Suomella ei ole varaa sulkea rajojaan ja vetäytyä kuoreensa. Taloutemme ja työllisyytemme pohjautuvat kansainväliseen kauppaan ja yhteistyöhön. Kansainvälinen kehitysyhteistyö perustuu niin alueellisesti kuin maailmanlaajuisesti yhdessä sovittujen käytäntöjen noudattamiseen. Suomen on pyrittävä toimimaan siten, että kansainväliset verkostomme mahdollistavat myös laajenevan taloudellisen yhteistyön eikä uskottavuutemme luotettavana yhteistyökumppanina kärsi. 

Kehitysyhteistyö sekä kansainvälinen ympäristö- ja ilmastopolitiikka ovat tänä syksynä käännekohdassa, kun YK:n alaisuudessa saatiin aikaan uusi kestävän kehityksen agenda vuoteen 2030 mennessä, ja Pariisissa neuvotellaan joulukuussa uutta ilmastosopimusta. Meillä täytyy olla valmiutta sitoutua näiltä osin laajenevaan yhteistyöhön ja uusiin kansainvälisiin sopimuksiin, eikä aikaisemmin tehtyjen sitoumusten toimeenpanoa saa vaarantaa. 

Hallituksen esittämät äkkinäiset ja rajut leikkaustoimet johtavat monilla sektoreilla jo tehdyn työn valumiseen hukkaan. Esimerkiksi vakiintuneiden toimijoiden, kuten kumppanuusjärjestöjen, säätiöiden ja YK-taustaisten järjestöjen kehitysyhteistyötoiminnan tukea leikattiin noin 40 prosentilla vuoden 2015 tasoon nähden, yhteensä 49 miljoonaa euroa. Leikkaukset ovat myös ristiriidassa kansainvälisesti ajamiemme hyvän hallinnon käytänteiden kanssa. Leikkauksia on tehty aiemminkin, mutta niiden haittavaikutukset on pystytty minimoimaan jaksottamalla leikkaukset pidemmälle aikavälille. Näin tulisi toimia myös ensi vuonna. Kehitysyhteistyöhön kohdistuvia leikkauksia tulisi myös lieventää, ja määrärahoja tulisi kohdentaa tasaisemmin erityisesti monenkeskiseen kehitysyhteistyöhön ja kansalaisjärjestöille. Finnfundin pääomittamiseen tarkoitetusta rahoituksesta tulisi siirtää 90 miljoonaa euroa varsinaiseen kehitysyhteistyöhön, ja päästöhuutokauppatulot tulisi jatkossakin ohjata kehitysyhteistyöhön.