Vastuu koti-, riista- ja tuotantoeläinten hyvinvoinnista ja terveydestä on aina eläimen omistajalla. Sen sijaan luonnonvaraisten eläinten osalta ei ole määritelty, kuka ottaa vastuun tai ohjaa viranomaistoimintaa, jos esim. eläin on vakavasti loukkaantunut ja sairas ja eläimen tilanne vaatisi toimenpiteitä. 

Lain mukaan luonnonvaraisia eläimiä on autettava, mutta silti yksittäisellä ihmisellä, kuntien eläinlääkäreillä tai edes poliisilla ei ole riittävästi resursseja eikä osaamista villieläinten auttamiseen. Ongelmallista on myös, että poliisi ei kuitenkaan voi tehdä virka-apupyyntöä muulle kuin viranomaiselle. 

Vaikka luonto pääsääntöisesti hoitaakin villieläinten hyvinvoinnin, pitäisi laissa selkeyttää eläinpelastuksen vastuita. Aina silloin tällöin julkisuuteen nousee tapauksia loukkaantuneista luonnoneläimistä, kuten karhuista ja hirvistä. Kesällä Haminan mursu-tapaus myös osoitti, että vastuun osoittaminen tilanteen hoidosta oli hidasta. Eläinten hyvinvoinnista huolehtiminen ei voi rajoittua vain koti- tai tuotantoeläimiin. On myös pystyttävä auttamaan eläintä silloin, kun se on loukkaantunut tai esim. eksynyt ihmisen vaikutuksesta johtuvasta syystä. 

Vastuita on selkiytettävä. Ihmisten vaikutusten alaisia luonnon eläimiä on autettava sellaisilla menetelmillä jotka tuottavat niille vähiten kärsimystä. Luonnonvaraisten eläinten auttamiseen keskittyvän viranomaisen avulla vältettäisiin asian pallottelu eri tahojen välillä, asian hoidon pitkittyminen ja eläinten kärsimysten paheneminen.