Yleisradiosta säädetyn lain mukaan
Yleisradion tehtävänä on tuoda täyden
palvelun televisio- ja radio-ohjelmisto siihen liittyvine oheis-
ja lisäpalveluineen jokaisen saataville yhtäläisin
ehdoin. Laissa myös korostetaan Yleisradion merkittävää tehtävää kansanvallan
tukena, kansan sivistäjänä ja tiedon
välittäjänä.
Television ja etenkin Yleisradion lähettämää ohjelmaa
voi perustellusti pitää varsin tärkeänä osana
suomalaisten päivittäistä sivistyksellistä antia.
Vuosittain tehtävistä yleisötutkimuksista selviää kansalaisten
luottavan julkisen palvelun Yleisradioon. Ylellä on tärkeä tehtävä riippumattomana
uutisten, kulttuurin ja sivistyksen välittäjänä.
Yleisradion arvoihin on aina kuulunut sen tiedonvälityksen
riippumattomuus. Riippumattomuus on demokraattisen yhteiskunnan
tärkeä peruspilari, jonka toteutumisesta on pidettävä huolta
myös tulevaisuudessa. Tiedonvälityksen riippumattomuuteen
kuuluu myös vallanpitäjien kriittinenkin arvostelu
silloin, kun siihen on aihetta.
Viime vuosien teknologinen kehitys, erityisesti digitalisointi,
on muuttanut valtavasti tuttua tiedonvälityksen toimintaympäristöä.
Laitevalmistajat tuovat markkinoille jatkuvasti uusia laitteita,
joilla televisiolähetysten seuraaminen on mahdollista.
Konkreettisia esimerkkejä laitekehityksestä ovat
esimerkiksi tietokoneet ja kännykät, joista on
mahdollista seurata nykyään tv-lähetyksiä.
Tahdoimmepa tai emme, niin laitekehitys ja digitalisoinnin mukanaan
tuomat uudet kanavat ja palvelut vaikuttavat myös julkisen
yleisradiotoiminnan asemaan ja rahoitukseen. Yhä useammat
ihmiset miettivät tv-maksun mielekkyyttä. Vuosi
vuodelta kohonnut tv-maksu on käynyt vanhanaikaiseksi tavaksi
rahoittaa julkisen palvelun Yleisradiota. Tarrautuminen kiinni tv-maksuun
voi ennen pitkää johtaa jopa Yleisradion
rahoituksen romahdukseen.
Seppo Niemelän johtama työryhmä pohti muutama
vuosi sitten muun muassa Yleisradion rahoituksen tulevaisuutta.
Tuolloin työryhmä esitti lupamaksujärjestelmän
jatkamista, mutta edellytti muidenkin vaihtoehtojen jatkuvaa arviointia
juuri viestinnän teknisen kehityksen takia. Ensi vuoden
syyskuun alusta lähtien analoginen lähetystekniikka
on Suomessa historiaa. Digitaalitekniikkaan siirtyminen on hyvä hetki myös
Yleisradion rahoituksen muuttamiselle.
Tv-maksujärjestelmästä tulisi luopua
seuraavan neljän vuoden aikana ja siirtää Yleisradion rahoitus
suoraan valtion budjettiin. Jo tällä hetkellä tv-lupa
mielletään veronluonteiseksi, joten muutos sinänsä ei
olisi kovin suuri.
Valtion budjetista tuleva rahoitus lisää Yleisradion
rahoituksen ja kehittämisen pitkäjänteisyyttä.
Budjettirahoitus on myös nykyistä lupamaksukäytäntöä tasa-arvoisempi
ja oikeudenmukaisempi. Nykyistä lupamaksujärjestelmää piinaa
maksuista pinnaaminen, ja toisaalta verotuksen progression ansiosta
"lupamaksun" osuus ei olisi pienituloisille kansalaisille kohtuuttoman raskas.
Tällä hetkellä yhden hengen taloudet
maksavat aivan saman summan kuin useamman tulonhankkijan taloudet.
Muutoksesta hyötyisivät eniten kaikista pienituloisimmat
eläkeläiset, työttömät
ja opiskelijat, jotka käytännössä jäisivät
kokonaan maksun ulkopuolelle.
Yleisradion siirtyminen budjettirahoitukseen on toteutettava
niin, ettei se vaaranna Yleisradion riippumatonta tiedonvälitystä.
Siirtyminen budjettirahoitukseen tulee toteuttaa niin, että Yleisradiolle
turvataan riittävät taloudelliset resurssit. Suomen
Yleisradiota ei saa ajaa Hollannin kaltaiseen tilanteeseen, jossa
valtiontalouden säästötalkoot ulotettiin
koskemaan myös yleisradioyhtiötä.
Ensi vuonna analogisten lähetysten päättyessä kaikissa
televisiollisissa talouksissa tulee olla oma digisovitin. Sosiaali-
ja terveysministeriön mukaan toimeentulotukeen ei olla
antamassa lisärahaa sovittimen hankkimiseen, koska digisovitinta
ei pidetä välttämättömänä menona.
Digitalisoinnin myötä kärsii kansalaisten
tasa-arvoinen mahdollisuus Yleisradion sivistyksellisen materiaalin
vastaanottoon. Tv-maksun siirtäminen verotukseen olisikin
kompensaatio digitalisoinnin aiheuttamista ylimääräisistä kustannuksista.
Kuitenkin on viimekädessä valtion tehtävä huolehtia
siitä, että myös digitalisoinnin jälkeen kaikilla
on mahdollisuus seurata televisiolähetyksiä ja
näin saada tietoa ympäröivästä yhteiskunnasta.