Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästeistä
Alta näet tarkemmin, mitä evästeitä käytämme, ja voit valita, mitkä evästeet hyväksyt. Paina lopuksi Tallenna ja sulje. Tarvittaessa voit muuttaa evästeasetuksia milloin tahansa. Lue tarkemmin evästekäytännöistämme.
Hakupalvelujen välttämättömät evästeet mahdollistavat hakupalvelujen ja hakutulosten käytön. Näitä evästeitä käyttäjä ei voi sulkea pois käytöstä.
Keräämme ei-välttämättömien evästeiden avulla sivuston kävijätilastoja ja analysoimme tietoja. Tavoitteenamme on kehittää sivustomme laatua ja sisältöjä käyttäjälähtöisesti.
Ohita päänavigaatio
Siirry sisältöön
TAA 621/2003 vp - Leena Rauhala /kd
Tarkistettu versio 2.0
Neuvoloiden työntekijöillä on vaikeuksia tunnistaa perheen sosiaalisia ongelmia, esimerkiksi parisuhde- ja päihdeongelmia sekä perheväkivaltaa. Nämä tiedot käyvät ilmi terveystieteen lisensiaatti Eija Heimon väitöskirjasta. Tutkimuksessaan Heimo selvitti terveydenhoitajien käsityksiä erityistuen tarpeessa olevien lapsiperheiden tunnistamisesta ja psykososiaalisesta tukemisesta äitiys- ja lastenneuvoloissa. Tutkimuksessa mukana olleet terveydenhoitajat kokivat, että heidän taidoissaan tunnistaa sosiaalisia ongelmia oli puutteita.
Samaa viestiä olen saanut myös neuvoloiden terveydenhoitajilta: heillä ei nykyisellään ole riittäviä välineitä puuttua entistä vaikeampiin ongelmiin, joita asiakastilanteissa nousee esiin tai on pinnan alla. Sosiaalisiin ongelmiin puuttuminen edellyttäisi nykyistä kiireettömämpää toimintaa neuvoloissa. Sekä terveydenhoitajien että perheiden kannalta ongelmista puhuminen edellyttää luottamuksellista asiakassuhdetta, ja sen kehittyminen vaatii aikaa. Useimmilla terveydenhoitajilla ei kuitenkaan ole nykyisellään aikaa riittävän pitkiin asiakaskontakteihin eikä kotikäynteihin. Vaikka neuvolajärjestelmää onkin kehitetty viime vuosina mm. eri henkilöstöryhmien yhteistyön ja kaavakkeiden avulla, käytäntö kuitenkin ontuu pahasti kiireen vuoksi.
Terveydenhoitajat tarvitsevat tuekseen sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisista koostuvan työryhmän, joka voisi yhdessä perheiden kanssa suunnitella perheitä parhaiten auttavat tukimuodot. Laajalla yhteistyöllä ja riittävillä resursseilla voidaan estää perheen ongelmien kasaantuminen ja välttää pitkien ja kalliiden hoitojen ja kuntoutuksen tarve. Tällainen työryhmä ehkäisee myös terveydenhoitajien yleistynyttä loppuun palamista, josta kuulee jatkuvasti viestejä. Yksin työskentelevien terveydenhoitajien tilanne on rankka. Arkipäivän "työnohjausta" ei ole saatavissa, ja asiakkaiden ongelmat ovat entistä rankempia.
Edellä olevan perusteella ehdotan,
että eduskunta ottaa valtion vuoden 2004 talousarvioon momentille 33.32.30 lisäyksenä 6 000 000 euroa neuvolatoiminnan resurssien lisäämiseen.
Helsingissä 26 päivänä syyskuuta 2003