Pääministeri Orpon hallitusohjelmassa päätettiin, että etsivään nuorisotyöhön panostetaan. Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut vuoden 2025 budjetissa. Määrärahat pysyvät ennallaan, mikä käytännössä tarkoittaa toiminnan hidasta ja määrätietoista heikkenemistä ja kuihtumista. 

Nuorista noin joka kymmenes on työn ja koulutuksen ulkopuolella. Tämä ei ole kestävää yhteiskunnan eikä yksilön kannalta. Nämä ihmiset tarvitsevat tukea ja yhteiskunnan panostuksia. 

Etsivän nuorisotyön apu ja tuki tavoittaa vuosittain yli 20 000 syrjäytymisvaarassa olevaa nuorta. Toiminta on tutkitusti vaikuttavaa ja kustannustehokasta. Palvelu on nuoren rinnalla kulkevaa, kannattelevaa ja palveluihin ohjaavaa. Se torjuu yksinäisyyttä ja auttaa nuorta hahmottamaan oman tuen tarpeensa. Näin se on erittäin tehokas ongelmien syvenemistä ennalta ehkäisevä toimintamalli. Toiminnan tuloksena pystytään torjumaan myös rikoksia ja mielenterveyden ongelmia moniammatillisesti. 

Etsivien nuorisotyöntekijöiden määrä on laskussa ja vuodelle 2025 ennakoidaan työntekijöiden määräksi valtakunnallisesti selvästi alle 500, kun vuonna 2021 heitä oli lähes 550. Tähän asti etsivää nuorisotyötä on tehty kaikkialla Suomessa. Jatkossa näin ei ole, mikä tarkoittaa, että palvelun tavoittavuus ja saavutettavuus heikkenevät. Muun muassa puolustusvoimien kutsunnoissa tarjottava Aikalisä-toiminta ei ole toteutettavissa ja Ohjaamo-toiminnan kehittäminen vaarantuu. 

Toimintamäärärahojen vähetessä kunnissa ja valtiolle on jo nähtävissä etsivän nuorisotyön toiminnan vaarantumista. Näin on tapahtunut erityisesti suurissa kaupungeissa, kuten Turussa, Jyväskylässä ja Tampereella. Tällaisissa kasvukeskuksissa on nyt ja jatkossa merkittävin osa Suomen nuorista. Ilman tukea ja panostuksia niissä on myös eniten nuoria koskevia ongelmia ja pahoinvointia.