekehitys on myös molempien turkulaisten yliopistojen, Turun Yliopiston ja Åbo Akademin, vahvuusalueita, ja alan akateemiseen osaamiseen on sijoitettu viime vuosina merkittävästi Suomen Akatemian profilointirahoitusta. Alueella toiminta on kansainvälisesti verkottunutta ja vientivetoista.