Vaikeasti työllistettävien henkilöiden osalta on henkilökohtaisen palvelun tarve tunnistettava ja sille on turvattava riittävät resurssit. Toimintaa ei voida sähköisillä palveluilla korvata kuin osalla työvoimapalvelusta. Tarvitaan myös henkilökohtaista palvelua.  

Pitkään työttömänä olleiden kohdalla työnohjaajat ja tukihenkilöt työpaikoilla ovat helpottaneet työnantajan ohjausvastuuta ja työntekijän integroitumista työhön. Myös työllistämistuen päätösvaltaa mukanaan kantavista työnetsijöistä on hyviä kokemuksia siellä, missä käytäntöä on rohjettu kokeilla. Toiminnan onnistumiseksi on toisaalta tunnettava paikalliset olosuhteet, yritykset ja toimintakulttuuri sekä tässä työllistämisen rajapinnassa olevat haasteet lähes räätälin mittatarkkuudella. Toisaalta työllistettävä työvoima sen kaikki, piilevätkin ominaisuudet tunnistaen.  

Kaikki eivät siis selviä sähköisten palveluiden turvin. Osa työttömistä tarvitsee tehostettua palvelua, jotta voivat päästä pois valmiusloukusta. Hyväkään työllisyystilanne ei poista tehostetun palvelun tarvetta, koska kilpailu kiristyy, työmarkkinat monimutkaistuvat ja yritysten odotukset työvoiman osaamista ja työmarkkinakelpoisuutta kohtaan kasvavat.  

Määrärahalisäystä ei ole sidottu pelkkään työnetsintään, vaan voidaan käyttää myös samansuuntaisesti työvoimapalveluihin, TE-toimistossa tapahtuvaan henkilökohtaiseen palveluun. Osaa määrärahasta voidaan käyttää ostopalveluihin. 

Määräraha jaetaan suhteessa valtion ja kunnan kesken, riippuen siitä, miten työnjako näissä palveluissa on sovittu.