Perustelut
Talousvaliokunnalla ei ole huomautettavaa asetusluonnoksen aineelliseen
sisältöön. Valiokunta kiinnittää kuitenkin
valtioneuvoston tavoin huomiota siihen, että valtuussäännöstäNeuvoston
asetus (1024/2013) luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaan
liittyvää politiikkaa koskevien erityistehtävien
antamisesta Euroopan keskuspankille (6 artiklan 7 kohta) on
sovellettu melko laajasti. On tosin todettava, ettei valtuutus ole
tarkkarajainen, vaan jättää soveltajalleen
harkintavaltaa. Kehysasetuksen antamisvaltuuden nimenomaisesta valtuutuksesta
poiketen asetusluonnos, joka nyttemmin on jo hyväksyttyEKP:n
neuvosto antoi 16.4.2014 asetuksen EKP/2014/17,
sisältää säännöksiä, jotka
liittyvät mm. makrovalvontaa koskeviin päätöksiin,
tiiviiseen yhteistyöhön EKP:n ja euroalueen
ulkopuolisten jäsenvaltioiden välillä,
tutkintavaltuuksiin, toimilupien myöntämiseen,
määräosuuksien hankintaa koskeviin arviointeihin
sekä hallinnollisiin seuraamuksiin. Valiokunta toteaa,
että valtuussäännöksiä on
tulkittava pikemminkin kaventavasti kuin laajentavasti.
EKP:n puitteissa tapahtuva säädösvalmistelu.
Nyt esillä oleva asetus on EKP:n Euroopan unionin
toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 288 artiklassa tarkoitettu
jäsenmaita suoraan sitova säädös,
jonka antamiseen neuvosto ja Euroopan parlamentti eivät
osallistu. Säädösvalmistelu tapahtuu
näin normaalin demokraattisen valvonnan ulkopuolella. Tämän
ohella EKP:n alaisuudessa valmistellaan mm. SEUT 290 artiklan mukaisia
delegoituun säädösvaltaan perustuvia
ns. teknisiä standardeja. EKP:n alaisuudessa tapahtuva
säädösvalmistelu muodostaa osan rahoitusmarkkinasääntelyn
neliportaisesta säädöshierarkiasta. Näin
muodostuvan monitasoisen sääntelykokonaisuuden
hallinnan kannalta on olennaista, että kokonaissääntelystä vastuussa
olevat voivat luottaa eri tasoilla tapahtuvan sääntelyn
pysymiseen asianomaisten valtuuksien rajoissa.
Valiokunta pitää sinänsä tarkoituksenmukaisena,
että teknisluonteista norminantovaltaa delegoidaan asiantuntijaelimille.
Erityisesti niissä tilanteissa, joissa normaalit demokraattiset
valvontakeinot ovat rajalliset, valtuussäännökset
on kuitenkin kirjoitettava niin yksiselitteisesti, ettei väärintulkintamahdollisuuksia
synny, ja valmisteluun osallistuvien on myös valvottava,
ettei valtuuksia ylitetä.
Kansallinen valmistelu.
Valiokunta on aiemmissa kannanotoissaan (TaVM 40/2010
vp) edellyttänyt, että EKP:n alaisuudessa
tapahtuvan sääntelyn valmisteluun (sekä SEUT
288 että 290 artikloissa tarkoitetut säädökset)
osallistuva Finanssivalvonta pitää keskeiset ministeriöt
informoituina vireillä olevista hankkeista ja huolehtii
sidosryhmien riittävästä kuulemisesta
säädösvalmistelun eri vaiheissa. Ministeriöiden
riittävän varhainen informointi on tarpeen myös
sen varmistamiseksi, että kansallisesti merkittävistä ja
laajemmin vaikuttavista hankkeista voidaan tarvittaessa informoida
myös eduskuntaa.
Saadun selvityksen perusteella on ilmeistä, että kansallisen
valmistelun osalta on tarpeen kehittää menettelytapoja
oikea-aikaisen informoinnin ja kantojen koordinoinnin tehostamiseksi.
Valiokunta ottaa tähän liittyvän kansallisen
sääntelyn mahdolliseen täsmentämistarpeeseen
kantaa käsitellessään eduskunnassa vireillä olevaa
esitystä luottolaitostoimintaa koskevaksi laiksi (HE 39/2014 vp).
Valiokunta kiinnittää kuitenkin jo tässä vaiheessa
huomiota Finanssivalvonnan rajoitettuihin resursseihin, joiden puitteissa
on välttämätöntä priorisoida
ja tarkoin valikoida ne säädöshankkeet,
joihin Suomen osalta on aiheellista panostaa. Näkemysten koordinointi
on tarpeen myös näitä valintoja tehtäessä.