Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästeistä
Alta näet tarkemmin, mitä evästeitä käytämme, ja voit valita, mitkä evästeet hyväksyt. Paina lopuksi Tallenna ja sulje. Tarvittaessa voit muuttaa evästeasetuksia milloin tahansa. Lue tarkemmin evästekäytännöistämme.
Hakupalvelujen välttämättömät evästeet mahdollistavat hakupalvelujen ja hakutulosten käytön. Näitä evästeitä käyttäjä ei voi sulkea pois käytöstä.
Keräämme ei-välttämättömien evästeiden avulla sivuston kävijätilastoja ja analysoimme tietoja. Tavoitteenamme on kehittää sivustomme laatua ja sisältöjä käyttäjälähtöisesti.
Ohita päänavigaatio
Siirry sisältöön
TAA 465/2013 vp - Vesa-Matti Saarakkala /ps ym.
Tarkistettu versio 2.0
Kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäen johdolla demokraattinen poliittisuus on jälleen palannut suomalaisen kulttuuripolitiikan ytimeen. Tämä lisääntynyt puoluepoliittisuus on näkynyt sekä ministeri Arhinmäen virkanimityksissä että hänen taiteen sisällöllisiä kysymyksiä käsittelevissä puheenvuoroissaan. Arhinmäen valmistelemana Taiteen edistämiskeskuksen johtoon nimitettiin entinen vasemmistolainen kansanedustaja ja Taideneuvoston puheenjohtajaksi vasemman laidan feministi, mikä on ollut omiaan sementoimaan suomalaisen kulttuuripolitiikan vasemmistohegemonian. Kulttuuriministeri Arhinmäen taidemieltymyksiä on taas kuvastanut hänen julkituomansa kritiikki ei-vasemmistolaista yhteiskuntanäkemystä edustavaa rap-musiikkia kohtaan. Tämän linjan mukaista oli myös ministerin myötävaikutuksella veikkausvoittorahoista vuonna 2011 myönnetty 30 500 euron Suomi-palkinto eräälle ministeri Arhinmäkeä poliittisesti lähellä olevalle levy-yhtiölle. Arhinmäki kuvailikin varsin suorasanaisesti tätä palkkiorahaa ministerin omaksi palkinnoksi.
Suomalaisen kulttuuripolitiikan lähtökohtana pitäisi olla kansalaisten kulttuuripoliittisten mielipiteiden moniäänisyyden huomiointi sekä suomalaista identiteettiä tukevan taiteen tukeminen. Globalisaation aikakautena kansakuntamme on riippuvainen henkisestä rakennusaineksesta. Tämän aineettoman perustan muovaamisessa valtion kulttuuripolitiikalla on keskeinen rooli kansallisen yhteenkuuluvuuden vahvistajana. Valtion myöntämiä taideapurahoja olisikin ensisijaisesti ohjattava suomalaista kansallistuntoa kohottavan taiteen tuottamiseen. Taideapurahojen parempi kohdentaminen mahdollistaisi myös näiden määrärahojen kokonaismäärän alentamisen, sillä valtion budjetin tasapainottamispyrkimysten osana kansallisylpeyttä heikentävän kulttuuritoiminnan valtiontukea on sopivaa vähentää.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että eduskunta vähentää valtion vuoden 2014 talousarvion momentilta 29.80.51 lisäyksenä 2 000 000 euroa taiteilijoiden, kirjailijoiden ja kääntäjien apurahaan ehdotetusta määrärahasta.
Helsingissä 27 päivänä syyskuuta 2013