Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästeistä
Alta näet tarkemmin, mitä evästeitä käytämme, ja voit valita, mitkä evästeet hyväksyt. Paina lopuksi Tallenna ja sulje. Tarvittaessa voit muuttaa evästeasetuksia milloin tahansa. Lue tarkemmin evästekäytännöistämme.
Hakupalvelujen välttämättömät evästeet mahdollistavat hakupalvelujen ja hakutulosten käytön. Näitä evästeitä käyttäjä ei voi sulkea pois käytöstä.
Keräämme ei-välttämättömien evästeiden avulla sivuston kävijätilastoja ja analysoimme tietoja. Tavoitteenamme on kehittää sivustomme laatua ja sisältöjä käyttäjälähtöisesti.
Ohita päänavigaatio
Siirry sisältöön
Aloitteessa esitetään muutoksia potilaan asemasta ja oikeuksista annettuun lakiin (785/1992). Muutoksilla on tarkoitus vastata eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisussa (Dnro 3624/4/07) esitettyyn lainsäädännön täsmennystarpeeseen vaikeavammaisten potilaiden hoidonrajauksessa. Muutoksilla pyritään vahvistamaan vaikeavammaisen potilaan huoltajan, laillisen edustajan taikka lähiomaisten tai muun läheisen asemaa hoidosta päätettäessä ja varmistamaan, että elvytyskieltoa koskevat (ns. DNR-päätökset) ja hoitoa rajaavat (esim. tehohoito) päätökset tehdään yhteisymmärryksessä potilaan edustajan kanssa tilanteissa, joissa täysi-ikäinen potilas ei ole kykenevä päättämään hoidostaan tai kyse on alaikäisestä potilaasta.
PERUSTELUT
Eduskunnan oikeusasiamies Riitta-Leena Paunio on ratkaisussaan (Dnro 3624/4/07) 23.3.2009 antanut Eduskunnan oikeusasiamiehestä annetun lain 10 §:n 1 momentin nojalla Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymälle (HUS) huomautuksen vastaisen varalle lainvastaisesta menettelystä. Oikeusasiamiehen tulkinnan mukaan HUS oli toiminut perustuslain 6 §:n ja potilaslain 3 §:n vastaisesti laadittuaan johtajaylilääkärin ohjeen (1/2007), joka sisälsi lauseen: "Syvästi kehitysvammaiset eivät yleensä kuulu tehohoidon piiriin".
HUS on poistanut kyseisen kirjauksen ohjeestaan. Kuitenkin mm. vammaisyhdistysten ja päättäjien tietoon on tullut ongelmallisia tilanteita hoidon rajaamisessa niin Helsingistä ja Uudeltamaalta kuin muualtakin Suomesta. Oikeusasiamies on edellä mainitussa ratkaisussaan esittänyt potilaslain 6 §:n 2 ja 3 momentin täsmentämistä sovellettaessa DNR-päätösten tekemistä. Elvytyskiellon tulkintaa ja sen käytäntöjä on pidetty ristiriitaisina, epäselvinä ja vaikeasti hahmotettavina. Tilanteen on katsottu vaarantavan erityisesti heikossa asemassa olevien potilaiden ja heidän omaistensa oikeusturvaa.
Lisäksi oikeusasiamies esittää potilaslain 7 §:n täsmentämistä, sillä siinä ei yleensäkään säädetä tilanteesta, jossa alaikäisen potilaan huoltajan kanssa ei saavuteta yhteisymmärrystä siitä, miten alaikäistä hoidetaan. Oikeusasiamiehen mukaan nykyinen lainsäädännöllinen tilanne ei ole tyydyttävä.
Hallitus on vastauksessaan kirjalliseen kysymykseen vammaisen potilaan hoidon rajaamisesta terveydenhuollossa (KKV 7/2019 vp) ilmoittanut, että hallitusohjelman kirjauksen perusteella lainsäädännöllä vahvistetaan sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen käyttäjien itsemääräämisoikeutta. Sosiaali- ja terveysministeriössä on valmisteilla asiakkaan ja potilaan asemaa ja oikeuksia koskevaa kattava lainsäädännön uudistus. Valmistelun yhteydessä tullaan arvioimaan hoidon rajaamista koskevan arvioinnin perusteita sekä tapoja, joilla potilaan itsemääräämisoikeutta voidaan vahvistaa.
Lain täsmentämistarve on tunnistettu jo yli 10 vuotta sitten. Siitä huolimatta potilaslakiin ei ole tehty tarvittavia muutoksia. Hoidon ja erityisesti hoidon rajaamisen tulee perustua potilaan, tai jos sitä ei voida selvittää, hänen omaisiensa suostumukseen. Vaikeavammaisten asema hoidonrajaustilanteissa ei tällä hetkellä täytä perustuslain, potilaslain tai YK:n vammaisyleissopimuksen mukaista oikeutta elämään, hyvään terveyden- ja sairaudenhoitoon tai tasavertaiseen asemaan lain edessä. Näin ollen muutokset lainsäädäntöön on vammaisyhteistyöryhmän mukaan tehtävä viivyttelemättä.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,