Perustelut

Yleistä.

Talousvaliokunta puoltaa näkemystä, jonka mukaisesti sekä kansallisin että ylikansallisin toimin tulee varautua rahoitussektorin riskien realisoitumiseen, myös niiltä osin kuin toimiala on nykyisellään terveellä pohjalla. Parhaillaan on selvitettävänä ja valmisteltavana useita Euroopan tasoisia säädöksiä, joilla on toteutuessaan merkittäviä ja pysyviä vaikutuksia rahoitusmarkkinoiden toimintaympäristöön. Näitä ovat muun muassa rahoitusmarkkinavero, Basel III, pankkiunionia koskevat säädökset ja kriisienhallintadirektiivi. Lisäksi koko rahoitussektorin rakenteita koskevia periaatteita arvioidaan uudelleen. Näiden suunniteltujen säädösten tarkat kokonaisvaikutukset eivät ole vielä selvillä, koska niiden sisällöistäkin vasta neuvotellaan. Talousvaliokunta pitää tärkeänä, että lainsäädäntövaltaa käytettäessä otetaan huomioon kansallisen ja kansainvälisen sääntelyn yhteisvaikutukset.

Hallituksen esityksessä varaudutaan siihen, että Euroopan tasolla tullaan säätämään rahastointivelvoitteesta ja että tätä koskeva direktiiviKomissio antoi 6 päivänä kesäkuuta 2012 ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä sekä neuvoston direktiivien 77/91/ETY ja 82/891/ETY, direktiivien 2001/24/EY, 2002/47/EY, 2004/25/EY, 2005/56/EY, 2007/36/EY ja 2011/35/EU ja asetuksen (EU) n:o 1093/2010 muuttamisesta (KOM(2012) 280 lopullinen). tulisi voimaan vuoden 2015 alusta lukien. Talousvaliokunta pitää hyvänä, että tähän varaudutaan kansallisesti. Pankkiverolla on tarkoitus kerätä varoja etukäteen mahdollisten uusien rahoitusmarkkinaongelmien varalta. Tällä halutaan rajata veronmaksajien vastuita mahdollisissa tulevissa pankkikriiseissä. Lähtökohta on, että pankkiveron tuotto siirretään myöhemmin kotimaisiin kriisinratkaisutarkoituksiin. Talousvaliokunnan kuulemien asiantuntijoiden mukaan esityksen mukaisella mallilla pyritään rahastointia vastaavaan järjestelyyn. Budjettiteknisillä valinnoilla tulee turvata se, että uudella verolla kerättävät varat ohjautuvat tosiasiallisesti lisäämään pankkien vakautta.

Vaikutukset yritystoimintaan.

Uuden veron yritysvaikutuksia arvioitaessa tulee huomioida, että pankitkin ovat liiketaloudellisin perustein toimivia yrityksiä ja myös merkittäviä yhteisöveron maksajia. Koska veron peruste olisi pankin myöntämien luottojen sisältämä riski, uusi vero kannustaisi pankkia vähentämään riskipitoista antolainausta. Kokonaislainakannassa korkean riskin luotot ovat tyypillisesti sellaisia, jotka kohdistuvat yritystoimintaan. Talousvaliokunnan kuulemien asiantuntijoiden mukaan tämä yhtälö johtaa väistämättä siihen, että pankille aiheutuu tarve nostaa yritysrahoituksen hintaa ja harjoittaa nykyistä tiukempaa lainapolitiikkaa. Rahoituksen kallistuminen ja saatavuuden heikentyminen ovat omiaan heikentämään suomalaisten yritysten toimintaedellytyksiä. Rahoitusvaikeudet vaikuttavat etenkin pienten ja keskisuurten yritysten investointeihin ja sitä kautta heijastuvat koko kansantalouden taantumasta toipumiseen.

Suomalaiset pankit ovat selvinneet vuonna 2008 alkaneesta finanssikriisistä varsin hyvin. Kriisin pitkittyessä pankkien liiketoiminnan riskit ovat kuitenkin kasvaneet samalla, kun makrotalouden heikko kehitys ja matala korkotaso ovat heikentäneet pankkien kannattavuutta. Asiantuntijakuulemisissa on tuotu esille, että viimeaikaiset rahoitussektoriin kohdistuneet uudet säännökset, muun muassa vakavaraisuussäännökset, ovat kasvattaneet rahoituslaitosten paineita määrätyntasoisen tuloksen aikaansaamiseen. Tämä puolestaan heijastuu siihen, miten pankit voivat toiminnassaan allokoida uusia kustannuksia asiakashintoihin tai rasittamaan omaa tulostaan.

Suomessa yritysten riippuvuus pankkirahoituksesta on keskimäärin suurempaa kuin muissa Euroopan maissa. Suomalaisten yritysten kilpailukyvyn kannalta on olennaista, että omat rahoitusmarkkinamme ovat kilpailukykyiset. Useissa Euroopan maissa, kuten Ruotsissa, on voimassa jonkinlainen pankkiveroa vastaava säännöstö. Euroopan kansallisten rahoitusmarkkinoiden vertailua kuitenkin vaikeuttaa järjestelmien perustavanlaatuiset systeemiset erot.

Veron peruste.

Veron suuruus perustuisi talletuspankin vakavaraisuuslaskennan mukaisten riskipainotettujen erien määrään edellisen kalenterivuoden lopussa. Talousvaliokunta pitää veron perustetta sinänsä oikeana, koska se huomioi verovelvollisen toiminnan riskipitoisuuden. Asiantuntijakuulemisissa on kuitenkin tullut esille, että esityksen mukainen veron perusteen määritelmä on jossain määrin epäselvä. Pankeissa on käytössä erilaisia riskipainotettujen erien laskentaan liittyviä menetelmiä, mikä on sinänsä hyväksyttävää. Pankkiveron tavoitteiden kannalta ei voida kuitenkaan pitää tarkoituksenmukaisena, että kirjanpidolliset, tekniset valinnat vaikuttavat siihen, kuinka riskipitoisena pankin luototustoimintaa pidetään.

Veron määräytymisperuste ei myöskään huomioi tasapuolisella tavalla Suomessa toimivien talletuspankkien konsernirakenteiden eroavaisuuksia. Verovelvollisiksi määritellyillä toimijoilla voi olla nykyisellään eri valtioihin sijoitettuna täysin laillisesti siirreltäviä tase-eriä, jotka pankkiveron määräytymisen kannalta muodostuvat merkittäviksi. Kansallinen sääntely ei saa johtaa siihen, että tase-eriä, joilla puolestaan on merkitystä yhteisöveron määräytymisen kannalta, siirtyy pois Suomesta pankkiveron kustannusten minimoimiseksi.

Lain valmistelu.

Elinkeinoelämän toimijoiden kannalta on erittäin suuri merkitys sillä, että lainsäädännöllinen viitekehys, jossa ne toimivat, on ennakoitavissa. Talousvaliokunta on useissa yhteyksissä korostanut lainvalmistelun pitkäjänteisyyden ja huolellisen taloudellisten vaikutusten arvioinnin tärkeyttä. Käsillä oleva hallituksen esitys on laadittu huomattavan nopealla aikataululla. Esitykseen sisältyvä taloudellisten vaikutusten arvio on erittäin suppea; tosiasiallista vaikutusten analysointia ei ole tehty. Myös kansainvälinen vertailu jää esityksessä erittäin ohueksi, eikä käytännössä mahdollista järjestelmien vertailua. Kattava vertailu edellyttäisi yksittäistä veroa huomattavasti laajempaa rahoitusmarkkinoiden sääntely-ympäristön avaamista, jotta järjestelmien erot tulisivat esille oikeassa valossa. Koska Suomen ja Ruotsin taloudet ja rahoitusmarkkinat ovat kuitenkin erityisessä yhteydessä toisiinsa, voisi Ruotsissa käytössä olevan järjestelmän analysointi olla hyödyllistä. Talousvaliokunta pitää välttämättömänä, että lähimarkkinoidemme lainsäädännöistä tehdään riittävän kattavia analyysejä, jotta vertailu olisi mahdollista.

Uuden veron eri elementtien (esimerkiksi puheena olevan veron vähennyskelvottomuus elinkeinoverotuksessa) valintaperusteet eivät käy esityksestä ilmi. Talousvaliokunta pitää edellä mainittuja lain valmisteluun liittyviä puutteita erittäin huolestuttavina, etenkin ottaen huomioon, että lainvalmistelun kehittämiseen on valtioneuvostossa viime vuosina erityisesti panostettu.

Lopuksi.

Esityksen mukaiset veron laskentaperusteet asettavat Suomessa toimivat talletuspankit erilaiseen asemaan riippuen siitä, onko verovelvollisella rajat ylittävää toimintaa vaiko ei ja mikä on verovelvollisen asema omassa konsernissaan. Erilaisten konsernirakenteiden vaikutus pankkiveron laskentapohjaan voi vääristää kilpailua tavalla, joka on ristiriidassa hallituksen esityksen tavoitteiden kanssa. Mahdollisimman yhdenmukainen sääntely esimerkiksi muiden Pohjoismaiden kesken poistaisi pankkien insentiivin tase-erien siirtämiseen valtiosta toiseen edullisemman verokohtelun perässä.

Lakiehdotusten käsittelyn yhteydessä on tullut esille varsin kriittisiäkin kantoja edellä kuvatuista syistä johtuen, minkä vuoksi talousvaliokunta pitää tärkeänä, että esityksen vaikutuksia markkinoihin seurataan.