Sähkö on jokapäiväinen välttämättömyyshyödyke, jota ilman suomalaiset kodit eivät tule toimeen. Tätä välttämättömyyshyödykettä käytetään törkeän rahastuksen välineenä. EU:n lähes korkeimmalla sähköverolla ja ryöstöhintaisilla sähkönsiirtomaksuilla syvennetään pieni- ja keskituloisten kotitalouksien ahdinkoa.  

Ensinnäkin: Sähköveromme on moninkertaistunut EU:n minimitasoon nähden. Syynä ovat kotimaiset poliittiset päätökset. Tämä syö teollisuutemme kilpailukykyä ja heikentää kotitalouksien ostovoimaa. Teollisuutemme sähkövero on 14-kertainen ja kotitalouksien sekä palveluiden 19-kertainen EU:n minimitasoon verrattuna.  

Toiseksi: Vuoden 2011 talvimyrskyt saivat eduskunnan ja Kataisen hallituksen täyteen paniikkiin. Tämän seurauksena hallitus esitti vuonna 2013 uutta sähkömarkkinalakia, joka antoi sähköverkkoyhtiöille 15 vuotta aikaa laittaa verkot siihen kuntoon, että tällaisia häiriöitä ei enää tapahtuisi. Tämä merkitsi käytännössä kaapelointipakkoa. Päätökset tehtiin hallituksessa ja eduskunnassa ilman kattavaa vaikutusarvioita kotitalouksille ja teollisuudelle. Päätöksien seurauksena luotiin sähköverkkoyhtiöille todellinen rahastussampo, jonka seurauksena siirtomaksut ovat nousseet kohtuuttomasti. Nykyinen siirtohinnoittelu on puhdasta rahastusta, johon ei löydy edes liiketaloudellisia perusteita.  

Kaapelointi ei ole välttämätöntä. Sähkön toimitusvarmuus turvattaisiin selvästi edullisemmin sähkölinjojen alustojen ja reuna-alueiden raivauksilla. Siirtomaksut voidaan kohtuullistaa, kun luovutaan eduskunnan määräämästä kaapelointipakosta. Lisäksi siirtohinnoittelulle on asetettava katto, joka olisi enintään 20 % kulutuksesta laskettuna.