Suurpedot tappavat vuosittain yli 20 000 poroa. Petojen
saaliiksi joutuneiden porojen jäännöksistä löydetään
arviolta vain noin viidennes. Petovahinkojen määrä on
kasvanut viime vuosina räjähdysmäisesti.
Viime vuonna suurpetojen aiheuttamia vahinkoja korvattiin 7,33 miljoonan
euron edestä.
Nyt esitettävällä määrärahalla
kartoitetaan ensinnäkin poronhoitoalueen karhukanta DNA-menetelmällä.
Toinen petovahinkojen vähentämistoimenpide on
kokeiluhanke poronhoitoalueella olevien poikkeusluvan saaneiden
petoeläinten poistamiseksi. Molempien hankkeiden kustannusarvio
on 200 000 euroa.
Petokantaa säädellään kannanhoitosuunnitelmilla,
mutta varsinkin karhukannan todellinen arviointi on poronhoitoalueella
lähes mahdotonta. Petokannan sääntelyn
tulee perustua kantojen määrään.
Ruotsissa on selvitetty karhukannan kokoa erilaisia menetelmiä vertailemalla,
ja DNA-menetelmällä on ollut keskeinen merkitys valtakunnan-
ja läänintason karhukantojen arvioinnin
tarkentumisessa.
DNA-menetelmä perustuu siihen, että karhun ulostenäytteistä pystytään
genotyypittämään karhut yksilöllisesti
ja sukupuolen suhteen. Käytännössä näytteiden
keruun organisoiminen Suomessa tarkoittaa metsästäjien
ja poromiesten rekrytoimista mukaan näytteiden keruuseen.
Näytteiden analysoiminen maksaa arviolta 100 euroa
näytettä kohden, mikä nousee suurimmaksi
yksittäiseksi kustannuseräksi selvitettäessä karhukantaa
DNA-menetelmin. Projekti vaatii myös työvoimaa
näytteidenkeruun organisointiin ja hallinnointiin sekä tiedottamiseen.
Siten yksittäisen "maakuntatason" selvityksen kustannukset
olisivat oletetulla 300—400 karhun populaatiolla realistisesti
lähellä 200 000:ta euroa. Jos mukaan
otetaan toinen maakunta, esim. Etelä-Savo tai Keski-Suomi,
tutkimuskustannukset nousevat vähintäänkin
näytemäärän vaatimalla kustannuserällä,
minkä lisäksi syntyy myös työkuluja.
Tämän vuoksi tutkimus olisi järkevää suorittaa
ensimmäisenä vuonna poronhoitoalueella
ja sen tulosten perusteella voidaan tutkimusta laajentaa muuallekin
Suomeen.
Petoeläinten poroille aiheuttamia vahinkoja on tällä hetkellä lähes
mahdotonta ehkäistä ennalta. Pedon poistamiseen
voi saada poikkeusluvan vasta sitten, kun vahinkoja on jo syntynyt. Selvä vahinkouhka
ei yleensä riitä poikkeusluvan perusteeksi. Monesti
peto ehtii tappaa paljon poroja, ennen kuin se saadaan kaadettua.
Yhtä usein se ehtii poistua paikalta tavoittamattomiin ja
aiheuttaa sitten myöhemmin uusia vahinkoja. Tilanne ei
ole kestävä elinvoimaisen porotalouden turvaamisen
kannalta. Petoeläimiä on aina ollut Suomen luonnossa,
mutta viime vuosina petovahingot ovat kohonneet sille tasolle, että koko poroelinkeinon
olemassaolo on uhattuna.
Suomessa ei ole käytössä sellaista
toimintamallia, jolla vahinkoa aiheuttava peto saadaan poistettua
nopeasti ja tehokkaasti. Suomen laki ei määrää mitään
viranomaista vastaamaan tai osallistumaan poikkeusluvalla tapahtuvaan
pedon poistamiseen. Poronhoitajat ovat joutuneet poistamaan vahinkopedot
itse omalla kustannuksellaan.
Ruotsissa petojen poistamisesta vastaavat viranomaiset helikopteria
apunaan käyttäen. Menetelmä on siellä todettu
kustannustehokkaaksi, ja poistettavalle eläimelle vähiten
tuskaa tuottavaksi. Suomessa olisi syytä ryhtyä samantyyppiseen kokeiluun
poikkeusluvan saaneiden petoeläinten poistamiseksi poronhoitoalueelta
siten, että viranomaiset tulevat avuksi petoeläinten
poistamiseksi. Valtion harjoittama petopolitiikka on aiheuttanut
kohtuutonta vahinkoa poronelinkeinon harjoittajille. Siksi on oikeudenmukaista,
että valtiovalta osallistuu omalta osaltaan petojen poistamiseen
silloin, kun petoeläimen on katsottu aiheuttavan niin paljon
vahinkoa, että poikkeuslupa on annettu.
Myös valtion tasolla on havaittu peto-ongelmien kasvaneen
yli sietokyvyn. Valtiovarainministeriön vuoden 2014 talousarvioesityksen
selvitysosassa, momentin 30.40.42 kohdalla lukee: "Vahinkojen suuruutta
pyritään pienentämään suurpetojen
hoitosuunnitelmien ja muiden toimenpiteiden avulla." Tavoite petojen
aiheuttamien vahinkojen pienentämiseksi oli kirjattu myös
viime vuoden budjettiin.
Kokeilun pohjalta voidaan rakentaa poronhoitajien ja viranomaisten
yhteistoimintamalli, jonka avulla vahinkoa aiheuttavat pedot poistetaan nopeasti
ja kustannustehokkaasti. Kokeilun tavoitteena on käytännön
poisto-operaatioiden avulla kerätä kokemusta ja
tuottaa tietoa.