VALTIONEUVOSTON SELVITYS
Ehdotus
Komissio antoi 5.2.2025 tiedonannon kattavasta EU:n keinovalikoimasta turvallista ja kestävää verkkokauppaa varten (COM(2025) 37 final). Tiedonannossa komissio ilmoittaa täytäntöönpanon painopisteistään ja kehottaa vahvistamaan yhteistyötä ja koordinointia kaikkien asiaankuuluvien viranomaisten välillä. Tavoitteena on varmistaa, että verkkokauppa ja suoraan kuluttajille toimitetut tuontituotteet ovat EU:n sääntöjen ja hyvän kauppatavan mukaisia. Tiedonannossa mainittuihin lainsäädäntöehdotuksiin otetaan kantaa tarkemmin niiden ilmestyttyä laadittavissa eduskuntakirjelmissä. Tiedonantoa on käsitelty neuvoston tulliliittotyöryhmässä 20.2.2025 sekä kilpailukyky- ja kasvutyöryhmässä 24.2.2025.
Tiedonannossa selostetaan verkkokaupasta ostettavien tuotteiden tuonnin tunnuslukuja, sen aiheuttamia haasteita ja keinovalikoimaa, jolla komissio voi ja aikoo vastata näihin haasteisiin. Lisäksi tiedonannossa on jäsenvaltioille ja sidosryhmille suunnattuja kehotuksia osallistua toimiin.
Tiedonannon mukaan voimakkaasti kasvava vaarallisten, väärennettyjen ja muutoin vaatimustenvastaisten tuotteiden tuonti vaarantaa kuluttajien turvallisuuden, ruokkii epäreilua kilpailua ja kuormittaa ympäristöä ja viranomaisia kestämättömällä tavalla.
Tiedonannossa todetaan, että EU:iin tuotavien tuotteiden elinkaarta ja toiminnanharjoittajien velvollisuuksia säännellään EU:ssa kattavasti ja moni säädös on vastikään päivitetty tai parhaillaan neuvottelun kohteena. Tiedonannon mukaan EU:lla on hyvät valmiudet vastata haasteisiin mutta tämä edellyttää kokonaisvaltaista ja yhteistoiminnallista lähestymistapaa sekä joitakin lainsäädännöllisiä muutoksia erityisesti tulli- ja ympäristönsuojelulainsäädännön alalla.
Komissio esittelee tiedonannossa kokonaisvaltaisen lähestymistapansa, jossa hyödynnetään lainsäädännön, viranomaisvalvonnan, digitalisaation, tietoisuuden lisäämisen ja dialogin keinoja.
Valtioneuvoston kanta
Suomi yhtyy tiedonannossa esitettyyn huoleen verkosta ostettuihin ja suoraan kuluttajille EU:iin toimitettuihin tuotteisiin liittyvistä ongelmista, joita ovat riski vaatimustenvastaisista tuotteista aiheutuvasta haitasta kuluttajien terveydelle ja turvallisuudelle, riski peruuttamattomista ympäristövahingoista ja haitallisesta hiilijalanjäljestä sekä kielteinen vaikutus kuluttajansuojan tasoon ja lainkuuliaisten yritysten kilpailukykyyn.
Suomi pitää tärkeänä, että ilmiön aiheuttamiin ongelmiin etsitään tehokkaita EU-tason ratkaisuja. Suomi kannattaa nopeaa ja määrätietoista puuttumista ilmiön aiheuttamiin ongelmiin. Suomi suhtautuu myönteisesti tiedonannossa esitettyyn monialaiseen, kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan.
Suomi tähdentää komission roolia verkkomarkkinapaikkojen tarjoajien valvontaviranomaisena sekä tulli- ja markkinavalvontaa koordinoivana tahona. Suomi pitää olennaisena, että ongelmien ratkaisemiseksi tehdään EU:n laajuista yhteistyötä erityisesti olemassa olevien viranomaisverkostojen puitteissa. Olennaista on myös, että verkostojen väliselle yhteistyölle luodaan EU-tasolla toimivat puitteet. Suomi pitää komission toimeliaisuutta täytäntöönpanossa, yhteistyön koordinoinnissa ja digipalvelusäädöksen mukaisten omien toimivaltuuksiensa käytössä tärkeänä.
Suomi tähdentää, että jo tällä hetkellä EU:ssa säännellään EU:iin tuotavien tuotteiden koko elinkaarta ja määritellään asianomaisten toimijoiden velvollisuudet. Suomi huomauttaa, että useita näistä säädöksistä on vastikään päivitetty tai muutoksia niihin neuvotellaan parhaillaan. Suomi toteaa, että asiaan liittyvä sääntely on monilta osiltaan verrattain uutta. Suomi korostaakin voimassa olevan lainsäädännön tehokkaan täytäntöönpanon tärkeyttä.
Suomi katsoo olevan tärkeää, että EU:n markkinoilla toimivia toiminnanharjoittajia koskevaa sääntelyä sovelletaan näihin tasapuolisesti.
Suomi pitää tärkeänä, että uutta lainsäädäntöä harkittaessa ja valmisteltaessa kiinnitettäisiin huomiota voimassa olevan lainsäädännön kattavuuteen ja pidätyttäisiin päällekkäisestä sääntelystä. Suomi katsoo, että tulisi kiinnittää huomiota lainsäädännön vaikutusten arviointiin, lainsäädännön pirstaloitumisen välttämiseen ja odotuksiin lainsäädännön pysyvyydestä.
Suomi on ottanut kantaa ehdotukseen tullireformista (U 27/2023 vp). Suomi pitää ehdotettua unionin tulliliiton kokonaisuudistusta ja tullitoiminnan ajantasaistamista yleisesti ottaen kannatettavana. Suomi pitää uuden EU:n tulliviranomaisen perustamista kannatettavana ja EU:n uutta tullidatakeskusta tarpeellisena.
Suomi on valmis kiirehtimään tullireformin verkkokauppaa ja datakeskuksen perustamista koskevan sääntelyn hyväksymistä. Suomi on valmis tarkastelemaan sellaisesta käsittelymaksusta säätämistä, joka perittäisiin elinkeinonharjoittajalta suoraan kuluttajaan kohdistuvasta verkkokauppatuonnista.
Suomi tukee komission näkemystä siitä, että tarvitaan tulliviranomaisten ja markkinavalvontaviranomaisten tiivistä rakenteellista yhteistyötä niin valvonnan kohdistamisessa kuin korjaavien toimenpiteiden toteuttamisessa, kuten tuotteiden markkinoilta poistamisessa.
Suomi on ottanut kantaa jätepuitedirektiivin muutosehdotukseen (U 67/2023 vp). Suomi on kannattanut jätedirektiivin muutosehdotuksessa esitettyä laajennettua tuottajavastuuta. Suomi on katsonut, että ympäristönäkökohtien kannalta ja tasapuolisten kilpailuolosuhteiden takaamiseksi on tärkeää, että myös tekstiilien etäkauppa saadaan mahdollisimman kattavasti tuottajavastuun piiriin ja osallistumaan tuotteiden elinkaarenaikaisten kustannusten hoitamiseen. Neuvotteluissa Suomi on tukenut ultrapikamuodin sääntelyn kiristämistä.
Suomi pitää hyvänä komission aikomusta arvioida digipalvelusäädöksen suhdetta muuhun lainsäädäntöön, kuten kuluttajansuoja- ja tuoteturvallisuuslainsäädäntöön. Suomi pitää tarpeellisena myös markkinavalvontalainsäädäntökehyksen (New Legislative Framework) uudistamista ja tuossa yhteydessä eri toimijoiden velvollisuuksien arviointia. Suomi katsoo, että erityisesti verkkokauppaa ja verkkomarkkinapaikkojen tarjoajia koskevaa lainsäädäntöä olisi tarpeen tarkastella kokonaisvaltaisesti ja edistäen kuluttajansuojan korkeaa tasoa EU:n perussopimusten mukaisella tavalla. Suomi pitää tarpeellisena tarkastella kriittisesti erityisesti verkkomarkkinapaikkojen tarjoajien velvollisuuksia koskevaa sääntelyä osana tarvittavia toimia ilmiön aiheuttamien ongelmien ratkaisemiseksi. Suomi pitää tärkeänä, että lainsäädännössä asetettavat velvoitteet ovat oikeassa suhteessa kunkin toimijan tosiasialliseen rooliin ja mahdollisuuksiin vaikuttaa esimerkiksi tuotteen suunnitteluun, valmistukseen, markkinointiin, toimitukseen ja muuhun elinkaareen. Samalla tulisi huolehtia siitä, että EU:n markkinoille päätyvät tuotteet ovat turvallisia ja EU:n lainsäädännön asettamien vaatimusten mukaisia. Verkkoalustojen tarjoajien huolellisuusvelvollisuuksia, tuoteturvallisuutta ja kuluttajansuojaa koskevan lainsäädännön päällekkäisyyttä tulisi välttää.
Suomi katsoo tuottajavastuun osalta, että verkkomarkkinapaikkojen tarjoajien vastuuta näiden tarjoamia alustoja käyttävien tahojen toiminnan lainmukaisuudesta olisi tarpeen tarkastella ottaen huomioon tuottajavastuun erityispiirteet. Suomi katsoo myös, että tuottajavastuun tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi tarvittaisiin tiedonvaihtoa ja sen varmistamista, että verkkomarkkinapaikkojen tarjoajia koskevat säännökset ovat yhdenmukaisia tuottajavastuuta koskevissa säädöksissä.
Kuluttajansuojan vahvistamiseen tähtäävien komission toimien osalta Suomi kiinnittää huomiota kuluttajansuojalainsäädännön toimiviksi katsomiinsa ominaispiirteisiin, joina se pitää esimerkiksi teknologia- ja kanavaneutraaliutta sekä periaatepohjaisuutta.
Suomi on ottanut kantaa digitaalista oikeudenmukaisuutta koskevaan hankkeeseen Euroopan komission toimivuustarkastuksessa (E 162/2022 vp). Suomi katsoo edelleen, että tavoitteena tulisi kuluttajansuojan alalla olla horisontaalinen, riittävän yleisluonteinen sääntely, jotta sääntely olisi sovellettavissa myös uudenlaisiin ilmiöihin digitaalisessa ympäristössä eikä sitä olisi tarvetta alinomaa muuttaa. On ensiarvoisen tärkeää saada kokemusta jo annetun lainsäädännön soveltamisesta ja säännösten toimivuudesta käytännössä ennen kuin aletaan valmistella uutta sääntelyä samasta aihepiiristä.
Suomi pitää hyvänä, että EU-tasolla ja kansallisesti jatketaan työtä verkko-ostamista koskevan tietoisuuden lisäämiseksi. Samoin Suomi pitää hyvänä, että yhteistyötä ja dialogia pidetään yllä niin verkkomarkkinapaikkojen tarjoajien ja muiden elinkeinonharjoittajien kanssa kuin EU:n ja kolmansien maiden hallintojen välillä
VALIOKUNNAN PERUSTELUT
Tausta ja tavoitteet
Komission tiedonannon taustalla on viime aikoina voimakkaasti kasvanut EU-alueelle suuntautuva verkkokauppa ja siihen liittyvä huoli vaarallisten, väärennettyjen ja muutoin vaatimustenvastaisten tuotteiden tuonnista. Ilmiö vaarantaa kuluttajien turvallisuuden, ruokkii epäreilua kilpailua ja kuormittaa ympäristöä ja viranomaisia kestämättömällä tavalla.
Komissio esittää tiedonannossaan toimenpiteitä, joiden tavoitteena on varmistaa, että tuontituotteet, jotka toimitetaan verkkokaupoista suoraan kuluttajille, ovat EU:n sääntöjen mukaisia ja että kaupankäynnissä noudatetaan hyvää kauppatapaa.
Talousvaliokunta pitää EU-alueelle suuntautuvan verkkokaupan ongelmiin puuttumista välttämättömänä. Tätä korostaa ilmiön mittakaava ja erittäin voimakas kasvu. Sekä EU:hun että Suomeen EU:n ulkopuolelta tilattujen ja toimitettujen verkkokauppaostosten määrä on moninkertaistunut vuodesta 2022 alkaen. Tullin alle 150 euron lähetyksiä koskevien tilastotietojen mukaan Suomeen tuli vuonna 2024 EU:n ulkopuolelta 28,2 miljoonaa lähetystä, kun vuotta aiemmin lukumäärä oli 3,6 miljoonaa lähetystä: määrä kasvoi 678 prosenttia. Kasvun taustalla on ennen kaikkea kiinalaisten lähetysten määrän kasvu, joka oli 823 prosenttia. Viime aikoina verkkokaupassa yleistynyt liiketoimintamalli on myös ns. suoratoimitus (dropshipping), jossa myyjä ei pidä tavaraa omassa varastossa vaan ostaa tuotteen asiakkaan tilausta vastaan toiselta toimittajalta, kuten esimerkiksi kiinalaiselta alustalta.
Keskeisten ehdotusten arviointia
Komission ajatuksena ongelman ratkaisemiseksi on kokonaisvaltainen lähestymistapa, jossa hyödynnettäisiin lainsäädännön, viranomaisvalvonnan, digitalisaation, tietoisuuden lisäämisen ja dialogin keinoja. Talousvaliokunta pitää valtioneuvoston tavoin ehdotettua monialaista toimintamallia sinänsä perusteltuna. Ongelman ratkaisemiseksi ei ole käytettävissä yksittäistä, toteuttamiskelpoista lainsäädännöllistä tai muuta keinoa, vaan kyse on kokonaisuudesta, johon kuuluu olemassa olevan lainsäädännön nykyistä tehokkaampaa täytäntöönpanoa, uutta sääntelyä sekä muita kuin lainsäädännöllisiä keinoja.
Lainsäädännön osalta tiedonannossa nostetaan esiin unionin tullireformi ja mahdollinen lainsäädäntötoimi, jolla elinkeinonharjoittajalta perittäisiin käsittelymaksu verkkokaupan kautta suoraan kuluttajalle toimitetusta tuontituotteesta. Lisäksi komissio nostaa esiin mm. ekosuunnitteluun, tuottajavastuuseen ja kiertotalouteen liittyviä säädösehdotuksia. Verkkokaupankäynnin sääntelykehyksiin liittyy myös jo edellisen komission kaudella käynnistetty EU:n kuluttajansuojasääntelyn uudelleentarkastelu (Digital fairness fitness check). Tiedonannossaan komissio kertoo harkitsevansa myös kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä annetun asetuksen (EU) 2017/2394 (ns. CPC-asetus) tarkistamista.
Viranomaisvalvonnan osalta tiedonannossa tähdennetään erityisesti EU:n laajuisen viranomaisverkoston tärkeyttä ja koordinoituja valvontatoimia. Komissio korostaa EU:n kattavan sääntelykehyksen hyödyntämistä kaikilta osin sekä toiminnan koordinointia tulliviranomaisten, markkinavalvontaviranomaisten ja muiden viranomaisten kesken. Lisäksi esiin nostetaan komission omat toimivaltuudet digipalvelusäädöksen valvonnassa.
Tiedonannossa korostetaan myös digitaalisten ratkaisujen asemaa verkkokaupan valvonnassa. Komissio nostaa esiin esimerkiksi digitaalisen tuotepassin hyödyntämisen, EU:n tullidatakeskuksen, viranomaisten työn tueksi kehitetyt työkalut laittomien tuotteiden havaitsemiseen sekä viranomaiskäytössä olevien tietokantojen yhdenmukaistamisen. Lisäksi tiedonannossa tuodaan esiin toimia, joilla pyritään lisäämään kuluttajien tietoisuutta verkko-ostamiseen liittyen. Myös vuoropuhelu kansainvälisten kumppanien ja tuotteiden alkuperämaiden kanssa on esillä, minkä lisäksi komissio toteaa seuraavansa EU:n ulkopuolisten maiden kauppakäytäntöjä ja puuttuvansa viipymättä hyvän kauppatavan vastaisiin käytäntöihin.
Talousvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa on katsottu, että nykyinen sääntelykehikko ei ole riittävä ja pidetty ehdotettuja lainsäädäntötoimia tarpeellisina. Tehokkaamman täytäntöönpanon lisäksi tarvitaan myös lainsäädäntöä. Ehdotetut tulli- ja ympäristönsuojelusäädökset ovat osa ratkaisua. Erityisesti nykyinen 150 euron tullivapausraja on arvioitu ongelmalliseksi ja sen on katsottu antavan perusteetonta hintakilpailuetua kolmansien maiden toimijoille. Lisäksi on tuotu esille. että ns. Import-One-Stop-Shop -järjestelmän käyttö ei nykyisellään ole pakollista kolmansista maista EU-kuluttajille myyville verkkomarkkinapaikoille. Pakollisuus kasvattaisi EU-maiden arvonlisäverotuloja ja lisäisi markkinavalvonnan tehokkuutta.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on esitetty kriittisiä arvioita siitä, etteivät tiedonannossa ehdotetut toimet ole tarpeeksi kunnianhimoisia eivätkä tuo muutoksia verkkomarkkinapaikkojen vastuuta koskevaan sääntelyyn. Huomiota on kiinnitetty erityisesti siihen, että tiedonannossa ei tuoda vahvasti esille tarvetta säätää EU-tasoista instrumenttia, jonka avulla pystyttäisiin uskottavasti valvomaan EU:n ulkopuolelta unionin alueelle tapahtuvaa etäkauppaa. Lisäksi on tuotu esille, että erityisesti uutta kuluttajasuojalainsäädäntöä harkittaessa ja valmisteltaessa on kiinnitettävä huomiota voimassa olevan EU-lainsäädännön kattavuuteen ja pidättäydyttävä päällekkäisestä sääntelystä.
Talousvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille, että tiedonanto sysää vastuuta jäsenmaille ja kansallisille viranomaisille huomioimatta niiden tosiasiallisia edellytyksiä puuttua räjähdysmäisesti kasvavaan pakettivyöryyn. Talousvaliokunnan saaman selvityksen perusteella yksittäisten pienpakettien sisältämien tuotteiden valvominen on tehotonta resurssien käyttöä verrattuna kaupallisen tuonnin valvontaan, ja yksityishenkilöiden tuonnin valvonta myös suoraan vähentää kaupallisen tuonnin valvontaan käytettävää resurssia.
On kannatettavaa, että ongelmien ratkaisemiseksi tehdään EU:n laajuista yhteistyötä jo olemassa olevien viranomaisverkostojen puitteissa. EU-verkostoihin osallistuminen on kansallisten valvontaviranomaisten velvoitteena ja tällainen EU:n laajuinen työpanos olisi hyödynnettävä tuloksellisesti. Kuulemisessa on kuitenkin korostunut arvio siitä, ettei EU:n alueelle suuntautuvan verkkokaupan ongelmien ratkaisu yksinomaan EU-alueen viranomaisvalvontaa ja varsinkaan kansallista valvontatoimintaa lisäämällä ole ilmiön mittakaavan vuoksi mahdollista. Jälkikäteisen, EU-alueella tapahtuvan valvonnan sijaan keskeisestä olisi kehittää komission roolia ja toimivaltuuksia erittäin suurten markkinapaikka-alustojen valvojana. Komissiolta tarvitaan aktiivista otetta ja nopeutta digimarkkina- ja digipalvelusäädösten mukaisten omien toimivaltuuksiensa käytössä. Samalla tarvitaan myös EU:n laajuista yhteistyötä jo olemassa olevien viranomaisverkostojen puitteissa ja keinoja vaikuttaa ylikulutukseen ohjaavaan markkinointiin ja kuluttajien ostokäyttäytymiseen.
Kokoavia huomioita
Talousvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa on korostunut laajasti jaettu yhteinen tilannekuva EU-alueelle suuntauvan verkkokaupan ongelmien syistä, monitahoisuudesta ja mittakaavasta. Vaikka komission tiedonannossaan ehdottamia toimia on pidetty sinänsä oikeansuuntaisina, huoli kohdistuu toimien riittämättömyyteen ja hitauteen ottaen huomioon etenkin verkkokaupan voimakas kasvu. Talousvaliokunta yhtyy huolenaiheeseen ja korostaa Suomen aktiivisen EU-vaikuttamisen sekä EU-tason toimien merkitystä asiassa.
Komission tiedonannossa korostuu markkinavalvontaviranomaisten ja tuotteiden maahantuonnin näkökulma. Nyt ehdotettujen toimien pääpaino on nykyisen lainsäädännön asettamien velvoitteiden toteutumisen jälkikäteisessä valvonnassa ja viranomaisyhteistyön kehittämisessä. Komissio ei sen sijaan esitä toimia, joilla lisättäisiin verkkoalustojen vastuuta niillä myytyjen tuotteiden turvallisuudesta ja muusta EU-vaatimusten mukaisuudesta. Talousvaliokunta yhtyy asiantuntijakuulemisessa esitettyyn arvioon siitä, että Suomen tulee EU-vaikuttamisessaan edistää aktiivisesti ripeitä toimia sääntelykehikon täydentämiseksi. Tässä huomiota tulee kohdistaa erityisesti kolmansien maiden verkkoalustojen vastuuseen liittyviin lainsäädännön muutostarpeisiin. Talousvaliokunta pitää keskeisenä ongelmana myös nykyistä 150 euron tullivapausrajaa ja kiirehtii rajan poistamista sekä unionin tullireformin toteuttamista.
Talousvaliokunta korostaa myös asiantuntijakuulemisessa esille tuotua huolenaihetta siitä, että komission tiedonannossa listattujen toimien koordinaatiovastuu jää ehdotetussa toimintamallissa epäselväksi. Toimet jakautuvat useiden tahojen vastuulle ja myös komission tasolta puuttuu selkeä ja läpinäkyvä asiaa koskeva koordinaatio. Kokonaisvaltaisen lähestymistavan ongelmana on kokonaisvastuun puute.
Talousvaliokunta kiinnittää lopuksi huomiota siihen, että EU:n ulkopuolisella verkkokaupalla on myös vahvasti kauppapoliittinen ulottuvuus, jota komission tiedonannossa ei riittävästi tunnisteta. Verkkokaupan ilmiöt voidaan rinnastaa esimerkiksi esillä olleisiin kysymyksiin teräksen tai sähköautojen tuonnista, ja ilmiön merkitystä EU:n näkökulmasta voivat jatkossa entisestään korostaa USA:n kiinalaisille tavaroille asettamat tuontitullit, jotka voivat johtaa kiinalaisen ylituotannon ohjautumiseen Euroopan markkinoille.