Perustelut
Komission tiedonannot antavat hyvän yleiskuvan niistä toimista,
joilla voidaan edistää uusiutuviin energialähteisiin
perustuvan sähkön tuotantoa sekä biomassan
ja biopolttoaineiden käyttöä. Valiokunta
yhtyy valtioneuvoston eri tiedonantojen osalta tekemiin päälinjauksiin.
Valiokunta viittaa jäljempänä lausutun
lisäksi energia- ja ilmastoselonteon yhteydessä aiheesta
antamiinsa kantoihin (TaVM 8/2006 vp).
Uusiutuvat energialähteet EU:ssa ja Suomessa
Uusiutuvien energialähteiden osuus EU:ssa on noin 6 % primäärienergiasta.
Biopolttoaineiden osuus EU:n liikenteen polttoaineista on tällä hetkellä noin
yhden prosentin luokkaa.Tällä hetkellä noin
14 % kaikesta sähköstä tuotetaan
EU:ssa uusiutuvalla energialla ja yli 2/3 tästä on
perinteistä vesivoimaa. EU:n tavoitteena on lisätä uusiutuvan
energian osuus primäärienergiasta 12 %:iin,
sähköntuotannosta 21 %:iin ja biopolttoaineissa
5,75 %:iin vuoteen 2010 mennessä.
Suomessa uusiutuvan energian osuus primäärienergiasta
on 22—25 % ja uusiutuvalla energialla
tuotetun sähkön osuus noin 27 % kokonaiskulutuksesta.
Puun osuus kokonaisenergiasta on 20 %, ja noin 80 % käytettävästä puuenergiasta
tuotetaan metsäteollisuuslaitosten yhteydessä syntyvistä raaka-aineeksi
kelpaamattomista sivutuotteista. Metsäteollisuuden raaka-ainekäyttöön
tulevasta puusta käytetään energiaksi noin
40 % eri prosessivaiheissa. Biopolttoaineiden
osuus on 0,1 %. Uusiutuvilla tuotetun sähkön
osalta EU:n Suomelle asettamana tavoitteena on, että sen
osuuden tulee vuoteen 2010 mennessä olla 31,5 % sähkön
kokonaiskulutuksesta (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus 2001/77/EY
sähköntuotannon edistämisestä uusiutuvista
energialähteistä tuotetun sähkön
sisämarkkinoilla, 27.10.2001). Tavoite on erittäin haasteellinen.
Edellä kuvattuja EU:n ja Suomen uusiutuvan energian
käyttölukuja vertailtaessa voi todeta, että Suomessa
uusiutuvan energian käyttöosuudet ovat moninkertaisesti
yli EU:n keskitason, liikenteen biopolttoaineita lukuunottamatta.
Kritiikkinä voi tosin todeta, että hyödynnämme
tätä nykyä lähinnä puuta.
Energiapalettia tulisi tältäkin osin saada laajemmaksi.
Luvut kuitenkin osoittavat, että eri jäsenmaiden
lähtökohdat ovat hyvin erilaiset. Kun tähän
liitetään mm. ilmastolliset erot, on valiokunnan
näkemyksen mukaan vaikeaa ajatella, että EU:ssa
voitaisiin edetä jäsenmaakohtaisia sitovia tavoitteita
asettamalla.
Tuki- ja edistämistoimenpiteet
Tarvittavien investointien aikaansaamiseksi on olennaista, että erilaiset
edistämis- ja tukitoimet ovat kohtuullisesti ennakoitavissa.
Ennakoitavuus on tärkeää myös
mahdollisten virheinvestointien välttämiseksi.
Tämä edellyttää politiikkalinjausten
johdonmukaisuutta ja pitkäjänteisyyttä.
Valiokunta toteaa, että erilaisia tuki- ja edistämistoimia
harkittaessa on otettava huomioon, että päästökauppajärjestelmä tukee
jo sinällään uusiutuvien energialähteiden
käyttöä. Tuki-instrumenteissa tulee välttää päällekkäisiä toimia.
Markkinaehtoiset ja vapaaehtoiset toimet on asetettava etusijalle
ja uutta sääntelyä otettava käyttöön
vain, jos sen voidaan osoittaa olevan kustannustehokasta ja vaikuttavuudeltaan
merkittävää. Eri instrumentteja vertailtaessa
on syytä kiinnittää huomiota paitsi niiden
vaikutuksiin varsinaisen uusiutuvan energian käytön
kannalta myös muihin vaikutuksiin markkinoilla niin kansallisesti,
EU:n sisämarkkinoita ajatellen kuin EU:n kauppakumppaneihinkin nähden.
Uusiutuviin energialähteisiin perustuva sähköntuotanto
Valiokunta pitää hyvänä,
että komissio kerää ja analysoi tietoa
eri jäsenmaissa käytössä olevista edistämis-
ja tukitoimenpiteistä. Uusiutuvien energialähteiden
edistämistä sähköntuotannossa koskevan
esityksen osalta käy ilmi, että useisiin sähköntuotantoa
tukeviin järjestelmiin (syöttötariffit,
tarjouskilpailut ja vihreät sertifikaatit) liittyy mahdollisuus
myös markkinoiden kokonaiskehityksen kannalta negatiivisiin
vaikutuksiin. Tehtyä analyysiä tulisi valiokunnan
näkemyksen mukaan edelleen syventää siten,
että eri maissa omaksuttujen toimien tehokkuutta ja vaikutusta
niin kansallisiin kuin EU:n sisämarkkinoihinkin selvitettäisiin
ja analysoitaisiin vielä nyt tehtyä perusteellisemmin.
Valiokunta puoltaa samassa tiedonannossa esille tuotua tarvetta
hallinnollisten esteiden purkamiseen. Tehtäessä jatkoanalyysejä eri edistämistoimenpiteistä
tulisi
myös tähän seikkaan kiinnittää huomiota.
Uutta hallinnollista taakkaa, joka saattaa osaltaan myös
hidastaa koko EU:n kattavien sähkömarkkinoiden
syntymistä, tulee välttää. Valiokunta
kannattaa komission esitystä jäsenmaiden välisen
yhteistyön ja tietojenvaihdon lisäämisestä,
jotta eri mekanismien käyttö voitaisiin jatkossa
optimoida markkinoiden kokonaiskehitystä parhaiten tukevalla
tavalla. Tällä hetkellä tiedämme
eri mekanismien kokonaisvaikutuksista liian vähän.
Biomassa
Biomassan käytön edistämisen osalta
valtioneuvoston kannassa on selkeästi tuotu esille, ettei käytön
lisääminen saa vaarantaa teollisuuden raaka-aineensaantia.
Periaatteena tuleekin olla, ettei energiantuotantoon käytetä sellaista,
mitä voitaisiin jatkojalostaa. Suomi on EU:n kolmanneksi
eniten puuta energiakäyttöön hyödyntävä jäsenmaa
heti Ranskan ja Ruotsin jälkeen. Vaikka biomassa onkin
rajallinen luonnonvara, on Suomessa kuitenkin vielä runsaasti
hyödyntämätöntä raaka-ainetta
pelkästään puuraaka-ainettakin
ajatellen, kunhan se vain saadaan kustannustehokkaasti käyttöön.
Biomassan osalta valiokunta painottaa erityisesti tarvetta
panostaa lämmityskattiloiden hyötysuhteen kohottamiseen
ja tiukempiin päästövaatimuksiin pienhiukkaspäästöjen
vähentämiseksi. Suomi on koko maailman mittakaavassa johtava
yhdistetyn sähkön- ja lämmöntuotannon käyttäjä,
mikä antaa meille hyvät lähtökohdat jatkokehitystyöhön.
Yksi niistä on biojalostamokonseptin jatkokehittäminen,
jossa pyritään biomassan kokonaisvaltaiseen hyödyntämiseen. Tämä on
yksi sekä Tekesin että EU:n keskeisissä biomassahankkeista.
Biopolttoaineet
Biopolttoaineissa on merkittävä tulevaisuuden mahdollisuus.
Ongelmana on tällä hetkellä erityisesti
viljapohjaisten biopolttoaineiden korkea hinta ja heikko energiahyötysuhde.
Tälläkin sektorilla toisen sukupolven tuotteet
saattavat kuitenkin parantaa tilannetta. Biojätteitä ja
biokaasuja koskevat kehitysmahdollisuudet on sivuutettu tiedonannossa,
vaikka mädätys- ja kaasutusprosessit ovat asiantuntijoiden
mukaan tehokkaampia polttoaineen tuottajia kuin perinteiset käymisprosessit
tai bioöljyjen esteröinti. Valiokunta katsoo,
että näidenkin prosessien samoin kuin jätteenpolttoon
liittyvät kehitysmahdollisuudet on syytä tarkoin
ottaa huomioon jatkotyössä.
Komission esittämä ekologista kestävyyttä osoittava
todistusjärjestelmä edellyttää valiokunnan
näkemyksen mukaan vielä lisäselvitystä.
Valtioneuvoston tapaan valiokunta kaipaa lisätietoja siitä,
kuka laatisi järjestelmän kriteerit, antaisi todistukset,
valvoisi järjestelmän toimivuutta ja huolehtisi
myös siitä, ettei EU:n järjestelmää tulla
pitämään teknisenä kaupan esteenä. Valiokunta
suhtautuu tässä vaiheessa varauksellisesti suunnitelmaan
sen hyvistä tavoitteista huolimatta. Kehitysmaiden tuotannon
ekologisuuteen tulee ensisijaisesti pyrkiä vaikuttamaan asianomaisissa
maissa tehtävällä valistus- ja avustustyöllä,
ei rajasuojaa nostamalla.
Tutkimus- ja innovaatiotoiminta
Tutkimus- ja innovaatiotoiminnan tehokkuus ja tulokset ovat
uusiutuvien energialähteiden käytön laajentumisen
elinehto. Kuten edellä olevassa on jo todettu, on luultavaa,
että vasta toisen tai kolmannen sukupolven teknologian
avulla saadaan markkinoille riittävän laajamittaiseen
käyttöön tarkoitettuja ja kustannustehokkaita
laitteita ja tuotteita, joilla voidaan myös vähentää tuotantoprosseihin
vielä nykyisin liittyviä haitallisia sivuvaikutuksia,
kuten pienhiukkaspäästöjä.
EU:n tutkimuksen 7. puiteohjelmassa uusiutuvat energialähteet
ovat näkyvästi esillä. Valiokunta pitää hyvänä tutkimus-
ja kehitystyön tiivistämistä teollisuuden
kanssa, josta esimerkkinä ovat bioenergiaa ja liikenteen
biopolttoaineita koskevat teknologiayhteisöt. EU:n ei tulisi toisaalta
tälläkään sektorilla kääntyä sisäänpäin vaan
katsoa globaaleille markkinoille ja pyrkiä nykyistä laajempaan
kansainväliseen yhteistyöhön. Hyvänä yhteistyökumppanina
voisi olla mm. Yhdysvallat, jonka koko ilmastopolitiikka perustuu
nimenomaan teknologian kehittämiseen. Myös kansainvälisten
järjestöjen, kuten kansainvälisen energiajärjestö IEA:n,
tutkimustyötä voitaisiin hyödyntää nykyistä enemmän.