Naisiin kohdistuva väkivalta on moniulotteinen ongelma, jonka sosiaaliset, terveydelliset ja taloudelliset kustannukset ovat huomattavat sekä yksilölle että yhteiskunnalle. Väkivallan ennaltaehkäisy on paras keino vähentää väkivallasta aiheutuvia taloudellisia ja inhimillisiä menetyksiä.
Suomi on ratifioinut Euroopan neuvoston naisiin kohdistuvan väkivallan sekä perhe-väkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskevan yleissopimuksen. Sopimus tuli Suomea sitovaksi 1.8.2015. Istanbulin sopimus velvoittaa sopimuspuolia kansalliseen koordinointiin naisiin kohdistuvan ja perheväkivallan ehkäisemisessä ja torjumisessa.
Istanbulin sopimus edellyttää sopimusvaltioita sisäisesti nimeämään tai asettamaan yhden tai useamman virallisen elimen vastaamaan yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvien väkivallan muotojen ehkäisevien toimintaperiaatteiden ja toimenpiteiden yhteensovittamisesta, täytäntöönpanosta, seurannasta ja arvioinnista. Yhteensovittamiselimen tavoitteena on vahvistaa sopimuksen edellyttämien toimenpiteiden kansallista yhteensovittamista, täytäntöönpanoa, seurantaa ja arviointia sekä tuoda pysyvyyttä Suomessa tehtävälle, sopimuksella kiellettyjen väkivallan muotojen vastaiselle työlle.
Tätä tehtävää varten tulisi Suomeen perustaa erityinen pysyvä yhteensovittamiselin sosiaali- ja terveysministeriön yhteyteen, jossa jo toimii lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisyn poikkihallinnollinen virkamiestyöryhmä. Jotta yhteensovittamiselimellä olisi todelliset edellytykset viedä eteenpäin Istanbulin sopimuksen tavoitteita ja edistää sopimuksen toimeenpanoa, on sille osoitettava riittävät määrärahat. Lisäksi, koska sopimus on vasta vastikään tullut Suomen kannalta sitovaksi, on perusteltua korvamerkitä tietty määräraha näitä toimintamenoja varten.
Mikäli Suomen valtio haluaa toimia allekirjoittamiensa kansainvälisten sopimusten edellyttämällä tavalla, tulee sen varmistaa poikkihallinnollisen naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisen työn riittävä resursointi. Tämä on myös kansantaloudellisesti kannattavaa, koska Istanbulin sopimuksessa määriteltyjen toimenpiteiden pitkäjänteisellä toteuttamisella ja koordinoidulla toimeenpanolla voidaan olettaa olevan laajakantoisia positiivisia yhteiskunnallisia seurauksia.
Todellinen poliittinen tahto vähentää naisiin kohdistuvaa väkivaltaa punnitaan toimeenpanon resursoinnista päätettäessä. Toimeenpanon kannalta on välttämätöntä, että asetettujen tavoitteiden toteuttamiseen investoidaan riittävästi rahaa, työvoimaa ja asiantuntemusta.