Suomalainen postitoiminta on eurooppalaisittain tarkasteltuna
laadukasta ja kannattavaa. Tämä on harvaan asutun
maan olosuhteet huomioiden yllättävän
myönteinen asia. Postitoiminta omaa Suomessa vuosisataiset
historialliset arvot ja perinteet.
Postipalvelulaki asettaa toiminnalle laatuvaateet, mm. kirjeen
kulkunopeuden ja toimipaikkaverkon laajuuden. Rahoitus on järjestetty
yleispalveluvelvoitteen hoitajaksi määrätyn
Itella Oyj:n sisäisin tulonsiirroin. Kannattamatonta haja-asutusalueen
jakelua ja toimipaikkaverkkoa rahoitetaan lähinnä eteläisen
Suomen taajamien kirjeliikenteen tuotoilla. Haja-asutusalueen jakelu
on keskimäärin neljä kertaa kalliimpaa
kuin taajamien. Ääripäissä ero
on jopa kymmenkertainen. Kirjeen hinta on kaikkialle maahan kuitenkin
sama. Samanhintainen palvelutaso koko maassa takaa alueellisen tasa-arvon.
Tämä on ehdottoman välttämätöntä jatkossakin.
Rahoituspohja on ollut vakaa, koska nykyinen laki on edellyttänyt
postitoimintaluvan hakijoilta sitoutumista tiettyyn alueelliseen
ja laadulliseen palvelutasoon. Alalla ei ole ollut mahdollista harjoittaa
kokonaisrahoituksen vaarantavaa kermankuorintaa. Postipalvelulaki
koskee lähinnä kirjeliikennettä. Lehtien
ja pakettien jakelua ei lailla ole säädelty. Poikkeuksena
tästä Itellalla on velvollisuus taata enimmillään
kymmenen kilon kuluttajapakettien jakelu. Muualla Euroopassa yleisesti
käytössä olevasta lähetyksen
painoon perustuvasta kirjemonopolista Suomessa on luovuttu jo vuonna
1994.
Uusi direktiivi edellyttää palvelutason säilyttämistä ja
kilpailun laajempaa avaamista. Palvelutaso säilytetään
koetellulla keinolla: määräämällä joku
toimiluvan hakija yleispalveluvelvoitteen kantajaksi. Suomessa tämä vastuu
lankeaa Itellalle. Yleispalveluvelvoitteen rahoituksesta joudutaan
kuitenkin säätämään
nykyistä tarkemmin. Suomessa on asetettava ensisijaiseksi
tavoitteeksi nykyisen palvelutason tavoite tasa-arvoisesti
koko maassa.
Etelän taajamien avautuva kilpailu leikkaa Itellan
tuottoisinta kirjevolyymia. Samaan aikaan samalla alueella joudutaan
katetta leikkaavaan hintakilpailuun. Taajamien päällekkäiset
jakeluverkot tulevat syömään alan kokonaistuottavuutta,
ja pisteenä i:n päälle kirjelähetykset
ovat siirtymässä vauhdilla sähköiseen
verkkoon. Lakisääteisen kirjeen postimaksu saattaa
pahimmillaan moninkertaistua.
Rahoitukselle direktiivi esittää useita vaihtoehtoja.
Niistä yksinkertaisin on tappiollisen toiminnan rahoitus
verovaroista. Tätä ei voine pitää nykytilaan
verrattuna järkevänä. Kannattavan valtionyhtiön
sadan miljoonan euron vuosittainen voitto vaihdettaisiin samaa suuruusluokkaa edustaviin
budjettimenoihin. Tätä ei voi pitää hyväksyttävänä kansallisen
yleisöpalvelun osalta.
Lisääntyvästä kilpailusta
tulevat hyötymään taajamiin suureriä postittavat
asiakkaat. Häviäjinä ovat pieneriä postittavat
kansalaiset, yhdistykset ja yritykset, erityisesti maaseudulla ja maaseudulle
lähettävät tahot. Tappiollisen toiminnan
rahoituksen edellyttämä läpinäkyvyys
ja sen vaikutus muidenkin kuin kirjetuotteiden hintoihin saattaa
olla ikävä yllätys esimerkiksi pitäjänlehdille.
Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU näkee parhaana
etenemistienä jatkossakin kohtuullisten palvelutasovaateiden
asettamisen alan kaikille toimijoille.
EU:n uusittu Postipalveludirektiivi hyväksyttiin 31.1.2008.
Direktiivin tarkoitus on avata grammamääräisten
kirjemonopolien piirissä pysytelleiden maiden postitoiminta
kilpailulle.
Suomen ei tule ratifioida tänne soveltumattomia käytäntöjä.
Suomen postitoiminta on avattu kilpailulle jo vuonna 1994. Postitoimintalupia
voidaan myöntää hakijoille. Valtakunnan
peruspalveluiden turvaamiseksi direktiivin mukainen yleispalveluvelvoite
on osoitettu Itella Oyj:lle (omaa sukua Posti). Postin toimintaedellytysten
turvaamiseksi kansalliseen postipalvelulakiin on kirjattu joitakin äärimmäistä kermankuorintaa
estäviä määräyksiä.
Näistä keskeisimmät ovat ehdollinen toimilupamaksu
ja vaatimus viitenä päivänä viikossa
suoritettavasta jakelusta. Kansalliseen postipalvelulakiin on selkeästi
luotava määrittelyt, jotka yksiselitteisesti takaavat
hyvät ja tasa-arvoiset postipalvelut koko maassa.
Lainsäätäjä on lakia laatiessaan
ottanut huomioon Suomen eurooppalaisittain pienen väestötiheyden
ja jakelukustannusten huomattavan eron ruuhka-Suomen kaupunkien
ja haja-asutusalueen välillä. Kustannusten ääripäät
ovat yli kymmenkertaisia.
Uutta direktiiviä voidaan pahimmillaan lukea siten,
että Suomella ei enää ole oikeutta asettaa jakeluvelvoitetta
5 päivää viikossa kaikille toimiluvan
haltijoille. Jos postipalvelulaki avataan tältä osin,
tulee se johtamaan epäterveeseen kilpailuun. Tuottavimpia
suurasiakaseriä parhaiten kannattaville alueille pari kertaa
viikossa jakava yritys on vakava uhka yleispalveluvelvoitteen haltijan
taloudelle ja kansalaisten palveluille. Suomen ei tule hyväksyä tänne
soveltumattomia postin palvelurakennetta vaarantavia vaihtoehtoja.
Aivan erilaisilla palveluvaateilla kuormitettujen yritysten
asettaminen samalle lähtöviivalle tulee vaarantamaan
heikommin kannattavien alueiden postitoiminnan rahoituksen.
Direktiivi tarjoaa rahoituksen järjestämiseen
useita mahdollisuuksia, joista yksikään ei ole
ongelmaton. Siksi Suomen tulee kansallisissa postipalveluissa säilyttää nykyiset
käytännöt.
Pahimmillaan päädytään tilanteeseen,
jossa valtakunnallisesta tasahintajärjestelmästä joudutaan
luopumaan ja syntyy painetta alentaa yleispalvelun laatutasoa. Tasahinnoittelusta
luopuminen voisi tarkoittaa esimerkiksi lehtien tilausmaksujen alueellista
porrastamista.
Toivottavaa olisi, että postipalvelulakia ei tarpeettomasti
avata. Jos laki kuitenkin avataan, maamme erityisolot otettava huomioon.
Suomessa Posti, nykyisin Itella Oyj, on vastannut pääsääntöisesti
maaseudulla sekä kirjepostin että sanoma- ja aikakauslehtien
jakelusta. Sama pätee pääosin myös
mainosten jakeluun ja varsinkin silloin, jos niille tavoitellaan
yhteistä ja laajaa levikkiä. Postitoiminnot koetaan
luotettaviksi ja sopimusehtoja noudattaviksi. Suuremmissa kaupungeissa
ja maakuntakeskuksissa on sanoma- ja paikallislehtien sekä mainosten
jakelussa mukana Itellan rinnalla tai asemesta muita yrityksiä tai toimijoita.
Koko maata ajatellen postin, nykyisen Itellan, toimintojen jatkuminen
nykyisten käytäntöjen mukaan on maahamme
kehittynyt ja ajan mukana muotoutunut postipalvelujen muoto.
Tasa-arvoiset postipalvelut koko maassa ovat elimellinen ja
välttämätön osa yhteiskunnan
rakennetta ja toimintoja. Kyse on pohjimmiltaan valtion peruspalvelutehtävästä.
Tämä lähtökohta voi taata kansalaisille,
elinkeinoelämälle ja yrityksille tasa-arvoiset
ja toimivat postipalvelut koko maassa asuin- tai toimipaikasta riippumatta.
Maaseudun postipalvelujen kannalta tulee myös yhä lisääntyvän
vapaa-ajanasutuksen postipalvelujen tarve pysyvän asutuksen
tarpeiden ohella. Ilmasto- ja ympäristöpoliittisista
syistä on myös perusteltua se, että asiakkaat
eivät joudu hakemaan postejaan ja että täten
syntyisi tarpeetonta luontoa saastuttavaa liikennettä,
kun nyt postinkuljettaja tuo reitillään hyvin
monille postituotteet.
Maaseudulla haja-asutusalueilla postinjakajien palveluja
on haluttu eri yhteyksissä kehittää myös
muiden palvelujen tarjoajiksi. Tällaisia ovat olleet mm.
kauppatavaroiden ja apteekkituotteiden kotiinkuljetukset. Muita
kehitettäviä mahdollisia palveluita postinkuljetusten
yhteydessä voisivat olla myös päivittäiset
lämpimät ruokakuljetukset vanhuksille tai muut
kehitettävät yhteistoiminnot.
Harvaan asutuilla alueilla ei ole mahdollista yleensäkään
järjestää esim. lämpimän
ruoan kuljetuksia erikseen vanhuksille. Jos olisi mahdollista yhdistää nämä postikuljetuksiin,
kustannukset voitaisiin jakaa ja näin parantaa sekä turvata asiakkaiden
peruspalvelujen toimivuutta. Kylätoimikunnilla olisi varmastikin
kiinnostusta kehittää niitä mahdollisuuksia,
joita postinkuljettajien päivittäiset reitit mahdollistaisivat.