Ehdotus

Asetusehdotus on osa yleistä SEPA-hanketta (Single Euro Payment Area) yhtenäisen maksualueen luomiseksi. Yhteisten markkinoiden saavuttamisen esteenä ovat tällä hetkellä laajasti perittävät palveluntarjoajien väliset toimitusmaksut (siirtohinnat). Asetuksessa säädettäisiin EU:ssa maksukortilla tehtävistä maksutapahtumista, kun sekä maksajan että maksunsaajan maksupalveluntarjoajat ovat sijoittautuneet EU-alueelle. Asetuksen määritelmät ovat pääosin yhteneväiset maksupalveludirektiivin (2007/64/EY) kanssa, mutta niitä on muutettu vastaamaan asetuksen direktiiviä rajoitetumpaa soveltamisalaa.

Asetusehdotuksessa asetetaan pankki- ja luottokorttipohjaisten maksutapahtumien siirtohintojen enimmäismäärät, jotka tulevat voimaan jäsenvaltioiden rajat ylittävien maksutapahtumien osalta kahden kuukauden kuluttua asetuksen voimaantulosta ja kotimaisten maksutapahtumien osalta kahden vuoden kuluttua asetuksen voimaantulosta. Siirtohinnan osaksi lasketaan kaikki kortin myöntävän pankin maksukorttijärjestelyltä saamat maksutapahtumiin liittyvät nettokorvaukset. Säännökset eivät koske käteisnostoja, yrityskortteja eivätkä kortteja, joissa liikkeellelaskuyhteisö ja maksutapahtumien vastaanottoyksikkö on sama. Maksukorttijärjestelyjen tuotemerkkien yhteiskäyttöä koskevien sääntöjen on oltava syrjimättömiä.

Asetuksessa säädetään myös siitä, mitä tietoja maksutapahtuman osapuolten on annettava toisilleen. Sääntely kattaa myös jäsenvaltioiden velvollisuuden nimetä asetuksen noudattamista valvovat toimivaltaiset viranomaiset sekä asetuksen rikkomisesta aiheutuvat sanktiot.

Valtioneuvoston kanta

Valtioneuvosto kannattaa korttimaksamisen kilpailun lisäämistä ja markkinoiden avaamista. Hinnoittelun läpinäkyvyyden lisääminen sekä kauppiaiden ja korttiasiakkaiden valinnanmahdollisuuksien parantaminen ovat tärkeitä maksamiskäytäntöjen tehostamiseksi ja maksamiskustannusten alentamiseksi yleensä vähittäiskaupassa sekä tehokkaampien maksuvälineiden käytön edistämiseksi kuluttajien keskuudessa.

Valtioneuvosto pitää tärkeänä yhtenäisen SEPA-maksualueen perusperiaatteiden ulottamista täysimääräisesti korttimaksamiseen poistamalla mahdollisia kansallisia toimiluparajoituksia ja siirtymällä EU-laajuisiin maksujärjestelyihin, standardeihin ja korttitapahtumien käsittelysääntöihin huomioiden riittävän palvelutason säilyttämisen sekä palvelujen jatkuvuuden ja varautumisen vaatimukset erityisesti poikkeustilanteissa.

Valtioneuvosto yhtyy näkemykseen tarpeesta rajoittaa maksupalveluntarjoajien keskenään sopimia siirtohintoja. Komission esittämät rajat ovat suhteellisen korkeat ja niiden alentamisella ehdotetusta voitaisiin saavuttaa laajempia hyötyjä korttimaksujen käytön lisääntymisenä ja läpinäkyvään hinnoitteluun perustuvan kilpailun kautta, kuten komission kansainväliset tilastovertailut korkeita ja matalia siirtohintoja käyttävien jäsenvaltioiden välillä osoittavat. Valtioneuvosto katsoo, että neuvottelujen aikana olisi syytä analysoida tarkemmin vaihtoehtoisia siirtohintarajoja ja pyrkiä aikaansaamaan neuvotteluissa selkeitä muutoksia alaspäin siirtohintatasoissa. Kuluttajien ja pienempien maksupisteiden kannalta pidetään tärkeänä, että siirtohintarajoitukset astuvat voimaan kaikkialla samanaikaisesti.

Ehdotukseen kannattaisi myös sisällyttää euromääräisiä ylärajoja, joilla vältettäisiin ylisuuria siirtohintoja isoissa maksutapahtumissa. Kansallisten siirtohintakäytäntöjen yhtenäistämien on tärkeää, jolloin esitettyjä siirtymäaikoja voisi merkittävästikin lyhentää ja niiden pidentämistä tulisi välttää. Neuvottelujen yhteydessä on myös syytä selvittää tarkemmin perustelut ja mahdolliset hyödyt yrityskorttien jättämisestä siirtohintasääntelyn ulkopuolelle. Samoin on syytä selvittää tarkemmin credit- ja debit-korttien välistä ehdotettua eroa siirtohintarajoituksissa, mikä on omiaan siirtämään luottokorttiasiakkaiden korko- ja luottotappiokustannuksia muiden maksuvälineasiakkaiden maksettaviksi.

Valtioneuvosto kannattaa kauppiaille esitettäviä maksuvälinetyyppikohtaisia valinta- ja ohjaamismahdollisuuksia, kunhan kuluttajilla säilyy mahdollisuus valita vapaasti haluamansa maksuväline kyseisessä maksupisteessä hyväksyttyjen maksuvälineiden joukosta. Samalla on myös varmistettava jäsenvaltioiden mahdollisuus edistää vastuullista luotonantoa.

Valtioneuvosto pitää tarpeellisena, että asetuksen määritelmiä kehitetään riittävän täsmällisiksi ja selkeiksi muun muassa kortti- ja maksutapahtumatyyppien osalta ja että samalla varmistetaan tarpeellinen neutraalisuus eri maksamismuotojen välillä. Merkittäville atk-pohjaisille teknisille muutoksille on syytä varata riittävästi siirtymäaikaa muutoskustannuksien vähentämiseksi ja palvelun laadun turvaamiseksi muutosvaiheessa.