Perustelut

1. Lissabonin strategia

Vuonna 2000 Lissabonin Eurooppa-neuvostossa hyväksyttiin strategia Euroopan yhteisön kilpailukyvyn parantamiseksi vuosina 2000— 2010. Tavoitteeksi asetettiin unionin kehittäminen maailman kilpailukykyisimmäksi ja dynaamisimmaksi tietoyhteiskunnaksi vuoteen 2010 mennessä. Strategian tavoitteena on ollut samanarvoisesti edistää kilpailukykyä talouden, sosiaalisektorin sekä kestävän kehityksen politiikkalohkoilla. Tavoitteen toteuttamiseksi on asetettu vuosien varrella yhteensä jo noin kaksisataa erillistavoitetta, joiden toimeenpanossa on käytetty osin yhteisötason sääntelyä ja osin nk. avointa koordinaatiota eli tietynlaista poliittista vertaispainetta jäsenmaiden välillä.

Lissabonissa sovitut kehittämisalueet on jaettu kuuteen politiikkapilariin, jotka ovat yleinen talouskehitys, työllisyys, innovaatiot ja tutkimus, talousuudistus, sosiaalinen koheesio ja ympäristö. Kullekin näistä on asetettu useita ajallisia tavoitteita, joita on lisätty vuosittain Eurooppa-neuvoston kokouksissa. Edistymistä kullakin sektorilla seurataan indikaattoreiden avulla. Kritiikkiä on esitetty paitsi tavoitteiden määrästä myös indikaattoreista ja epäilty, antavatko ne oikeaa kuvaa todellisesta kilpailukyvystä. Siitä vallitsee kuitenkin yksimielisyys, ettei unioni ole edistynyt odotetulla tavalla asettamissaan tavoitteissa. Vain ani harvat jäsenmaat, ml. Suomi, ovat kyenneet pääosin saattamaan voimaan strategian edellyttämät toimenpiteet ja uudistamaan rakenteitaan toivotulla tavalla. Liian usein ovat hyvinkin lyhytnäköiset intressit ajaneet EU-jäsenmaiden päätöksenteossa eurooppalaisen edun edelle. EU:n laajentuminen on osaltaan tuonut prosessiin uusia haasteita, joskin myös pidemmän aikavälin positiiviset mahdollisuudet ovat kasvaneet.

Prosessiin liittyy useita ongelmia, joita kuvataan hyvin mm. Wim Kokin työryhmän "Facing the Challenge — the Lisbon strategy for growth and employment" -raportissa. Strategian täytäntöönpano on ollut hallinnollisesti raskasta kaikkine raportointivelvoitteineen. Toteutuksessa on tehty osin päällekkäistä työtä, ja täytäntöönpanon tehokkuutta ovat haitanneet myös epäselvyydet komission roolissa. Suurimpana ongelmana on kuitenkin ollut jäsenvaltioiden vähäinen sitoutuminen tavoitteiden toteuttamiseen.

Valiokunta katsoo, että strategian tavoite on edelleen mitä suurimmassa määrin kannatettava. Ilman kilpailukykyistä taloutta emme kykene ylläpitämään nykyistä hyvinvointimalliamme, johon lähitulevaisuudessa tulee kohdistumaan uusia merkittäviä haasteita erityisesti väestön ikääntymisen ja vähentymisen muodossa.

Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää kuitenkin merkittävää asennemuutosta jäsenmaissa samoin kuin toimintatapojen uudelleenharkintaa. Tosiasiana täytyy myös ottaa se, että 25 jäsenmaan on vaikeaa edetä samaan tahtiin jokaisella strategian osa-alueista. Unionilla tulee olla toisaalta kyky asettaa kansallisia, räätälöityjä tavoitteita ja toisaalta myös miettiä, millä sektoreilla eteneminen on nykytilanteessa ensiarvoisen tärkeää.

2. Vahvuudet ja heikkoudet

Euroopan unioni

EU:n tämän hetkisinä ongelmina voidaan laajasti nähdä julkisen talouden epätasapaino, jota kuvastaa parhaillaan käynnissä oleva keskustelu Euroopan vakaus- ja kasvusopimuksen tulevaisuudesta. Ongelmana on myös hidas työllisyyskehitys sekä tuottavuuden merkittävästi hitaampi kasvu erityisesti perinteisessä teollisuudessa ja palvelualoilla kuin tärkeimmällä kilpailijalla Yhdysvalloilla. USA:n lisäksi EU on menettänyt kilpailuasemiaan myös suhteessa Kiinaan ja Intiaan.

Yksittäisinä syinä tilanteeseen on mainittu alhaiset investoinnit ja informaatio- ja kommunikaatioteknologian heikompi hyödyntäminen. Siihen vaikuttavat myös mm. sääntelyn epäselvyydet, rahoitusmarkkinoiden heterogeeninen rakenne ja vähäisempi panostaminen osaamiseen.

EU:n sisämarkkinat eivät toimi niin kuin pitäisi. On vaikeaa nähdä, että EU voisi kyetä puolustamaan tai saavuttamaan menetettyä asemaansa maailmantaloudessa, jos sen sisäistä integraatiota vaivaavat monet puutteet. Yhteisötason sääntelyn kehittäminen on vaillinaista monilla talouden kannalta keskeisistä politiikkalohkoista, kuten rahoitusmarkkinoilla. Lisäksi on suuri joukko yksittäisiä aloja, kuten palvelukauppa, energiamarkkinat, immateriaalioikeudet ja julkiset hankinnat, joilla tarvittaisiin yhteisötason uudistuksia. Niilläkin sektoreilla, joilla on saatu aikaan yhteisiä sääntöjä, kuten rahoituspalveluiden osalta, on kansallinen täytäntöönpano luvattoman hidasta.

Suomi

Suomi on profiloitunut viimevuosina useissa kansainvälisissä kilpailukykytutkimuksissa maailman kärkijoukossa, useissa jopa parhaana. Myös Lissabonin strategian indikaattoreilla mitaten olemme EU:n kilpailukykyisimpiä maita. Vaikka käytettyjä indikaattoreita ja niiden korrelaatiota todelliseen kilpailukykyyn voidaan perustellusti kritisoida, antavat saadut tulokset kuitenkin selvät viitteet siitä, että toimenpiteemme ovat olleet perustaltaan oikeansuuntaiset. Vahvuuksinamme voidaan pitää koko väestön hyvää perusosaamista, teknologiamyönteisyyttä, markkinoiden avoimuutta ja turvallisia yhteiskuntaoloja. Parantamisen varaa kuitenkin on, ja meidän tulee myös kyetä varautumaan uusiin, nopeisiin muutoksiin kansainvälisessä ja kansallisessakin viitekehyksessä.

Suomen haasteet liittyvät erityisesti globalisaatioon, osaamiskilpailuun sekä väestön ikääntymiseen ja vähentymiseen. Valiokunta näkee Suomen yhtenä tärkeänä vahvuutena kyvyn mukautua uusiin olosuhteisiin. Tämä taito on nopeasti muuttuvassa ympäristössä entistäkin tärkeämpi. Pienenä taloutena emme pysty muuttamaan uusia suuntauksia, mutta meidän tulee nopeasti kyetä muuttamaan toimintatapojamme siten, että saamme niistä kannaltamme parhaimman hyödyn irti.

Tämä koskee myös globalisaatiota. Yrityksemme tulevat jatkossakin etsimään kasvua kolmansien maiden markkinoilta ja intressissämme on tukea tätä pyrkimystä. Tältä osin on tärkää tehdä ero kansantaloudellisen suhteellisen kilpailuedun parantamisen ja yritysten kilpailukyvyn välillä. Vaikka kansallinen kilpailukykymme kasvaisi, se ei välttämättä tarjoa yrityksille parampaa toimintaympäristöä 3. markkinoilla. Tullitariffien laskun myötä näillä markkinoilla kauppaa haittaavat kasvavassa määrin erilaiset ei-tariffääriset kaupan esteet, joiden vähentämiseen ja ennalta estämiseen tarvitaan niin kansallisia kuin kansainvälisiäkin toimia.

Sekä kansainväliset että kansalliset selvitykset ovat tuoneet esille myös selkeitä puutteita, joista korkea työttömyys ja sen painottuminen erityisesti vähemmän koulutettuun väestönosaan on vaikeimmin ratkaistavia ongelmiamme. Maamme pieni koko ja syrjäinen sijainti ei ole omiaan helpottamaan talouden kasvua. Emme tule toimeen yksinämme, vaan olemme riippuvaisia muista. Investoinnit, niin oman teollisuutemme kuin ulkomaisetkin, ovat alhaiset, eivätkä viimeaikaiset selvitykset lupaa niihin merkittävää kasvua. Tuottavuus on erityisesti palvelusektorilla eurooppalaista keskitasoa. Informaatioteknologian tuottamisessa olemme hyviä, mutta sen hyödyntämisessä on tehostamisen varaa niin yksityisellä kuin julkisellakin sektorilla. Vaikka yleinen koulutustaso on Suomessa hyvä, alamme jäädä jälkeen huippuosaajien suhteen. Vaarana onkin, ettei rajojemme ulkopuolelle siirry vain tuotanto vaan enenevässä määrin myös tuotteiden suunnittelutyö. Tätä uhkakuvaa lisää kehittyvien maiden erikoistuminen Suomelle perinteisesti tärkeillä vientialoilla.

3. Keinot

Niin EU-tasolla kuin kansallisestikin on viimeaikoina valmistunut mittava määrä erilaisia kilpailukykyyn liittyviä selvityksiä. Viimeisimmät näistä ovat Wim Kokin työryhmän Lissabonin strategiaan liittyvä raportti ja kansallisella tasolla Suomi maailmantaloudessa -selvityksen loppuraportti. Viimeisimpänä on juuri valmistunut komission tiedonanto Lissabonin välitarkastelua varten.

Kokin raportti

Raportissa painotetaan voimakkaasti jäsenmaiden hallitusten poliittisen sitoutumisen tarvetta, jotta yhdessä päätetyt uudistukset kyettäisiin saattamaan voimaan. Merkittävä osa tarvittavista toimenpiteistä kun kuuluu edelleen jäsenvaltioiden kansalliseen toimivaltaan. Työryhmä esittää kehittämistoimia viidellä osa-alueella, jotka ovat: 1. osaamisyhteiskunnan ja erityisesti tietoyhteiskunnan rakentaminen, 2. sisämarkkinoiden loppuunsaattaminen, 3. yritysilmapiirin parantaminen, 4. työmarkkinoiden uudistaminen ja 5. kestävän kehityksen edellytysten vahvistaminen.

Tavoitteena tulee olla tietoon ja osaamiseen perustuva yhteiskunta. Euroopan houkuttelevuutta tutkijoille ja tieteenharjoittajille tulee lisätä. T&K-toiminta tulee nostaa etusijalle ja edistää tieto- ja viestintäteknologioiden käyttöä.

Sisämarkkinoita tulee kehittää edelleen tavaroiden ja pääoman vapaan liikkuvuuden takaamiseksi sekä palvelujen sisämarkkinoiden luomiseksi.

Paremman yritysympäristön takaamiseksi tulee vähentää hallinnollista taakkaa, parantaa lainsäädännön laatua sekä helpottaa ja nopeuttaa uusien yritysten perustamista.

Työmarkkinoiden ja sosiaalisen koheesion osalta esitetään työllisyyttä käsitelleen työryhmän (Wim Kok I) suositusten nopeaa täytäntöönpanoa. Samoin tulee panostaa elinikäiseen oppimiseen ja saada aikaan aktiivista ikääntymistä tukevia strategioita.

Ympäristön osalta painotetaan ekotehokkaiden innovaatioiden edistämistä ja ekoteollisuuden johtavan aseman vahvistamista. Tulisi myös edistää sellaisia toimintatapoja, jotka johtavat ekotehokkuuden kautta pitkäaikaisiin ja kestäviin parannuksiin tuottavuudessa.

Valiokunta katsoo, että työryhmä on ansiokkaasti analysoinut nykytilaa ja sen puutteita. Kuten valtioneuvostokin kannassaan toteaa, raportin heikkoutena voi pitää konkreettisten muutosesitysten samoin kuin globaalin näkökulman vähäisyyttä. Globaalin kilpailun kannalta on olennaista, että EU:ssa seurataan tarkasti globaalissa ympäristössä tapahtuvia muutoksia ja otetaan muutokset myös huomioon omassa toiminnassa. EU:n tulee aktiivisesti edistää kansainvälisen kaupan vapauttamista ja yhteisten pelisääntöjen luomista. Multilateraaliset järjestelyt, kuten WTO, ovat tämän työn ensisijaisia foorumeja.

Suomi maailmantaloudessa -selvityksen loppuraportti

Raportissa hahmotellaan kansallista globalisaation hyödyntämisstrategiaa, joka perustuu osaamisen vahvistamiseen, talouden ja yhteiskunnan avoimuuden lisäämiseen ja erityisesti aktiiviseen muutosvalmiuteen.

Näiden kaikkien osalta raportti sisältää laajan joukon esityksiä lyhyen ja pitkän aikavälin toimenpiteiksi mm. koulutusjärjestelmän, tiede- ja teknologiapolitiikan, kansainvälistymisen ja tuottavuuden kasvun osalta.

Talousvaliokunta nostaa näistä esille erityisesti innovaatiopolitiikkaan, yritysympäristön kehittämiseen, osaamiseen ja kansainvälistymiseen liittyvät toimenpide-ehdotukset. Kaikki nämä ovat keskeisiä alueita, joissa kansallisin toimin pystymme edistämään kilpailukykyämme.

Komission tiedonanto kevään 2005 Eurooppa-neuvostolle

Komissio painottaa tiedonannossaan vielä Kokin raporttiakin voimakkaammin jatkotyön painopisteen suuntaamista kasvuun ja työllisyyteen. Komissio listaa kolme keskeistä tavoitetta työn pohjaksi: 1. Euroopasta tulee tehdä kiinnostava paikka investoida ja tehdä työtä, 2. Osaaminen ja innovaatio ovat kasvun keskeiset elementit ja 3. EU:n tulee luoda uusia ja parempia työpaikkoja.

Strategiaa tulee uudistaa ns. "eurooppalaisen kasvua ja työllisyyttä edistävän kumppanuuden" kautta. Jotta jatkotyössä edettäisiin, tarvitaan työhön lisää fokusta ja tavoitteisiin täytyy myös nykyistä paremmin sitoutua. Myös toimintatavat kaipaavat yksinkertaistamista. Käytännössä työ pohjautuisi ns. Lissabon-toimintaohjelmaan, joka sisältäisi listan yhteisötason toimenpiteistä sekä suosituksia kansallisiksi toimenpiteiksi. Toimintaohjelman puitteissa jäsenmaat laatisivat kansalliset Lissabon-toimintaohjelmat.

Komission ehdotus Lissabon-toimintaohjelmaksi sisältää kymmenen avainalaa, joihin strategian täytäntöönpanossa tulisi jatkossa keskittyä. Nämä kattavat mm. sisämarkkinoiden laajentamisen ja syventämisen, eurooppalaisen ja kansallisen sääntelyn parantamisen, avoimien ja kilpailukykyisten markkinoiden turvaamisen niin EU:ssa kuin sen ulkopuolellakin, T&K-panostuksen lisäämisen, innovaatioiden tukemisen, vahvan eurooppalaisen teollisuuspohjan tukemisen sekä työn vetovoiman lisäämisen ja sosiaaliturvajärjestelmien nykyaikaistamisen.

Yksittäisinä toimenpiteinä komissio ehdottaa mm. sektorikohtaisten kilpailuolosuhdeselvitysten tekemistä erityisesti energia- ja telesektoreilla sekä rahoituspalveluiden osalta. Innovaatioita vauhdittamaan ja public-private-yhteistyötä lisäämään esitetään perustettavaksi innovaatiokeskuksia, joiden puitteissa toimisivat sekä korkean teknologian yritykset että korkeakoulut. Komission uusi avaus on myös esitys eurooppalaisen teknologiainstituutin perustamisesta.

Komissio ehdottaa merkittäviä muutoksia Lissabonin strategian hallinnointiin. Hallinnointimekanismi perustuisi integroituun lähestymistapaan, joka nivoisi yhteen makrotaloutta, mikrotaloutta ja työllisyyspolitiikkaa koskevat rakenteet. Käytännössä tämä merkitsisi, että nykyisten useiden kansallisten raporttien sijasta laadittaisiin vuosittain yksi kansallinen toimintaohjelma. Kansalliset parlamentit osallistuisivat tiiviisti toimintaohjelman valmisteluun. Myös EU-tasolla laadittaisiin toimeenpanon seurannan osalta vain yksi vuosittainen raportti.

4. Johtopäätökset

Edellä olevasta käy selkeästi ilmi, ettei EU ei ole tällä hetkellä lähelläkään niitä tavoitteita, jotka se asetti itselleen viisi vuotta sitten. Nyt tarvitaan nopeita toimia sekä EU:n että kansallisella tasolla. Valiokunta tukee valtioneuvoston komission tiedonantoa myötäävää kantaa, jonka mukaisesti strategian toimeenpanossa tulee erityisesti painottaa työllisyyttä ja talouden kasvua tukevia toimia. Tämä ei tarkoita strategian muiden ulottuvuuksien unohtamista, vaan tulevien toimenpiteiden tulee olla niin ympäristön kuin sosiaalisen koheesionkin näkökulmasta kestäviä.

Sisämarkkinat

Valiokunta painottaa erityisesti sisämarkkinoiden jatkokehittämisen tärkeyttä. Henkilöiden, tavaroiden ja palvelujen vapaan liikkuvuuden tavoitteesta ollaan vielä kaukana. Mitä laajemmaksi ja syvemmäksi integraatio on edennyt, sitä vaikeammaksi prosessi on muodostunut. Palvelukauppaan, energiamarkkinoihin ja immateriaalioikeuksiin liittyvät säädöshankkeet ovat tästä valitettavan hyviä esimerkkejä. Vaikka yleisesti on tunnustettu, että esimerkiksi palvelukaupan avaaminen on yksi keskeinen tekijä talouskasvun kannalta, etenee tämä työ erittäin hitaasti. Säädösvalmisteluun siirryttäessä jäsenmaiden yhteiskuntarakenteiden, talouksien ja kulttuurienkin erilaisuus alkaa vaikuttaa eikä yhteistä näkemystä muutoksen suunnasta tahdo löytyä. Lissabonin tavoitteiden saavuttamisen kannalta keskeistä onkin kysyä, kuinka syvään integraatioon laajentunut EU on nykyisellään kykenevä ja valmis.

Riippumatta siitä, mitä tähän kysymykseen vastataan, on EU edelleen Suomen kannalta tärkein markkina-alue. Näin tullee olemaan jatkossakin, vaikka globalisaatiokehitys on jo avannut ja tulee toivottavasti enenevässä määrin avaamaan uusia vientimarkkinoita yrityksillemme myös EU:n ulkopuolelta. Suomen intressissä on pyrkiä voimakkaasti kehittämään EU:n sisämarkkinoita. Esimerkiksi palvelukauppadirektiivin osalta Suomen kanta on ollut tätä prosessia tukeva tietyin eduskunnan asettamin reunaehdoin. Jäsenmaana oleminen huonosti toimivassa EU:ssa saattaisi muodostua enemmänkin riipaksi kuin hyödyksi. Valiokunta näkeekin, että Suomen tulisi sisämarkkinoiden kehittämisen osalta osoittaa EU:ssa selkeää johtajuutta.

Taloudelliset ulkosuhteet

Vaikka sisämarkkinoiden kehittämisen tulee olla ensisijainen tavoite, ei tässä työssä onnistuta, jollei muutoksia globaaleilla markkinoilla kyetä vähintäänkin seuraamaan. Tälläkin sektorilla tulisi tosin nykyistä vielä aktiivisemmin osoittaa muutosjohtajuutta. EU:n aloitteellisuus olisi tarpeen esimerkiksi Dohan kauppaneuvottelukierroksen loppuunsaattamiseksi. Samoin tulisi nykyistä paremmin hyödyntää myös EU:n lähellä olevat markkina-alueet, kuten Venäjä. Suomen intressissä onkin saada lisää konkretiaa esimerkiksi EU:n Pohjoisen ulottuvuuden strategian täytäntöönpanoon.

WTO:n rooli kansainvälisen kaupan sääntöjä luovana järjestönä on tärkeä. Käytännön työssä ja yksittäisten yritysten kannalta EU:n kahdenvälinen ja alueellinen yhteistyö tulee kuitenkin korostumaan jatkossa nykyistäkin enemmän. Kauppaa tulisi pystyä kehittämään ja ongelmia ehkäisemään suoralla vuoropuhelulla. Toimivien rakenteiden luomisessa EU:lla on vielä huomattavasti työtä edessään.

Yritysten verkottuminen EU:n rajojen ulkopuolelle samoin kuin tytäryhtiötalouden yleistyminen tulisi ottaa nykyistä paremmin huomioon myös yhteisölainsäädäntöä valmisteltaessa ja sen vaikutuksia arvioitaessa.

Strategian toteuttaminen ja seuranta

Valiokunnan näkemyksen mukaan komission tiedonanto on askel oikeaan suuntaan. Jatkotyötä tulee keskittää ja pääpainon siirtyä varsinaiseen toimintaan erilaisen hallinnoinnin ja raporttien käsittelyn sijasta. Hienot suunnitelmat jäävät kuitenkin vain hyviksi ajatuksiksi, elleivät EU:n jäsenvaltiot nykyistä huomattavasti paremmin sitoudu tavoitteiden täytäntöönpanoon.

Tämä asettaa strategian hallinnollisen toimeenpanon ja erityisesti sen seurannan erittäin tärkeään asemaan jatkotyön onnistumisen kannalta. Valiokunta katsoo, että ehdotus kansallisesta toimintaohjelmasta, parlamenttien ja sidosryhmien sitominen sen valmisteluun ja raportoinnin yksinkertaistaminen ovat selkeitä parannuksia nykytilaan. Toimintaohjelmat tulevat kuitenkin edesauttamaan työtä vain, jos ne kyetään riittävällä tavalla fokusoimaan tärkeimpiin toimiin. Komission laatima suunnitelma yhteisötason kymmenen keskeistä politiikka-aluetta kattavaksi toimintaohjelmaksi ei valiokunnan näkemyksen mukaan täysin tätä kriteeriä täytä. Puolensataa sivua käsittävää ohjelmaa tulisi vielä työstää ja keskittää konkreettisiin toimiin, joiden osalta selkeästi määriteltäisiin, mitä tehdään, kuka tekee ja milloin tekee.

Komissio ei ole tiedonannossaan ottanut selkeää kantaa avoimen koordinaation jatkokehittämiseen. Tämä on valitettavaa, sillä ilman tehokasta seurantajärjestelmää strategian toimeenpanoon ei saada riittävää dynamiikkaa. Valiokunta pitää hyvänä Kokin raportissakin esilletuotua ajatusta tiettyihin indikaattoreihin sidotuista, kaikki EU-maat kattavista tulostauluista.

Kansalliset tavoitteet

Suomen osalta valiokunta katsoo, että kansallisten tavoitteidemme tulee olla huomattavasti Lissabonin tavoitteita kunnianhimoisemmat selviytyäksemme globaalimarkkinoilla.

Suomi maailmantaloudessa -selvityksen loppuraportti antaa jatkotyöhön erittäin hyvän pohjan. Suurena haasteena tällä tiellä valiokunta näkee omalla sektorillaan erityisesti yritysympäristön kehittämisen. Suotuisten toimintamahdollisuuksien luominen yrityksille edellyttää mm. kasvuyritysten tukemista, osaamisen turvaamista, T&K:n hyödyntämistä ja kansainvälistymisen edistämistä. Kauppa- ja teollisuusministeriön johdolla on viime vuoden aikana valmistunut useita tähän liittyviä hyviä kehittämisesityksiä. Valiokunta haluaa tässä yhteydessä painottaa erityisesti AISP-strategian (Aloittavien innovaatioyritysten siemenrahoituksen ja palvelujärjestelmän uudistamisstrategia) nopeaa täytäntöönpanoa. Valiokunta katsoo, että innovatiivisuus tulee tässäkin yhteydessä käsittää laajasti siten, että se koskee luovia ratkaisuja, liittyvät ne sitten teknologiaan, palveluihin tai vaikkapa muotoiluun.

Riskirahoituksen turvaamisen rinnalla on uusien innovatiivisten yritysten syntymisen samoin kuin jo olemassa olevien yritysten kasvun kannalta erittäin tärkeää, että kykenemme turvaamaan huippuosaamisen ja huippuosaajien saannin ja pysymisen Suomessa.