TALOUSARVIOALOITE 603/2003 vp

TAA 603/2003 vp - Leena Rauhala /kd 

Tarkistettu versio 2.1

Määrärahan osoittaminen vankeinhoidon toimintamenoihin psykiatrisen hoidon resurssien lisäämiseksi

Eduskunnalle

Vankeinhoidon ja kriminaalihuollon vuosikertomus vuodelta 2002 ilmestyi tämän vuoden kesäkuussa. Siitä käy ilmi, että vankiloiden vankimäärät ja vankien ongelmat ovat vaikeutuneet vuosi vuodelta. Vuoden 2002 keskivankiluku oli 3 433. Tämä on lähes 300 vankia enemmän kuin edellisenä vuonna ja lähes 700 vankia enemmän kuin vuonna 1999. Vankiluvun kasvu on jatkuvasti kiihtynyt, eikä loppua näy tulevaisuudessakaan. Hallituksenkin budjettiesityksessä vankiluvun arvellaan nousevan ensi vuonna 3 900 vankiin. Tämä lisäys ei näy riittävällä tavalla hallituksen nykyisessä budjettiesityksessä, joka pyrkii nipin napin säilyttämään vuoden 2002 tason, joka sekään ei vankeinhoidon ja kriminaaliyhdistyksen vuosikertomuksen ja muiden laitosten tutkimusten mukaan mahdollista kunnollista terveydenhuollollista toimintaa vankiloissamme. Kaikki varat menevät perustoimintaan.

Vankeinhoitolaitos on joutunut myös ottamaan entistä enemmän vastuuta vankien terveydenhuollosta, kuntoutuksesta ja päihdehoidosta. Lisääntyneestä vastuusta huolimatta vankeinhoidon henkilöstö ja toimintaresurssit eivät ole lisääntyneet samassa suhteessa. Vankiloista on moninkertaisten leikkausten jälkeen tullut — kärjistetysti sanoen — vankien säilytyspaikkoja, joissa ei kyetä kuntouttamaan vankeja takaisin yhteiskuntaan ja pois rikosten poluilta. Tämä näkyy erityisesti vankiloiden psykiatrisessa hoidossa.

Vankiloissa annettavan psykiatrisen hoidon alimitoitettu määrä tarpeeseen nähden selviää nopeasti tutustumalla vankiloidemme käytännön arkeen. Suurimmassa osassa pienistä ja etäällä asutuskeskuksista olevista vankilois ta ei ole mahdollista saada psykiatrista hoitoa, koska omaa hoitavaa henkilökuntaa ei ole, eivätkä määrärahat riitä psykiatrin hoidon hankkimiseen ostopalveluina. Vankiloissa on lisäksi paljon vankeja, joiden oikea paikka olisi muualla psykiatrisessa hoidossa. Hoitopaikkoja ei vain nykyisellään ole heille riittävästi. Alimitoitettu vankiloiden terveydenhuollon henkilökunta yrittää tehdä parhaansa, mutta on nykyresursseilla mahdottoman urakan edessä. Asia vaatii nopeita korjaavia toimenpiteitä.

Jos vankiloiden terveydenhuollon henkilöstö- ja toimintaresursseja ei selvästi paranneta eikä riittävää jatkohoitoverkostoa vapautuville vangeille rakenneta, uusintarikollisuuden määrä tulee pysymään korkealla tasolla. Vankipaikka maksaa yli 30 000 euroa, eikä uusintarikollisuus ole siksi halpaa. Siksi olisi taloudellisesti, mutta ennen kaikkea inhimillisesti tärkeää tehdä kaikki, jotta vanki saisi vankilassaoloaikanaan riittävää psyyken terveyden hoitoa.

Edellä olevan perusteella ehdotan,

että eduskunta ottaa valtion vuoden 2004 talousarvioon momentille  25.50.21 lisäyksenä 2 000 000 euroa vankeinhoidon toimintamenoihin psykiatrisen hoidon resurssien lisäämiseen.