Eläinlääkintähuoltolain (265/2009) mukaan kunnan on järjestettävä peruseläinlääkäripalvelut kunnan asukkaiden kotieläimiä varten. Valtion rahoitus on jäänyt jälkeen vuosien ajan, eikä sillä voi enää turvata kunnan laadukasta ja potilasturvallista eläinlääkäritoimintaa. Osa kuntien eläinlääkäreiden vastaanottojen varustelusta on riittämätöntä siihen nähden, millaista diagnostiikkaa ja toimenpiteitä vastaanotoilla nykypäivänä tehdään. Laitteisto ja kalusto saattaa olla vuosikymmeniä vanhaa. Lisäksi eläinlääkäreiden työergonomiaa ei ole niiden osalta huomioitu.  

Perusdiagnosointivälineistöä, kuten ultraäänilaitteistoa tai röntgenlaitteistoa, ei kaikilla klinikoilla ole, ja osassa klinikoista ne ovat laadultaan erittäin huonoja kunnallistasolla diagnosoitaviin sairauksiin nähden. Vastaanotoilta saattaa puuttua asianmukaiset ja säädettävät toimenpidepöydät, toimenpide- ja leikkausvaloja sekä anestesialaitteita. Välineistön vähäisyydestä kertoo hyvin, että esimerkiksi yhteisvastaanotoilla saattaa olla vain yksi korvalamppu käytössä, vaikka korvaoireet eläimillä ovat hyvin yleisiä.  

Turvallisuuden, hoidon tason sekä laadun vaatimukset ovat nykypäivänä myös kehittyneet. Jotta voidaan vastata eläinlääkinnän nykyaikaisiin vaatimuksiin, on välineistön oltava samalla tasolla.  

Kunnan eläinlääkäriasemat tukevat kuntalaisten kotieläinten ja tuotantoeläinten terveyttä ja hyvinvointia. On välttämätöntä, että kunnilla on toimivat peruseläinlääkäripalvelut koti- ja hyötyeläimille. Jos välineistö on laadutonta ja puutteellista, laki ei toteudu.