Hallitus on epäonnistunut kaikissa keskeisimmissä talouspolitiikan tavoitteissaan. Hallituskauden aikana työttömyystilanne on pahentunut ja talouden taantuma pitkittynyt. Erityisesti hallituksen kokonaiskysyntää vähentävä finanssipolitiikka on syventänyt ja pitkittänyt matalasuhdannetta. Julkisen talouden suunnitelma vuosille 2026—2029 osoittaa myös, ettei hallituksen keskeisin tavoite eli Suomen velkasuhteen taittaminen tule toteutumaan. Velkasuhde lähtee kasvuun heti 2028 ja se pysyy stabiilina 2026—2027 ainoastaan, koska valtio tulouttaa yli miljardi euroa Valtion eläkerahastosta.
Vuosien 2026—2029 julkisen talouden suunnitelman mukaan hallitus ei ole saavuttamassa ainoatakaan asettamaansa tavoitetta. Talouspolitiikan kokonaisvaltainen epäonnistuminen johtuu siitä, että hallituksen toimet julkisen talouden tasapainottamiseksi ja talouskasvun vauhdittamiseksi ovat virheellisiä. Yksi keskeinen syy epäonnistumiselle on myös se, että hallitus ei tunnista kokonaiskysynnän merkitystä Suomen taloudelle, eikä leikkauspolitiikan negatiivista kerroinvaikutusta talouskasvuun.
Suomen velkasuhde todennäköisesti kasvaa liian kiristävän finanssipolitiikan takia
Tutkimuskirjallisuuden valossa on laajasti tunnistettu, että maan velkasuhde usein kasvaa, jos se pyrkii sopeuttamaan matalasuhdanteessa. Näin tapahtui esimerkiksi useassa EU-maassa 2010-luvulla. Suomen suhdannetilanne on edelleen vaikea. Suomen talous supistui vuosina 2023 ja 2024. Työttömyys on noussut yli yhdeksään prosenttiin ja pitkäaikaistyöttömyys lähestyy 1990-luvun laman jälkeistä huippua.
Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) tekemät laajat tutkimukset osoittavat, ettei velkasuhteen taittaminen onnistu finanssipolitiikkaa kiristämällä, jos maassa on matalasuhdanne. Tuore UTAK:in selvitys, joka hyödyntää Euroopan komission velkakestävyysanalyysiä, ennakoi, että Suomen velkasuhde tulee kasvamaan yli 90 prosenttiin juuri hallituksen sopeutusten seurauksena. Velka-aste usein kasvaa sopeutuksen myötä matalasuhdanteessa, koska talouskurilla on negatiivinen kerroinvaikutus talouteen, eli se supistaa talouskasvua. Koska velkasuhde mitataan suhteessa bruttokansantuotteeseen, kasvua merkittävästi supistavat toimet kasvattavat velkasuhdetta. Kerroinvaikutus on suurimmillaan matalasuhdanteessa ja kohdistuessaan pienituloisiin, joilla on korkeampi rajakulutusalttius. Hallitus on aliarvioinut sopeutuspolitiikkansa kerroinvaikutuksen talouteen käyttämällä keinotekoisen matalaa finanssipolitiikan kerrointa.
Velkasuhteen taittaminen edellyttäisi sopeutusten sijasta tarkkaan kohdennettuja ja oikein ajoitettuja elvytystoimia. Valitettavasti hallituksen kasvutoimet eivät ole kumpaakaan näistä.
Hallituksen niin kutsutut kasvutoimet on väärin kohdennettu
Orpon hallituksen finanssipolitiikka on ollut kiristävää ja talouskasvua kuihduttavaa. Vaikka hallitus nyt pyrkii kuvaamaan uusia päätöksiään kasvua tukevina, finanssipolitiikka säilyy voimakkaan kiristävänä vuosina 2025—2027. Useat hallituksen niin kutsutuista kasvutoimista kohdentuvat suurituloisiin, joilla on alhaisempi rajakulutusalttius kuin pieni- tai keskituloisilla. Suurituloisille kohdennetut veronalennukset eivät siis merkittävästi elvytä Suomen taloutta. Ne vähentävät valtion tuloja ja myös lisäävät eriarvoisuutta, joka on jo kasvanut merkittävästi hallituksen mittavien sosiaaliturvaleikkausten seurauksena.
Hallituksen toimet keskittyvät veronalennuksiin, joilla on erityisen huono elvyttävä vaikutus verrattuna muihin toimiin, kuten suoriin investointeihin. Hallitus päätti puoliväliriihessä laskea Suomen yhteisöveroa 20 prosentista 18 prosenttiin vuonna 2027. Se päätti myös laskea korkeimmat marginaaliveroasteet noin 59 prosentista 52 prosenttiin. Koska yhteisöveron laskeminen ja marginaaliveroasteen alentaminen hyödyttävät erityisesti suuryrityksiä ja suurituloisia, niillä ei ole merkittävää kokonaiskysyntää elvyttävää vaikutusta.
Yhteisöveron laskemisen positiivisista vaikutuksista talouskasvuun ei ole varteenotettavaa näyttöä. Tuore metatutkimus päinvastoin korostaa, ettei yhteisöveron laskemisella ole yleisesti ottaen minkäänlaisia vaikutuksia talouskasvuun. Kotimainen tutkimus on myös todennut, etteivät Suomessa aiemmin toteutetut merkittävät yhteisöveron alennukset lisänneet ainakaan pienempien yritysten investointeja. Suomen yhteisöverokanta on jo nykyisessä tasossaan — eli 20 prosentissa — EU:n keskiarvon alapuolella. Suomen yhteisöveron taso on siis jo nyt erittäin kilpailukykyinen muihin EU-maihin verrattuna. Valtion verotulot vähenevät noin 800 miljoonalla eurolla vuosittain tämän päätöksen seurauksena.
Myöskään suurituloisille kohdennetun marginaaliveron alentamisen kasvuvaikutuksista tai väitetystä itserahoittavuudesta ei ole näyttöä. Esitystä on perusteltu lähinnä viittaamalla yhteen tanskalaiseen tutkimukseen, joka keskittyy ihmisen elinkaaren aikana mahdollisesti realisoituviin vaikutuksiin. Tässä tutkimuksessa vaikutukset keskittyvät lisääntyneeseen työpaikan vaihtamiseen, eikä siis lisääntyneeseen työntekoon nykyisessä työpaikassa. On hyvin mahdollista, että jotkut suurituloiset reagoivat veronalennukseen tekemällä vähemmän töitä, sillä he voivat saavuttaa saman nettotulotason pienemmällä työmäärällä veronalennuksen jälkeen. Koska veronalennuksen oletetut positiiviset vaikutukset realisoituisivat joka tapauksessa pitkällä aikavälillä, vaikutukset valtion verotuloihin tulevat olemaan lähivuosina negatiiviset.
Hallitus paikkaa työantajille ja suurituloisille ohjattua veronalennusta työntekijöiden eläkevarallisuudella
Hallitus ei onnistua vakauttamaan velkasuhteen kasvua hallituskauden lopussa kuin näennäisesti luovalla kirjanpidolla ja tulouttamalla rahaa Valtion eläkerahastosta valtion budjettiin. On huomionarvoista, että sama hallitus vaati, ettei eläkerahastojen varallisuutta otettaisi huomioon EU:n tekemässä Suomen velkakestävyysanalyysissä. Perusteluna vaatimukselle oli, ettei eläkerahastojen varallisuutta käytetä valtion velan hoidossa. Nyt hallitus hyödyntää varoja kuitenkin valtion budjetin paikkaamiseen, koska suurituloisille ja yrityksille kohdennetut veroalennukset vähentävät verotuloja sadoilla miljoonilla vuosittain. Kyseessä on lisäksi vain hetkellinen silmänkääntötemppu, sillä vuoden 2027 eläkevarojen tulouttaminen ei paikkaa tulevien vuosien verotulojen menetystä. Nyt työntekijöiden eläkevarallisuudella maksetaan suurituloisia, työnantajia ja omistajia hyödyttävät veronalennukset.
Hallituksen työllisyyspolitiikka on epäonnistunut
Hallitus on väittänyt, että sen sosiaaliturvaa ja työntekijöiden oikeuksia heikentävät uudistukset kasvattaisivat Suomen työllisyyttä 100 000 uudella työllisellä. Sen sijaan työllisyys on heikentynyt ja työttömien määrä kasvanut koko hallituskauden ajan.
Toisin kuin hallitus pyrkii esittämään, työntekijöiden sosiaaliturvan ja oikeuksien romuttaminen ja työelämän epävarmuuden lisääminen eivät korjaa heikkoa työllisyyskehitystä. Hallituksen muutokset, jotka heikentävät työntekijöiden asemaa ja oikeuksia, eivät hallituksen omienkaan vaikutusarvioiden mukaan lisää työllisyyttä. Sen sijaan työnantajan määräysvalta kasvaa ja työntekijöiden suojelu heikentyy entisestään. Oikeistohallituksen tekemät heikennykset työntekijöiden neuvotteluasemaan hidastavat palkkojen positiivista kehitystä. Tämä puolestaan heikentää palkansaajien ostovoimaa ja kotimaista kysyntää, ja on siksi haitallista Suomen talouden kasvulle.
Hallitus on tehnyt virheen keskittyessään vain työn tarjonnan lisäämiseen suomatta huomiota työn kysynnän parantamiseen. Useat tutkimukset ovat havainneet, että investoinnit ja talouskasvu määrittävät työllisyyden ja työttömyyden tasoa. Työmarkkinoiden joustavuuden lisäämisen esimerkiksi työsuhdeturvaa heikentämällä ei sen sijaan ole tutkimuksessakaan havaittu vaikuttavan myönteisesti työllisyyteen.
Suomen talouden keskeisin ongelma on riittämätön kysyntä. Hallituksen tekemät sosiaaliturvan leikkaukset ovat ainoastaan pahentaneet tätä ongelmaa. Vaikutukset näkyvät heikossa talouskasvussa ja huonossa työllisyystilanteessa. Pahenevalla pitkäaikaistyöttömyydellä tulee myös olemaan Suomen talouteen kauaskantoisia negatiivisia vaikutuksia.
Julkista rahaa tulisi käyttää sotilasmenojen sijasta tuottaviin investointeihin
Samalla kun oikeistohallitus on leikannut koulutuksesta, sosiaaliturvasta ja terveydenhuollosta, se on lisännyt Suomen sotilasmenoja. Julkisen talouden suunnitelmassa sotilasmenoja kasvatetaan erittäin rajusti, vähintään 3 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Se merkitsee useiden miljardien vuosittaista lisärahoitusta armeijalle. Lisäksi vaikuttaa siltä, että Suomi on sitoutumassa Naton huippukokouksessa kesällä määriteltävään tätäkin korkeampaan menotasoon, ainakin 3,5 jopa 5 % bruttokansantuotteesta. Taustalla ovat Yhdysvaltain vaatimukset sotilasmenojen kasvattamisesta Naton eurooppalaisissa jäsenmaissa ja Euroopassa tapahtunut militaristinen käänne.
Komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen on ilmoittanut, että jäsenmaiden sotilasmenot jätetään EU:n velkasääntöjen ulkopuolelle. Komissio on myös avannut oven EU:n yhteisvelan käyttämiselle asevarusteluja varten. Komissio on myös ilmaissut toiveen, että jäsenmaiden sotilasmenot kasvaisivat 650 miljardiin seuraavan neljän vuoden aikana. SAFE-velkavälineen myötä, jopa 800 miljardiin. Kaikki tämä tapahtuu velkasääntöjä keventämällä.
Sotilasmenojen kasvattaminen lisää Euroopan ja Suomen talouden ongelmia. Euroopan ja Suomen talous kaipaisivat erityisesti tuottavia investointeja ja panostuksia koulutukseen, hyvinvointiin ja vihreään siirtymään. Toisin kuin Suomessa annetaan ymmärtää sotavarustelu ei tue kotimaista tuotantoa tai Suomen taloutta, sillä sotateolliset tuotteet hankitaan lähes yksinomaan ulkomailta.
Vaarana on, että kasvavat sotilasmenot syrjäyttävät tarpeellisia investointeja ja aiheuttavat Suomen talouteen huomattavan leikkauspaineen myöhemmin, kun komissio alkaa soveltamaan velkasääntöjä jälleen täysimääräisesti. On selvää, että julkisilla investoinneilla ja panostuksilla koulutukseen ja tutkimukseen sekä toisaalta sosiaaliturvaan ja julkisiin palveluihin olisi tosiasiallinen kokonaiskysyntää ja talouskasvua elvyttävä vaikutus, toisin kuin tuottamattomilla sotilasmenoilla.